DOSENTTI
Markku T. Hyyppäkirjoittaa tämän aamun Hesarissa kauniisti yhteisöllisyydestä ja välittämisestä. Ja jokseenkin samoin sävyin ja samalla rakenteella kuin eräs toinen kolumnisti eilisessä Essessä sivulla 2. :-)
Hienosti Hyyppä kirjoittaa, kuinka vallitseva yksin pärjäämisen eetos ohjaa pois yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys tarkoittaa sosiaalista pääomaa. Se on yhteisön ominaisuus. Siihen kuuluu keskinäinen luottamus ja elämäntapa, vapaaehtoinen osallistuminen yhteisiin hankkeisiin. Kuoro ja talkoot ovat sitä. Niistä hyötyvät kaikki.
Hyyppäkin on löytänyt Raimo Tuomelan Me-intentiokäsitteen. Yhteisöllisyydessä tarvitaan Me-tavoitteita ja saavutetaan
Me-henkeä.
Yhteisöllisyyden rakentaminen alkaa Hyypän mukaan varhaislapsuuden kiintymyssuhteesta, joka on keskinäinen rakkauden sävyttämä luottamuksellinen suhde. Siitä lapsi i saa yhdessäolemisen perusmallin joka kantaa läpi elämän. Kaltoinkohtelu, ruumiillinen väkivalta, henkinen alistaminen tai laiminlyönti tuhoavat tuon kiintymyssuhteen. Kaltoinkohdeltu lapsi elää epäluottamuksen ja pelon ilmapiirissä.
Hyvä Hyyppä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti