KUVA: Vihje kirjan tulevasta kannesta
UPEA, todella upea fiilis. Lähetin tänään taittoon kustantajalle hyvinkin kaksi vuotta työstetyn teoksen "Sataa sanaa kasvatuksesta" käsikirjoituksen. Kirjan pitäisi ilmestyä syyskuussa.
Yritän nostaa siinä esiin upean suomalaisen kasvatusajattelun keskeisimmät ideat sadan kasvatusta kuvaavan käsitteen avulla. Kirja on vuonna 2008 ilmestyneen ”100 sanaa opetuksesta”- kirjan sisarteos, ja se on rakennettu samalla lailla aakkosittain eteneväksi.
Tekstin tuottamisprosessi oli kerta kaikkiaan upea. Vaikka suomalaisen kasvatusopin ja kasvatustieteen käsitteet eivät ole vakiintuneita vaan pikemmin häilyviä, ristiriitaisuuksien takaa paljastui kiehtova kuva kasvatusperinteestä, jossa kasvattaminen nähdään ylevänä sivistystoimintana, jolla on kohottava vaikutus niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Tämä ajatteluperinne on liian arvokas unohdettavaksi.
Suomalainen kasvatusoppi liittyy monin sitein nimenomaan saksalaiseen hermeneuttiseen traditioon. Molemmissa maissa kasvatusta koskevan ajattelun keskeinen tehtävä on ollut osoittaa kasvatukselle oikea päämäärä ja etsiä keinoja, joilla kasvatettavaa ja kasvavaa siihen suuntaan parhaiten tuettaisiin. Lopullisia totuuksia ei ole löytynyt- eikä niitä ole ehkä haluttu etsiäkään, mutta kasvatuksen käsitteet tarjoavat kielen, jolla tuosta tärkeästä ilmiöstä voidaan puhua hedelmällisesti ja myös kriittisesti.
Ei ollut ihan helppo valita noita sata sanaa. Vaikeaa oli myös kuvata käsitteitä niin, että tekee oikeutta niiden monikerroksellisuudelle. Oli pystyttävä ymmärtämään käsitteiden tiedetaustaa. Tämän oli mahdollista vain siksi, että sain käydä kahden vuoden ajan palkitsevaa keskustelua emeritusprofessori Pertti Kansasen kanssa.
Olen jostain syystä kokenut velvollisuudekseni nostattaa ylpeyttä edellisten sukupolvien kasvattajien ajattelutyöstä ja omalta pieneltä osaltani estää sen painumista unholaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti