KUVA: Lainattu Iltalehden nettisivuilta.ERITYISESTI tänä kesänä media on ollut täynnä uutisia varhaisnuorista, jotka tekevät hölmöjä juttuja. Eikä vain hölmöjä vaan myös tuhoisia ja hengenvaarallisia. Roskiksia ja mopoautoja on sytytetty tuleen. Junaradalle on roudattu pyörätelineitä. Irtokarkkeja on myrkytetty koulusta varastetuilla kemikaaleilla. Älyttömyyksiin kuuluu myös Auroran koulun parakin polttaminen.
Suomessa tiedetään- ehkä jopa hyväksytäänkin se- että murrosiässä tehdään muunikäisiltä tuomittuja asioita. Nuorilla on "brainstorming". Poikien ajattelu putoaa 4-vuotiaan tasolle. Luulen, että muualla näin ei ole, eikä näin ajatella. En syytä nuorten vanhempia. Kyseessä on laajempi ajatteluvirhe.
Koska kasvatus-käsitteellä on jostain syystä kovin kielteinen lisärasite ja koska varhaisnuoret itse eivät (tietenkään) tunnista /tunnusta kasvattamisensa tärkeyttä, näyttää siltä, että NUORISOKASVATUS on jonkinlainen tabu. Onko? Tein pienen testin. Hakusanalla "kasvatus" google antaa yli miljoona osumaa. Varhaiskasvatukselle sain 67 000 osumaa. Nuorisokasvatukselle vain 6700 osumaa. Kaikki kuitenkin tiedämme, kuinka vaikeaa on juuri murrosikäisten kasvatus.
Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisessa kulttuurissa aikuiset hylkävät varhaisnuoret toistensa ja median kasvatettaviksi. Nuoremme ovat heitteillä. Mistä löytyisi rohkeutta (ja tahtoa) palauttaa vaikeassa kasvuvaiheessa oleville varhaisnuorille oikeus aikuisen välittävään kasvatukseen?
Espoo on rikkaampi kuin koskaan. Nyt jos koska olisi aika satsata vankasti nuorisokasvatukseen ja nuorisotyöhön.
3 kommenttia:
Vanhemmuus on kateissa, rajoja ja sääntöjä ei aseteta lapsille,,ja niitä ei valvota. Vanhemmat pyrkivät olemaan kavereita lapsilleen, turvallisuus katoaa, aikuisella on vastuu ja kyky kohdata ikäviäkin asioita.Toivottavasti.
Mutta mitä sille voisi tehdä? Yksittäisten isien ja äitien harteille tilanne olisi helppo kaataa. Mutta kyllä koko aikamme työelämän muutoksineen saisi hävetä.
Lapset ja vanhukset voivat huonosti. Mikä saisi työssäkäyvän ikäluokkamme pysähtymään kiireensä hinnalle?
Martti
Oli sen verran mielenkiintoinen aihe, että innostuin kirjoittamaan melko sekavan kommentin..
Nykyinen kaikkialle etenevä melkein kaiken mittaaminen rahassa ei voi kestää kauaa. Kamelin selkä katkeaa jossain vaiheessa. Kun yhdistetään meneillään oleva maailman maiden koveneva taloudellinen kilpailu, jota globalisaatioksiksin sanotaan, meidän pienen Suomen korkean työmoraalin kulttuuriin, niin soppa on valmis. George Soroskin eräässä haastattelussaan kertoi, että nykyinen globaali talous perustuu epärealistisiin ristiriitaisuuksiin.
Tässä kontekstissa yritykset ja niiden johtajat käytännössä saavat melkein ilman vastustusta imeä viimeisetkin mehut työntekijöistään. Onneksi löytyy vielä oikeudenmukaisia "ruhtinaita", jotka pitävät huolta työntekijöistään. Eräskin viimeisen teknologian yritys, joka tekee tietokoneiden testausohjelmistoja, kehui, että heidän tavoitteenaan on kasvaa suurimmaksi IT yritykseksi, jossa työntekijät voivat hyvin.
Heikommat työntekijät eivät osaa tai eivät pysty puolustamaan itseään ja tasapainoittamaan elämänsä perheen, työn ja muun välille. Useat ovat jopa innoissaan toteuttamassa itseään pääasiassa työelämässä laiminlyöden muun elämässään. Niiden, joilla on se mahdollisuus, kannattaa äänestää jaloillaan ja siirtyä ei-riistävien työnantajien leipiin. Eikö tässä ole pohja antaa lapsille motivaatiota oppimaan ja kouluttamaan itsensä mahdollisimman pitkälle, että olisi vapaus valita mielenkiintoinen työ sellaisen työnantajan leivissä, joka pitää huolta omistaan eikä pyri imemään viimeisetkin mehut?
Tämän kaiken keskellä ei ole ihme, että on enenevä joukko lapsia, jotka voivat pahoin ja oirelevat eri tavoilla.
Toisaalta täytyy sanoa, että "pojat ovat aina poikia". Aikuiseksi kasvuun liittyy mokien tekeminen, jotka näyttävät saaneen lehdistön huomion viime aikoina.
Itse muistan 60-luvulla pienenä maalanneeni kerrostalon pyöräkellarin mopojen ja pyörien lamput ja rungot kellarista löytyneillä maaleilla. Olivat tosi värikkäitä! Ja isällä riitti korvattavaa.
Kysymys kuuluu: Onko jokin ilmiö oikeasti lisääntynyt, kun lehdistö niistä alkaa kirjoittaa vai onko jokin asia vain tullut laajemman yleisön tietoon ja siten vain tuntuu kasvaneen?
Lähetä kommentti