KUVA: Maria Montessori (1870 – 1952) oli italialainen lääkäri, joka loi oman pedagogiikan. Häntä pidetään yhtenä vapauspedagogiikan ja virikkeellisen oppimisympäristön idean ikonina sekä lasten oikeuksien väkevänä puolustajaa. Tämä kuva on lainattu osoitteesta http://host.uniroma3.it/laboratori/cesmon/cesmon/immagini/Montessori.jpgHUOMENNA ALKAVAN syyskuun kuukauden kirjana haluan esitellä päivän etuajassa vuonna 1940 ilmestyneen ja vuonna 1950 suomennetun Maria Montessorin teoksen "Lapsen salaisuus". Suomentaja J.A. Hollo oli itse huomattava suomalainen kasvatusoppinut.
Montessori kuuluu uuden kasvatuksen kansainväliseen liikkeeseen, joka haastoi 1900-luvun alusta alkaen perinteisen autoritäärisen kurikasvatuksen. Tässä joukossa oli paljon muun alan kuin kasvatuksen ammattilaisia. Monet olivat kirjailijoita, joita innoittivat 1700- ja 1800-luvuilla vaikuttaneet pedagogit, sellaisista kuin veijari Jean-Jacques Rousseau ja vakavaa kasvatustyötä tehneet Johann Heinrich Pestalozzi ja Friedrich Wilhelm Fröbel.
Maria Montessori oli vajaamielisten hoitoon keskittynyt lääkäri, joka oivalsi, että näiden lasten oppiminen ja kasvatus eivät olleet lääketieteellinen vaan pedagoginen ongelma. Vuonna 1907 hänelle tarjoutui mahdollisuus avata Rooman slummialueelle "Lasten talo"-niminen koulu. Hänestä tuli koulun johtaja, ja hän alkoi soveltaa ajatuksiaan 3–6-vuotiaille normaaleille, mutta hyvin köyhissä oloissa kasvaneiden lasten opetukseen.
Montessorin kehittämälle pedagogiikan näkyvin piirre ovat oppimisvälineet, joiden avulla lapset opettelevat itse asioita. Oppilaille järjestetään erilaisia töitä, joista he voivat valita, minkä haluavat; suoranaista opetusta heille ei anneta. Montessorin nimissä kulkee ohje opettajille: " Olkoon sanasi luetut!".
Opettajan tulee esiintyä passiivisena tekijänä. Opetus järjestetään niin, että aine, tekomateria (opetusvälineet) opettaa lapsia eikä opettaja. Opettaja on osa ympäristöä. Lasten annetaan tutkia elämää ja ympäristöään itse ja rauhassa. Opettajan tärkeä tehtävä on tarkkailla lasta, ja varmistaa, että hänelle on tarjolla hänen kehitysvaiheelleen sopivia oppimisvälineitä.
Montessorin Ideat toimivat ja levisivät. Hänen nimissään kulkevia montessorikouluja toimii yhä. Myös Suomessa hänen pedagogiikallaan on vankka kannattajajoukko. Suomen Montessoriyhdistyksellä on omat sivunsa (http://www.montessori.fi/) Sen mukaan montessoriluokkia on seitsemässä suomalaiskoulussa. Espoossa montessoriopetusta annetaan Niittykummun ja Ruusutorpan kouluissa.
"Lapsen salaisuus"
Montessori, M. (1950). Lapsen salaisuus. Helsinki: WSOY.
KIRJAN NIMESSÄ on myös teoksen "clue". Lapsi on jäänyt meille aikuisille salaisuudeksi. Ihmiselämällä on kaksi muotoa: aikuisen ja lapsen elämä. Lapsi on erilainen kuin aikuinen. Lapsi on hitaampi. Lapsi tekee asioita eri syistä kuin aikuinen. Lapsella on työvaisto. Hän työskentelee nautinnokseen.
Kirjan ensimmäinen luku on otsikoitu: " Lapsi yhteiskunnallisena ongelmana". Pysäyttävä luku. Me aikuiset näemme Montessorin mukaan lapsen häiritsijänä, joka tuottaa kiusaa ja vaivaa. Lapsen pitäisi olla hiljaa, vaiti kajoamatta mihinkään. Lapsi on paria-luokkaa. Sen sijaan että aikuiset sopeuttaisivat omaa toimintaansa lapseen, he puolustavat Montessorin mukaan esineitään lapsen hyökkäyksiltä. Lapsi ajetaan ulos, pannaan nukkumaan sänkyyn, joka on kuin häkki tai sysätään lastenhoitajalle.
Montessori kuuluttaa: Lapsen aika on tullut, uusi sivistyskausi on alkanut. Aikuisten pitää sopeutua lapseen, ja pitää huoli kehittyvän ihmisen tarpeista- eläimetkin tekevät niin omien pentujensa suhteen.
Lasten talo
Lapsen salaisuudessa Montessori kertoo oman pedagogiikansa syntyhistoriaa, ja esittää sen keskeiset vakiintuneet periaatteet. Moneen niistä on vaikuttanut myös sattuma, niin luulen. Koko koulu perustettiin siksi, että kaduilla kasvavat lapset saataisin pois pahanteosta, ennen muuta ilkivallasta. Koulun kännistettiin, jotta vuokrakasarmin seinät säilyisivät jonkinmoisessa kunnossa eivätkä kaipasi alinomaisia korjauksia.
Rahaa oli vähän, ja niinpä kouluun ei ilmeisesti olisi voitukaan ostaa perinteisiä koulukalusteita. Viittäkymmentä lasta hoiti opettajaopintonsa heti alussa keskeyttänyt käsityöläisnainen, jolla ei ollut aikaisempia kokemuksia lapsiryhmän ohjaamisesta. Montessori näytti hänelle välineiden käytön, ja hänen ohjaaminaan lapset oppivat työskentelemään montessorivälineillä pitkäjänteisesti ja itsenäisesti.
Kasvaminen inkarnaationa
Lapsi on aikuisille salaisuus. Emme ole esim. ymmärtäneet, kuinka valtava mullistus syntyminen on lapselle. Vastasyntynyt siirtyy täydellisestä levosta valoon ja hälinään. Syntyminen on valtava ponnistus, ja lapsi saapuu luoksemme uupuneena. Syntymä on vaikein kriisi, joka ihmisen on voitettava.
Lapsi joutuu tekemään valtavia sopeutumisponnistuksia. Liikkumattoman on opittava liikkumaan. Lapsen on opittava kävelemään, käyttämään käsiään (jota ovat Montessorille älyn työkalu), puhumaan, kirjoittamaan, lukemaan, tahtomaan...
Kasvaminen on Montesorille inkarnaatiota, yhä uudestaan syntymistä. Sitä ohjaa salaperäinen energia, tarmo, joka elvyttää vastasyntyneen velton ruumiin. Lapsi elpyy itse, vaikka aikuinen uskookin itse pystyvänsä ulkoapäin suorittamaan kasvun vaatiman luovan työ, virikkeillään, ohjeillaan ja välittömällä vaikutuksellaan. Hän ei saa lapseen kehittymään älyä, tunnetta, tahtoa. Lapsi saa.
Lapsen salaisuutta ovat ne suunnattomat voimavarat, jotka hänellä on kasvunsa ja kehityksensä ohjaamiseen. Lapsi luo itse itsensä, ja tätä luomisprosessia ei aikuinen voi määrätä. Lapsi ansaitsee tässä työssä aikuisen kunnioituksen.
Montessorin lapsinäkemyksessä on myös hengellinen kerrostumansa. Hänen mukaansa eläin on kuin sarjavalmiste, ihmisyksilö on yksilö. jokaisella on oma luova henkensä. Lapsessa on sielullinen (jumalainen) suunnitelma.
Lapsi on henkinen alkio, joka kaipaa suojakseen elävää ympäristöä, jota lämmittää rakkaus ja joka tarvitsee sille ravintoa. Aikuisilla on siksi suuri merkitys lapselle. Montessorin mukaan lapsi on luonnostaan kiinnostunut ympäristöstään, ja aikuiset ovat sen tärkeä osa. Lapsi matkii aikuisia. Koska lapsessa on synnynnäinen kyky kiintyä aikuisiin, aikuisen malli on hyvin tärkeä. Lapsiin syöpyvät kaikki virheemme ja erehdyksemme. Siksi Montessori krostaa, että sen joka aikoo olla kasvattaja, on ensitöikseen kasvattetava itseään, tarkkailtava omia puutteitaan.
Herkät kaudet
Montessorin mukaan kasvu on valloitustyötä, jossa hankitaan itselle aktiivisesti ominaisuuksia ja taitoja. Hänen mukaansa kehittymistilassa olevassa lapsessa on erikoislaatuista herkkyyttä juuri tietyille asioille. Sisäiset herkkyydentilat ohjaavat valitsemaan ympäristöstä kehitykselle välttämättömät seikat ja niitä edistävät tilanteet. Ne saavat lapsen herkäksi toisille asioille ja välipitämättömiksi toisille.
Lapsen sisäiset sielulliset elimet saavat siis aikaan lapsen psyykkisen kasvun. Sielullinen kehitys ei johdu ulkomaailman ärsykkeistä, vaan sitä ohjaavat ohimenevät herkkyydentilat, joista eri ominaisuuksien hankkiminen riippuu. Lapsi saavuttaa tuloksensa herkkinä kausinaan, jolloin hän suhtautuu ulkomaailmaan poikkeuksellisen intensiivisesti. Kasvua siis ohjaavat yksityiskohtaisesti ajoittaiset, ohimenevät vaistot. Ellei lapsi saa toimia herkän kautensa virikkeiden mukaan, hän menettää tarjoutuneen valloitusmahdollisuuden iäksi.
Harhautumat
Herkkänä kautena lapsella on tarve löytää etsimänsä asia ympäristöstään. Jos lapsen kasvutyö kohtaa tuolloin esteen, hän kokee järkytyksen ja reagoi voimakkaasti. Hän voi jopa vioittua. Kun kasvutyö estyy, lapsi alkaa "oikkuilla", hän toimii asiattomasti ja järjestäytymättömästi. Kun lasta ei estetä, hän toimii hyvin kurinalaisesti ja järjestäytyneesti.
Kasvu voi mennä vikaan. Elämän alkuaikoina vaikuttavat pienet syyt voivat saada aikaan mitä suurinta vikaantumista. Montessori kirjoittaa harhautumista. Sielullisen tarmon tulee ruumillistua liikkeessä. Harhatuminen johtuu siitä, että sielullinen tarmo ja liikunto kehittyvät erillään toisistaan. Tarmo kehittyy luonnon määrämän tarkoituksen ulkopuolella. Tarmo kadottaa päämääränsä ja suuntautuu kohti sekasortoisuutta.Tuloksena on ”särkynyt ihminen”.
Harhautumina Montessori pitää esim. seuraavia asioita: aidoittuminen (lapsi rakentaa mieleensä sisäisiä rakennelmia puolustaakseen mieltään maailmaa vastaan esim. vihaamalla matematiikkaa) • haaveilu • huonommuuden tunne • (liiallinen) kiintymys aikuiseen, riippuvaisuus • leikki • pakeneminen mielikuvitukseen • pelko • tavaroiden omistus • valheet • vallanhimo (käyttää aikuista hyväkseen)
Hyvä kasvatus
Hyvä kasvatus suojelee, viljelee ja auttaa kehittymistä. Se on sitä, että lapset toimivat esteistä vapautuneena oman luontonsa mukaan.
Aikuisen ympäristö ei sovi lapsille. Ympäristö on saatava lapsen mittasuhteiden mukaiseksi. Ympäristön tulee helpottaa lapsen olemuksen kehittymistä ja avautumista vähentämällä esteet ja tarjoamalla toiminnalliselle kasvulle sen välttämättömät välineet. Lapsen kasvutyö sujuu, kun ympäristön virikkeet vastavat sisäisiä tarpeita. Lapsen persoonaa on kunnioitettava. On tärkeää, että lapsi itse omaehtoisesti valitsee ja suorittaa tekonsa. Kun kasvu ymmärretään näin, on luonnollista vaatia kasvatukselta vapautta, luovaa aktiivisuutta, virikkeistä ympäristöä ja tilaa omatoimisuudelle.
Esineillä on Montessorin ajattelussa hyvin tärkeä rooli. Hänen mukaansa älyyn liittyy kaksi tekijää; puhekieli ja käden toiminta.Käden toiminnan avulla älyn työ muuttuu todellisuudeksi. Käsi on älyn toimeenpaneva elin. Käden avulla äly pääsee erikoissuhteisiin ympäriston kanssa. Kädellä kosketetaan, kokeillaan. Siksi tavaroiden koskettamiskielto on väärin.
Hyvä kasvattaja
Esineet kiinnostavat lapsia, mutta myös aikuiset. Lapsi on äärimmäisen herkkä aikuisen taholta tuleville vaikutteille. Lapsi on erinomaisen altis suggestiolle. Lapsen suggestioalttius on sisäistä herkkyyttä kiintyä. Kasvun yllykeinä ovat usein toimet, joita lapsi on nähnyt aikuisen tekevän. Aikuisen teot vetävät lasta puoleensa, hän haluaa ymmärtää ja toistaa niitä.
Kasvattajan tulee ennenkaikkea hankkia itselleen moraalisia ominaisuuksia (ei pelkkää tietoa). Kasvattajan tulee tutkia itseään ja poistaa itsestään omat pahat taipumuksensa. Meidän tulee Montessorin mukaa todella kasvattaa itseämme, jos aiomme kasvattaa toisia. Pahin kasvattajan vika on suuttumus, vihaisuus, äreys kopeus, pöyhkeys, tyrannius. Sen tilalle tarvitaan nöyryyttä.
Montessorin oma pedagoginen käsiala :-)
Maria Montessori loi pedagogiikan, joka elää yhä. Itse hän ei mielestään luonut mitään menetelmää. Lapsen salaisuus- kirjassa on kuitenkin seikkoja, jotka toistuvat ja jotka ovat harkittuja (reflektoituja).
KYLLÄ-asioita ovat: aistien kehittäminen • harjoituksen toisto • hiljaisuusharjoitukset • lapsissa elävä omanarvontunne • siisti talo, miellyttävä ympäristö • tieteellisesti suunnitellut ja mielenkiintoiset oppimisvälineet • vaatimaton opettaja • vapaus olla ja toimia /yksilöllinen työ/vapaa valinta
EI-asioita ovat: aapiset • lelut • lukujärjestykset • makeiset • palkinnot • rangaistukset • tutkinnot • yhteiset oppitunnit
NIIN viisaasti kuin Montessori ajatteleekin, ihan kaikissa suhteissa häneen ei ole helppo yhtyä. Hän ei esim. ymmärrä leikin eikä mielikuvittelun merkitystä lapsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti