KUVA: OAJ:n johtava lakimies Markku Poutala ajoi media-asiassakin opettajien etuja "ikenet verillä".KOTONA TAAS. Takana kaksipäiväinen "LAPSET JA TIETOYHTEISKUNTA"-seminaari. Millaisia herkkuja minä annista poimin?
1. Lehtori Sara Sintosen otsikko: Minne menet koulu? oli hieno. Sintonen uskoi, että nimenomaan mediakasvatuksen avulla on mahdollista uudistaa koulua niin, että myös oppilaat ovat subjekteja ja niin että toiminnassa hyödynnetään myös informaalia multimodaalista oppimista, kavereilta oppimista (tiimit, projektit, intohimo, dramaattista kehitystä...). Lasten ja nuorten pitäisi päästä itse touhuilemaan, saamaan kokemuksia, jotka tuottavat iloa ja mielihyvää (ks. http://scratch.mit.edu/).
Ensimmäisen päivän aikana tästä saatiinkin näyttöä. Päiväkodeissa lapset ottivat valokuvia ja tekivät itse niiden avulla tarinoita. Tuonikäisten mediakasvatus on toimintaa ja oppimista median parissa.
2. Opettajat tarvitsevat totisesti koulutusta mediaan. Nuorten mielestä paljon enemmän kuin nuoret itse. Aikuiset ovat sormi pystyssä, vaikkeivat tiedä mistä Ircissä on kysymys.
3. Netti on 2000-luvun nuorten virtuaalinen nuorisotila, aikuisilta vapaa vyöhyke. Nuoret haluavat olla yhdessä ja kohdata toisiaan. He eivät mene internettiin- he ovat siellä (koko ajan).
4. Nuorten ja vanhempien ikäpolvien välillä on suuria ymmärryseroja. Nuoret eivät koe mediaksi u-tubea tai nettiä, chattia eikä irccausta. He ovat siellä mielestään keskenään. Netti ja media ovat heille arkea. Nuorilla ei ole selkeää yksityisyyden (out) ja julkisuuden (in) rajaa. Nuorille virtuaalinen on todellista. Aaikuisille virtuaalimaalma on tästä maailmasta erillistä. Nuorilla "mun casa on sun casa". (Aikuset valvovat tekijänoikeuksia; sun casa ei ole ilman lupaa mun casa).
5. Nuorilla on hyviä mielipiteitä, mutta he eivät itsestään voi tietää, mikä on laitonta. Siihen tarvitaan aikuisia.
6. Netti on nuorille keino rakentaa oma persoonaa, tuunata ja brändätä sitä. Mediasta haetaan identiteetin rakennusaineita;
hahmoja joiden kautta eläydytään tarinoihin. Media tarjoaa stereotypioita ja samalla laajentaa mahdollisuuksia. Sillä ei ole merkitystä, onko malli faktaa tai fiktiota.Minän brändäys tällä hetkellä hyvin visuaalista (mm. kuvat).
Virtuaalinen maailma sallii erilaisia roolikokeiluja. Se ei sido todellista minää. Minää voi kokeilla anonyymisti. Virtuaalihahmo vapauttaa fyysisestä minästä, iästä, sukupuolesta.
7. Nettikiusaminen on kiusallinen asia. Monet nuoret pitävät kiusaamista vain läpänheittona. Heistä aikuisten media itse luo ikävän kuvan kiusaamisesta. Nettikiusaaminen valitettavasti kuitenkin jatkuu oikeassa maailmassa (kuraattori). On ratkaistava vaikea kysymys: ottaako koulu nuorten vapaa-ajankin valvontavastuulleen, vai rajaako se vastuunsa kouluun.
8. Tietotekniikan maailmassa käydään kovaa taistelu Microsoft vs. vapaan lähdekoodin ohjelmat. Siitä en osaa sanoa sen enempää.
9. Aikuisilla korostuu usein mediakasvatuksessa mediasuojelun näkökulma. Nuoret näkevät enemmän mahdollisuuksia. Media motivoi heitä.
10. Tulevaisuuden koulu (Jukka Miettunen ja Pasi Mattila) on Oulussa iso projekti, jossa keskiössä on 2000-luvun oppilas ja oppiminen. Digiajan oppijat ovat erilaisia; he voivat pitää 3-4 mediaa yhtä aikaa päällä; he oppivat mm. peleistä (esimerkkinä J.V. Snellman).
Jos koulua halutaan muuttaa, on muutettava montaa eri asiaa:
* opettajuus (oppituntien pitämisestä laajemmaksi vastuuksi koulun kehittämisestä)
* johtajuus (oikeita pedagogisia johtajia rehtoreiksi, nuoria nälkäisiä opettajia, jota eivät pyydä lupaa johtaa)
* tukipalvelut (tekninen, pedagoginen tuki, täydennyskoulutus, oppimiskeskus, ertu)
* teknologiset ratkaisut (ei vain tuunata luokkia tekniikalla)
* kolutilat, rakentaminen, kouluverkko (käytävän varrella olevista luokista laajemmiksi oppimisalueiksi)
* kyläyhteisö?
11. Opettaja on usein heikoilla joutuessaan median hampaisiin. Lain mukaan julkisen viranhoitajan toimintaa saa arvostella (ei persoonaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti