PITKÄ PÄIVÄ. Pääsin kotiin illalla vähän vaille yhdeksän. Koulusihteeri Riitta palasi töihin ja naputti kesäaikana tulleita laskuja, ja minä senkin hyväksymään niitä. Talonmies Kari ja apulaisrexi Ulla laskivat pulpetteja. Koulukuraattori Eija ja minä pidimme siirtopalaveria uudelle sope-tytölle. Avustaja-Jiri korjaili meriakvaariota. Herralan Raija kävi tyhjentämässä luokkaansa. Anna-Liisa kävi koululla lapsenlapsensa kanssa. Ulla ja Hanna-Leena kävivät panemassa hakuun eRekryyn yhden avustajan paikan.
Sitä mukaan kun koulunalku lähenee, ihmiset törmäävät uuteen todellisuuteen, ja kipinöitä lentää. Rehtorin on tehtävä kiihtyvässä rytmissä ratkaisuja, ja kukin työntekijä katsoo kokonaisuutta juuri oman kosketuspintansa kautta. Niin kovin moni asia onkin yhtäkkiä erilailla, eikä jokainen ole tullut kuulluksi. En minä näin haluaisi päätöksiä tehdä! Mutta minkäs teet, kun porukka on lomalla! Kyllä nyt olisi opettajien kokonaistyöaikaratkaisusta hyötyä.
Vaikka kuinka järjen tasolla tiedän muutosprosessin tunneradan, se ei tarkoita, että sen hallitsisi.
HENKILÖSTÖÖN saattaa kohdistua todella rajuja muutoksia. Kuinka talo siivotaan, kun luokissa opetus ja TIP jatkuvat myöhään iltapäivään? Vähennetäänkö väkeä ? Siirretäänkö laitoshuoltajia tai keittiönväkeä vahvistamaan Kalajärven miehistöä? Kukaan ei osaa vastata, koska mm. kiinteistö- ja ruokapalvelupuolen lähipomot ovat vuosilomalla koulun alkuun saakka. Miksi ovat?
PS. Onneksi olkoon: Ullasta on tullut mummi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti