LAINASIN Myyrmäen kirjastosta (lempikirjastoni) Irwin Goodmanin nelilevyisen kokoelman, ja kuuntelin hänen tuotantonsa ( tai siis näytteen siitä. IG säveli yhteensä yli 400 laulua) parilla istumalla. Katsoin perään Timo Koivusalon hänestä tekemän leffan. Tuli ikävä Irwiniä.
Irwin syntyi Antti Hammarbergiksi vuonna 1943 Hämeenlinnassa ja kuoli paluumatkalla keikalta Venäjältä 1991. 25-vuotiseeen uraan mahtui tuhansia leikkoja, laskuja ja uskomattomia comebackejä. En nähnyt häntä koskaan elävänä, mutta jokainen minunikäiseni seurasi hänen uraansa humorististen protestilaulujen tekijänä. Irwin tituuleerasi itseään kansantaiteilijaksi. Kansantaitelija lensi keikoille helikoterilla, osti minkkituoleja ja rakensi upeita taloja. Raha-asiat eivät kuitenkaan olleet laulajan vahva puoli. Kansalle hän esiintyi, ja sitä hän puolusti. Ja kansa häntä. Kummatkin taisivat vihata herroja ja veroja. Lopulta viina kai vei sillä reteesti leikkineen miehen terveyden.
Irwinin kuolemasta on muutama viikko yli 17 vuotta. Radiosta ei juuri hänen musiikkian kuulla. Ehkä se olikin niin omaan aikaansa sidottua. Minua yhä koskettavat mm. "Vain elämää", "Las Palmas" ja tietysti "Rentun ruusu".
Irwin eli elämänsä juuri niinkuin halusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti