Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Tampere luopuu esimerkkiruokailusta



ILTALEHDEN (alunperin Aamulehdessä) mukaan Tampereen kaupunki evää opettajilta ateriaedun. Tampere joutuu tekemään menoleikkauksia ja on päätynyt keräämään noin 400 000-500 000 euron säästöt poistamalla opettajille kuuluneen valvonta-ateriaedun. Muutos tulee voimaan heti syksyllä.

Vastaavan ratkaisun teki tiettävästi ensimmäisenä itänaapurimme Vantaa jo vuosia sitten. Ensi syksynä Espookin vähentää niiden opettajien määrä yläkouluissa, joilla on oikeus koululounaaseen vain verotusarvolla. NIinikään verotusarvolla syöminen loppuu suurelta osalta koulukäyntiavustajia.


KUVA: Suomalaisen koulun menestystarinan yksi selittäjä on oppilaille ilmainen koululounas. Suomalaisissa kansakouluissa koululounas otettiin käyttöön jatkosodan aikana 1943. Opettajilla on ollut tärkeä rooli kouluruokailussa. Aikaisemmin he annostelivat ruuan. Nyt kun annosteluun on löydetty muita ratkaisuja, opettajilla on on esimerkkiruokailijan tehtävä. Säädökset edellyttävät, että koululounas on ohjattu. Hyvinä aikoina se tarkoitti sitä, että kaikki opettajat söivät yhdessä oppilaitten kanssa. Jatkossa vain ne, joille on erityisesti määrätty tehtävä valvoa ja ohjata ruokailua.


Ratkaisua odottavia ongelmia

JOS päätös toteutetaan Tampereella totaalisti niin, ettei yksikään opettaja ole esimerkkiruokailijana, luvassa saattaa olla ongelmia. Varsinkin pienet lapset tarvitsevat apua ihan haarukoiden ja veitsien käytössä ja ruuan ottamisessa.

KUNTATYÖNANTAJA on hiljakkoin julkaissut kouluruokailun järjestämistä koskevat kantansa "KT tiedottaa palkka-asiamiehille 26.6.2009"-kirjeessä. Se on tärkeä kirje. Kirjeen mukaan:

(1) Opetushenkilöstöllä ei sinänsä ole oikeutta ruokailla työaikana. Työaikaa ei siis saa käyttää ruokailuun.
(2) Jos peruskoulun opettaja määrätään valvomaan tai ohjaamaan ruokailua ns. esimerkkiruokailijana, tapahtuu tämä välitunnin ja/tai tuntien aikana, jolloin ko. tehtävä sisältyy työaikaan. Tätä ei pidetä varsinaisesti ruokailemisena työaikana, vaan ruokailun valvomisesna tai ohjaamisena.
(3) Muilla kuin em. esimerkkiruokailijoilla ruokailu ei sisälly työaikaan.

HUH! Kuinka Tampere tämän kanssa elää? Tai tarkemmin tamperelaiset opettajat? Ilmeisesti tällä tarkoitetaan sitä, että opettajat eivät saa poistua koulusta ruokailemaan muualla. Omien eväitten syömistä välitunnilla ei kai ole mielekästä rajoittaa?

(4). Jos työnantaja määrää opettajan osallistumaan peruskoulussa ruokailuun valvojana tai ohjaajana (ns. esimerkkiruokailijana), ateriasta ei peritä korvausta, vaan se katsotaan verotettavaksi luontoiseduksi (josta maksetaan vain verotusarvo)
(5) Muissa tapauksissa työnantajan työpaikkaruokaloissa peritään pääateriasta korvaus (Tampereella 4,13 €).

Koululounas on ollut koulupäivän tärkeä yhteinen hetki. Harmi, että Tampereella on nyt tällaiseen päätökseen ajauduttu. Tiukoin sanoin kirjoitettuun ohjeeseen jää nimittäin ongelmia:
- Jos ei-esimerkkiruokailevilla opettajilla ei ole oikeutta ruokailla työaikana, niin kuinka he voivat ruokailla työaikana ruokalipulla?
- Jos ei-esimerkkiruokailevat opettajat eivät saa ruokailla työaikana, kuinka ihmeessä he jaksavat esim. seitsemän tunnin työpäivän?
- Aamulehdessä omia ratkaisujaan esittäneistä kouluista osa näyttää toimivan toisin kuin KT edellyttää. Valvova opettaja ei syö valvontansa aikaan. Eihän hän silloin ole esimerkkiruokailija? Ja toisaalta ostetulla ruokalipukkeella syövä opettaja velvoitetaan valvomaan oppilaita? Outoa. Onkohän näissä kouluissa tulkittu varsin tiukasti KT:n ohjetta (Kuntatyönantaja 3/2009, 21):

"Opettaja ei voi kieltäytyä työstä, joka kuuluu hänen tehtäviinsä, vaikka siitä ei makseta erillistä korvausta. Opettaja ei määrittele itse työtehtäviään, vaan sen tekee toimivaltansa puitteissa työnantaja (rehtori esimiehenä)"


Näin toimittaessa ongelmaksi nousee
- voidaanko opettaja määrätä työajallaan tekemään työ, josta VES määrää esim. verottoman ruokaedun, mutta tekemään se ilman tätä etua. Näinhän tilanne on, jos opettaja määrätään valvomaan ruokailua ilman että hänellä on esimerkkiruokailijan etu.

ASIA voi tuntua pikkujutulta. Varmaankin koululounas on edelleen tuolla noin 4 €:n hinnalla usein hintansa väärtti. Tamperelaisten opettajien palkoissa veroedun menettäminen ja lipukkeilla syönti tarkoittanee noin 80 €:n lisälaskua kuussa. Yhdestä näkökulmasta voidaan väittää, että kyseesä on 3 %:n palkanleikkaus.

KOKONAAN oma juttunsa on, syntyykö ratkaisusta aidosti toivotut säästöt. Aamulehdessä käytävässä keskustelussa arvellaan, että ainut säätstö syntyy raaka-ainekustannuksista, ja ne ovat juttujen mukaan n. 0,19 euroa/annos.

3 kommenttia:

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Pakko kommentoida kun asia tuntuu yhdessä jos toisessakin kunnassa olevan tapetilla:

Perusopetuslakihan (PoL 31§ mom. 2) puhuu "ohjatusta" ruokailusta, kun taas VES puhuu "valvonnasta". Laki on kuitenkin laki ja ohittaa määräävämpänä mielestäni VESin.

On sitten toinen juttu, miten tulkitaan tuota lain kohtaa. Mikä on "tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria."

Itse ajattelen, että ohjaaminen on kuitenkin jotakin enemmän kuin pelkkä valvonta. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun juristin tai OAJ:n näkemys asiasta.

t. Esa Vihdistä

Martti Hellström kirjoitti...

Periaatteessa tuo järjestys. Mutta mietipä nyt tätä tuhansien homekoulujen maata ja vertaa sitä PoL 39 §:ään.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen veto Tampereen kaupungilta.

Meidän kunnassamme käytäntöä on myös mietitty ja sovellettu eri tavoin jo pitkään. Mm. alaluokkien opettajille ruokailu on jo pitkään ollut edullisempaa kuin yläluokkien opettajille. Valvonta ja ohjaaminen taitavat vain olla yläluokilla vaativampia kuin alaluokilla.

Opettajien luontaiseduista ja palkasta on liian helppoa säästää. Opettajien työaikaa ei ole määritelty eikä heillä Tampereenkaan uuden mallin mukaan ole oikeutta ruokailuun työaikana. Opettajat lienevät ainoa ammattiryhmä, jolla ei ole työaikalain mukaisia oikeuksia taukoihin tai kohtuulliseen ruokatuntiin työpäivän aikana. Heidän tulee virassa tai siihen rinnastettavassa työsuhteessa ollessaan olla työnantajan käytettävissä työnantajan määräämällä tavalla.

Opettajilla ei ole myöskään hälyytyskorvauksia sijaisuuksien sattuessa kohdalle: Kun käsky käy, teet kollegasi tunnit pienemmällä korvauksella kuin omasi. Jos työmäärääsi kasvatetaan oppilasryhmien kokoa suurentamalla vuosi toisen perään, se ei näy palkassasi mitenkään. Tämä tuskin onnistuisi tehdas- tai terveysalan ammateissa. Paljon muitakin toisille ammattiryhmille luontaisesti kuuluvia etuuksia puuttuu. Kun toiset tekevät viisipäiväistä työviikkoa, painamme me yhä lauantain tai sunnuntain töitämme kotona. Ilman eri korvausta.

Nollaratkaisuun ei Kangasniemen mukaan tyydytä - piilotettuihin palkanleikkauksiin emme suostu!