Kohti oleelliseen keskittyvää johtamista ja syvää oppimista
Martti Hellström
Oli etuoikeus olla mukana edustamassa Suomea kansainvälisessä Quest-konferenssissa Kanadassa, Yorkin alueen koulupiirissä. Suomalaisesta koulusta saa olla ylpeä, mutta paljon ajateltavaa voi avoimin mielin matkaileva kotiinkin tuoda.
2000-luvulla pedagogiikkaa näyttävät ohjaavan samat ihanteet. Kaikkialla pyritään kohti oppilaskeskeisyyttä, toiminnallisuutta, yhdessä tekemistä ja merkityksellistä syväoppimista. Yorkissa haluttiin panna yhä enemmän huomiota opiskelun taitoihin- enemmän kuin yksittäisten oppiaineiden sisältöihin. Työkaluksi on kehitetty Literacy-aihekokonaisuus. Samalla painopistettä yritetään siirtää aineista oppilaisiin, kaikkiin oppilaisiin, ja erityisesti vähemmistöihin.
Koulukasvatuksen päämäärät
Jokaiselle oppilaalle halutaan Yorkissa taata paras mahdollinen tulevaisuus. Koulutukseen satsataan, koska kyse on kansakunnan tulevaisuudesta. Kanadassa suhtaudutaan esimerkillisesti maahanmuuttajiin. Heitä riittää historiallisistakin syistä. Yhden lukuvuoden aikana koulun oppilasmäärä voi kasvaa 200:sta 600:aan.
Kasvatusihanteena on itseohjautuva ja selviytyvä kansalainen. Pieniä lapsiakin tulisi kasvattaa kriittisiksi rohkeiksi seikkailijoiksi, jotka uskaltavat luopua turvallisuudesta ja ottaa riskejä. Uutta tietoa ja innovaatioita kun syntyy vain, jos ei pelätä epäonnistumista.
Koulukasvatuksen menetelmät
Opetuksen suunnittelun logiikka oli mielenkiintoinen. (1) Ensin tulisi pohtia, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. (2) Sitten miettiä, millaisilla opetusstrategioilla nämä taidot hankitaan. Tässä erilaisilla data-analyyseillä on suuri merkitys. (3) Vasta sitten ratkaistaisiin, millaisin sisällöin edetään. Sisällöt ovat tässä järjestyksessä välineitä sekä tavoitteille että menetelmille.
Kehystekijät
Kasvatuksen menetelmiä osataan Suomessa tarkastella toisaalta ns. kehystekijöiden, toisaalta itse opetustuokion osalta.
Keskeinen kehystekijä on koulujärjestelmän rakenne. Public schooliin, meikäläisittäin peruskouluun, kuuluu usein esikoulu (4-vuotiaasta) ja luokka-asteet 1-7. Sen jälkeen mennään high schooliin, joka on yläkoulun ja lukion yhdistelmä. Public schoolissa opettavat luokanopettajat, high schoolissa aineenopettajat.
Toinen kehystekijä on opetussuunnitelma. Pääosa oppilaita suorittaa Yorkissa ns. perusohjelmaa (regular program), mutta erityisryhmille kuten lahjakkaille on erikoisohjelmia (special programs) noudattavia luokkia. Lisäksi kouluissa on tarjolla harrastusmahdollisuuksia (extracurriculum lessons). Erityisopetus on pitkälti laaja-alaisen tyyppistä. Oppilaille, jotka tarvitsevat erityistä tukea, on omat koulunsa.
Kolmas kehystekijä on koulupäivän rakenne. Joka päivä alkaa ja päättyy samaan aikaan (8.15- 14.45). Päivässä on usein neljä opetuskokonaisuutta, yhteensä 300 minuuttia, ja viikossa 1500. Ruokatunti on keskellä päivää (60 minuuttia). Taukoja on puoli tuntia. Opettajat opettavat 25 tuntia, ja heillä on alakoulussa 200 minuuttia palkallista suunnitteluaikaa.
Opetustuokiot
Koulun ja luokkien seiniä käytetään tehokkaasti kasvun ja oppimisen ympäristöinä. Seinillä ei ole oppilaiden piirustuksia, vaan perustehtävään palauttavia sääntöjä ja oppilaiden omia tavoitteita ja näytteitä osaamisesta. Seiniltä löytyy myös opiskelussa tarvittavia muistitauluja (ns. oppimisen ääreisiä).
Opetuksessa korostuu tavoitteinen opiskelu. Quest-seminaarin työpajoissa osallistujia ohjattiin sitouttamaan oppilaita omaan luokkaan mm. kuuntelemalla heitä ja käyttämällä tutustumis- ja ryhmäyttämistehtäviä. Luokan seinälle toivottiin näkyviin päivärutiinit ja tavoitteet.
Kanadalaiset uskoivat löytäneensä vastauksen didaktiikan ikuiseen kysymykseen tehokkaasta menetelmästä: "Tutkimustuloksiin pohjautuvaan opetusmenetelmään" kuului ahkera työskentely oppikirjojen, työkirjojen ja monisteiden kanssa, tutkimistehtävät sekä yhteisiin käsitteisiin perustuva opettajapuhe ja aktiivinen opetuskeskustelu. Oppilaat työskentelivät tavallisesti ryhmissä. Tietotekniikkaa käytettiin varsin säästeliäästi.
Opettajien edellytetään sekä ohjaavan että rakastavan oppilaitaan. Oppilaiden haluttiin myös opettavan toisiaan.
Koulukasvatuksen sisällöt
Yorkin alueen koulujen koulutuspolitiikkaa hallitsee "literacy". Nimeä on vaikea suomentaa. Yorkissa literacya kuvataan näin: "Sellaisten taitojen, tiedon ja asenteiden jatkumon kehittämistä, jotka valmistavat oppijoitamme elämään muuttuvassa maailmanyhteisössä. Se alkaa perustaitojen hankkimisella: lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, katsominen, esittäminen (representing) ja vastaaminen (responding). Siitä tulee kyky ymmärtää, ajatella, soveltaa ja kommunikoida tehokkaasti kaikkien oppiaineiden ja ohjelmien alueilla eri tavoin eri päämääriin pyrittäessä". Siis jonkinlainen äidinkielen taitojen ympärille laajennettu aihekokonaisuus, joka kattaa myös media-, viestintä- ja ihmissuhdetaidot.
Kaikissa alakoulun luokissa opiskellaan joka päivä tätä aihekokonaisuutta 100 minuuttia varsin yksityiskohtaisen ohjelman mukaisesti. Samoin kuin Yorkissa myös Irlannissa on päädytty jäsentämään opittavia asioita napakalla listalla taitoja, joiden tulisi läpäistä kaikkien aineiden opetus.
Literacyn lisäksi kouluissa opiskellaan ”oikeitakin” oppiaineita: matematiikkaa, luonnontieteitä, liikuntaa jne. Virallisten oppiaineiden lisäksi seminaarissa hehkutettiin harrastusten merkitys. Meille esiteltiin tutkimuksia, joissa harrastusten määrä selitti koulumenestymistä. Jos lapsi menestyi koulussa heikosti, harrastamista ei pidäkään vähentää vaan lisätä!
Osallistaminen ja oleellisen keskittyminen
Kaikki koulusysteemin asianosaistahot halutaan sitouttaa opiskeluun. Poliitikkojen, virkamiesten, rehtoreiden, opettajien, oppilaitten ja heidän huoltajiensa halutaan kaikkien edistävän lasten yhä syvempää oppimista. Tavoitteena on erinomaisuus. Oppilaiden tulisi paitsi oppia myös voida koulussa hyvin. " Kuuntele oppilasta kun hänellä ongelma. Kuuntele ryhmää, kun ryhmällä on ongelma."
Tukena käytetään meikäläisittäin ylirunsasta testaamista, mutta ei vain sitä. Kaikilla systeemin tasoilla rakennetaan yhteistyöllä ja dialogilla kapasiteettia. Tutkijoita haastettiin mukaan kehittämään koulujen käytänteitä ja syventämään käytävää keskustelua. Opettajia houkuteltiin tutkimaan omaa työtään (action research). Kouluja kehotetaan monitoroimaan opetusta hyvien käytänteiden löytämiseksi ja jakamiseksi. Siksi moniammatilliselle dialogille luodaan osallistumisjärjestelmiä, diagnostista arviointitietoa kootaan, dataa opetellaan analysoimaan ja lukemaan niin, että jokaisen oppilaan opetus voidaan rakentaa tutkimustiedon varaan. Opetuksessa sitoudutaan sekä tavoitteisiin että tuloksiin.
Uudistuksen jalkauttaminen
Michael Fullanin oppien mukaan tuen ja paineen tulisi olla muutoksessa tasapainossa. Painetta luodaan kunnianhimoisilla tavoitteilla, joista myös pidetään kiinni. Niinpä rehtorit käyvät päivittäin kaikissa luokissa ja varmistavat, että opetus sujuu hyvin. Tällainen pedagoginen kävely on osa pedagogista johtamista, ja auttaa tuntemaan opettajia ja luokkia ja opetuksen kehittämistarpeita. Kouluihin on nimetty erityisiä literacy-mentoreita, jotka tarvittaessa mallintavat opetusta muille opettajille.
Johtamisen suuri merkitys
Seminaarissa korostui johtamisen valtava merkitys. Tällä ei tarkoiteta vain rehtoreita, vaan johtajuus ymmärretään laajemmin. Johtajuus on vastuuta, toisten laittamista itsensä edelle. Johtajuutta on kaikilla tasolla: systeemijohtajilla, koulunjohtajilla, opettajajohtajilla ja oppilasjohtajilla. Johtajuuden tulisi kaikilla tasoilla keskittyä syvemmän oppimisen edistämiseen.
Quest-seminaarien jatkumo
Vuonna 2008 järjestetty Quest oli järjestyksessä kahdestoista. Useat kolmipäiväisen konferenssin luennoista pyrkivät vahvistamaan osallistujien uskoa siihen, että valittu muutos on tärkeä, mahdollinen ja että siinä edistytään. Tupakointi on saatu kuriin. Lapsia ei enää hakata. Miksi opetusta ei voisi muuttaa? Jokaisen meistä tulisi valvoa omia asenteitaan- myös oman jaksamisensa kannalta. Opettajat, jotka uskovat, että opettaja voi vaikuttaa oppimistuloksiin, voivat myös paremmin kuin opettajat, jotka kokevat oman tehtävänsä turhauttavaksi. Pääviesti oli kasvatusoptimisminen: oppimiseen voidaan vaikuttaa kotitaustasta ja olosuhteista riippumatta. Vuoden 2009 Quest-teema on jo valittu: kulttuurinen muutos.
Reflektointia
Yorkissa halutaan osallistaa kaikki koulun osapuolet lasten opiskelun tueksi. Aineopettajienkin tulisi siirtää painopistettä omasta aineestaan oppilaisiin. Kaikista oppilaista halutaan pitää huolta. Koulutus nähdään kansallisesti tärkeänä tulevaisuustekona.
Kiukun aiheet kuulostivat tutuilta. Opetussuunnitelma on tiukka. Pojista ollaan huolissaan. Opettajilta ja rehtoreilta kuluu liikaa aikaa paperiasioihin. Irlannissa hallinto oli tosin oppinut, että muutosenergiaa kannattaa välittää opettajille muulla lailla kuin intoa tappavilla papereilla. ”Vähemmän opettajille- enemmän opettajien kanssa”.
Suomalaiseen kouluun toisin Quest 2008-seminaarista seuraavia asioita:
* laajasti ymmärretyn johtajuus-käsitteen
* selkeämmät ja harvemmat tavoitteet
* yhden formaaleihin taitoihin (sekä opiskelutaidot että sosiaaliset taidot) aihekokonaisuuden, jolle varattaisiin aikaa
* idean käyttää luokkahuoneiden seiniä pedagogisesti
* pyrkimyksen luoda hyvinvointia nimenomaan mielekkään ja tavoitteellisen opiskelun avulla
* vapaaehtoistyöntekijöiden käytön (vanhemmat)
* satsauksen mallikkaaseen kirjastoon
* opettajille palkallisen suunnitteluajan (eikä 80 000 dollarin vuosipalkkakaan huono olisi)
* päivän kiinteän rakenteen
Asioita, joita haluan vielä hieman epäillä:
* hyvin yksityiskohtaiset tuntiohjeet ja kontrollointi
* ylenmääräinen testaaminen ja vaatimus rakentaa opetus arviointitiedon varaan. Nostan kuitenkin hattua sille, että opettajat todella tuntuivat tietävän, mitä lapsi osaa jo ennen opetusta ja mitä hän on oppinut opetuksesta. Sitä kautta syntyy oppilaan tarpeet tunnistava opetus.
* rehtoreille annettu kielto kuulua opettajien ammattijärjestöön.
OSUVASTI SANOTTUASuomen seminaarijoukkueeseen kuuluvat Espoosta opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen, opetuspäällikkö Ilpo Salonen, rehtorit Martti Hellström ja Vesa Äyräs sekä opettajat Minna Salminen ja Meri-Tuuli Varama. Joensuun lyseosta mukana olivat rehtori Petri Lehikoinen, lehtori Jukka Hurskainen ja abiturientti Mikko Martikkala. Matkanjohtajana toimii Mikko Salonen Konsulttipaja Oy:stä.
David Hopkins: ” On pohdittava, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. On mietittävä, millaisin opetusstrategioin nämä taidot hankitaan. On mietittävä millaisin sisällöin edetään.Näin oppiminen tulee opetussuunnitelmien ytimeksi.”
Janice Gross Stein: ”Opiskelijoiden on opittava kriittiseksi, jotta he selviävät, kun opettaja ei ole heitä auttamassa.” ; ” Pojat, jotka eivät menesty koulussa, jotka jäävät työttömiksi ja jotka saavat aseet, muodostavat jengejä, jotka tuhoavat koko yhteisön.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti