KUVA: PÄivän teos: "Kaljunen, A. (1949). Kasvattaminen tarkoitus-peräisenä ilmiönä. Forssa".
KASVATTAMINEN tarkoitusperäisenä ilmiönä oli Kaljusen väitöskirjan nimi. Mykistävää, kuinka unohdettu se on. Googlettamalla löysin väitöskirjaan (vain) neljä-viisi viittausta. Lähteenä sitä on näemmä käytetty parissa julkaisussa.
Ja kuitenkin: kirja on minusta ihan rautaa. Kaljunen analysoi kasvattamista (kasvatustoimintaa) arvofilosofian arvot-välineet- ajattelun pohjalta, ja tekee sen minusta hienon johdonmukaisesti. Hän tutkii ihmisen järjestämää kasvatustoimintaa, ja näkee kasvattamisen yhtenäisenä sarjana tietoisia toimenpiteitä, joiden avulla ihmisen erikoisesti nuoren ihmisen kehitys koetetaan ohjata tiettyyn suuntaan, tiettyä päämäärää ja ihannetta kohti.
Hän johdattaa lukijan kasvatuksen maailmaan, jossa vain ihminen kelpaa kasvattajaksi, mutta kasvatettavana voi olla " kaikki elimelliseen maailmaan kuuluvat oliot voivat olla kasvatettavina". Mutta eivät mihin tahansa. Kaljunen muistuttaa, että kasvattaja myös valitsee kasvatettavansa korkean välinearvon perusteella, ainakin erikoispäämäärien osalta.
Tämän jälkeen hän jäsentää ihmisen järjestämää kasvatustoimintaa kolmen osatekijän avulla:
1. päämäärä ja lähitavoitteet
2. (realiset edellytykset:) kasvatettavissa esiintyvät kasvatustapahtuman perustekijät
3. menettelytavat ja välineet (sopivat)
Kaljusta kiinnostaa, onko jokin kasvatuksen osatekijä sellaisessa asemassa, että se dominoi toisia osatekijöitä. Pohdittuaan asiaa hän päätyy lopputulemaan, että päämäärä hallitsee kasvatustapahtumaa. "Päämäärään sisältyy toiminnan motiivi. Kun päämäärä on saavutettu, kasvatustyö käy tarpeettomaksi". Näin hän on löytynyt yhden pysyvän suhteen kasvatuksen osatekijöiden välillä.
Kasvattamisen omaleimaisuus ei tule päämääristä vaan välineistä
Seuraavaksi Kaljunen haluaa ratkaista, mikä tekee kasvattamisesta ilmiönä omaleimaisen. Päämäärä (arvot) vai välineet, joilla päämääriin pyritään? "Mikä erottaa kasvattamisen muista päämääriin suuntautuvista pyrkimyksistä ja arvojen toteuttamistapahtumista ? Onko ero arvojen puolella vai välineiden kategoriassa?"
Kaljusen mukaan arvot ovat elähdyttäneet kasvattajia, mutta eettisiä arvoja ei toteuteta pelkästään kasvatustoiminnan avulla.
"Päämääristä ei löydy pysyvää, kaikessa kasvatustoiminnassa esillä olevaa piirrettä, jonka avulla kasvattaminen voidaan erottaa muista psyykkisistä elämänilmiöistä."
Löytyykö eroa välineistä? Kaljunen näkee kasvattamisen omalaatuisena välineiden valmistamismenetelmänä. "Voimme käyttää toista ihmistä välineenä. Jos hän ei ole kykenevä toimimaan välineenä, hänen tulee muuttua joko rakenteellisesti tai psyykkiselta kapasiteetiltaan jollakin tavoin ollakseen kelvollinen tarkoituksiamme toteuttamaan, ja me ryhdymme toimenpiteisiin saadaksemme tarpeellisiksi katsomamme muutokset tapahtumaa. Olemme astuneet tarkoituksellisen kasvattamisen piiriin. Olemme turvautuneet kasvatuksen menetelmään."
Kaljusen mukaan kasvatustoimintaan ryhtyminen edellyttää "jonkin epätäydellisyystilan olemassaoloa ja mahdollisuutta siihen, että kasvattamis- ja kehittymisilmöön nojautuen tämä epätäydellisyystila saadaan poistetuksi niin, että kysymyksessä oleva yksilö tai yksilöryhmä muodostuu asianomaiselle arvostusta harjoittavalle ja toimivalle subjektille käyttökelpoiseksi eli siis tarkoituksenmukaiseksi välineksi. Tavoitteet ja ”raaka-aineessa” piilevät kehittymismahdollisuudet määräävät minkälaisen muodon ja siällön tämä omalaatuisensa välineiden valmistaminen saa.
Pelottavan paljastavaa. "Nykyinen yhteiskunnan taholta järjestetty kasvatustoiminta on suureksi osaksi tavalla tai toisella kelvollisten kansalaisten kasvattamista yhä tarkoituksenmukaisimmiksi välineiksi kansakunnan tavoitteekseen ottaman yhteishyvän palvelukseen."
Sitten Kaljunen on valmis esittämään lopullisen kasvattamisen määritelmän. "Kasvattaminen tarkoitusperäisenä ilmiönä on sellaista toimintaa, jossa omalaatuista menetelmää käyttämällä pyritään aikaansaamaan elollisesta luonnosta eri tarkoitusten toteuttamiseen kelpaavia välineitä. Tämä toiminta nojautuu... ...toisaalta kasvatettavassa esiintyviin tarkoituksenmukaisiin kasvuedellytyksiin, toisaalta sellaisiin toimenpiteisiin ja ympäristön tarjoamiin.. apuvälineisiin, jotka niinikään ovat kulloinkin tavoiteltavan päämäärän saavuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisia."
Muutamia vaikeasti nieltäviä yksityiskohtia
Kaljusen tapa ajatella kasvattamista herättää minussa myös vastustusta. Hän mm. laskee sotaprogandan kasvattamiseksi. (Propagandallahan tarkoitetaan valhetta, huhujen levittämistä, peloittelua, kauhumaalausta, kaikkia mahdollisia keinoja vastustajan moraalisen selkärangan katkaisemiseksi). Juuri kukaan suomalainen kasvatusoppinut ei niin tee.
Toinen vaikeasti nieltävä kohta liittyy edelliseen. Kaljunen kirjoittaa: "Olemme tottuneet nimittämään kasvatuksen maailmaksi sitä maailmaa, jossa kasvatustavoitteet ovat puhtaat, kauniit ja jalot." Kaljunen kuitenkin muistuttaa, että "on olemassa myös pahoihin tavoitteisiin tähtäävien kasvatustoimintojen maailma. Kasvatuksen maailmaan on pyrkijöitä, jotka ajavat vain omia egoistisia, pahoiksi sanomiamme pyyteitään. Hän haluaa " riisua kasvattamiskäsitteeltä milteipä maagisen voiman omaavan sävytyksen, että kaikki se, mitä olemme tottuneet pitämään ”kasvattavana toimintana” olisi joka tilanteessa tarkoitustemme kannalta arvokasta ja tarkoituksenmukaista."
60 VUOTTA sitten julkaistussa väitöskirjassaan Aatto Kaljunen heittää rajun haasteen suomalaiselle kasvatusajattelulle. Onko se vaiettu kuoliaaksi? Tuskin maltan odottaa tapaamista Kansasen Pertin kanssa. Hän varmaan tietää.
KUVA: Aatto Kaljuselta ei netistä paljon tietoa löydy. Ja kuvaa ei lainkaan. Muutama viitaus hänen tutkimuksiinsa nuorisoryhmiin ja maastoleikkeihin, oppikirjoihin Isänmaan historiaa tuokiokuvina- suomen historian lukemisto ja mainintoja mukana olosta tekemässä nuorisotyön kansalaiskasvatuksen ohjelmaa.
Aatto Kaljunen ehti olla muutaman vuoden Oulun opettajanvalmistuslaitoksen johtajana, Oulun yliopiston vararehtorina ja vt. käytännöllisen kasvatusopin professorina. Hän menehtyi vuonna 1963.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti