Opetuksen uudistaminen vaatii uudenlaista täydennyskoulutusta

Uudenlaista täydennyskoulutusta ideoidaan  marraskuussa 2009 Yorkissa.
Kuvassa vasemmalta pöydän äärellä  Michael Fullan, Asko Lippo, Mikko Salonen,
Ilpo Salonen jaMartti Hellström.

SUOMESSA on maailman paras opettajankoulutus,  maailman parhaat opettajat, maailman paras opetus. Kuinka pidämme maailman parhaan opetuksen jatkossakin sellaisena? Opetusta,  sen tavoitteita, sisältöjä, menetelmiä ja opetuksen puitetekijöitä on jatkuvasti päivitettävä. Kuinka opetus uudistuu?

Tutkimuksista tiedetään, että  opetus ei uudistu käskyillä. Opetuksen uudistaminen on   oppimisprosessi.  Täydennyskoulutus tulee järjestää niin, että se tukee opettajien oppimista parhaalla mahdollisella tavalla. Uudet koulutusnäkemykset  haastavat  myös täydennyskoulutuksen muuttumaan.

Vanha ja uusi koulutus
Täydennyskoulutus on tunnetusti kirjavaa. Karkeasti voidaan puhua "vanhasta"  ja  "uudesta" koulutuksesta. Vanha  koulutus on kouluttajakeskeistä. Koulutettaville tarjotaan valmiiksi otsikoituja koulutuspäiviä. Vanha koulutus on  tarjontalähtöistä.

Vanhan  koulutuksen taustalla on oppimiskäsitys, jonka mukaan koulutus poistaa puutteita  tiedossa tai taidoissa.  Kouluttaja osaa ne. Koulutettavalla on  osaamisvaje. Tällaisessa koulutuksessa syntyvää oppimista on kutsuttu  huonoksi oppimiseksi. Huonoksi siksi, että  oppiminen laahaa kehityksen jäljessä.

Huonon oppimisen vastakohta on hyvä oppiminen. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä. Se raivaa tietä  jollekin uudelle. Uusi koulutus tavoittelee hyvää oppimista, se tuottaa uutta, jota ei ole ennen ollut.

Vanha koulutus tähtää hyvien, mutta valmiiden käytänteiden levittämiseen. Uusi koulutus tähtää syvemmälle: kapasitettiin luoda jatkuvasti uusia yhä parempia käytäntöjä. Vanha koulutus antaa nälkäiselle kalan. Uusi koulutus opettaa kalastamaan.

Uusi  koulutusnäkemys ei perustu yksittäisiin koulutustapahtumiin. Koulutusote on ongelmalähtöinen ja prosessimainen. Oppiminen ymmärretään uusien ideoiden luomiseksi ja kehittelemiseksi toiminnassa ja erityisesti yhteisessä toiminnassa.  Tällainen toimintaa vaatii aikaa ja useita tapaamisia.

Uusi oppiminen perustuu siihen, että koulutettavat jakavat  vastavuoroisesti omaa ammattitaitoaan ja kokemuksiaan yhteisen ongelman ratkaisussa. Uudessa koulutuksessa opitaan tositiedosta mutta myös  toisilta ja ratkaistavista ongelmista.

Kouluttajien ensisijaisena tehtävänä on tukea koulutettavien tiedon- ja taidonrakentamisprosessia.
Kouluttajat  juoksuttavat  oppimisprosessia, joka antaa aineksia ja virikkeitä, mutta vielä enemmän: prosessia, joka  tukee uuden luomista ja  siitä luomisestä oppimista.

Jokainen koulutettava  on  itse omasta vastuussa omasta prosessistaan. Koulutettavat  voimaantuvat itseohjautuviksi, eikä koulutus kasvata heissä  riippuvuutta kouluttajaan. Heistä tulee toinen toistensa vertaisopettajia.  Parhaimmillaan syntyy omaa työtään tutkivien  ja kehittävien ammattilaisten joukko ja omaa toimintaansa kehittävien koulujen verkosto.

Uudessa koulutuksessa ei vain kuunnella luentoja eikä katsella kuinka mestari tekee työtään. Uudessa koulutuksessa  osallistutaan.  Uudessa koulutuksessa keskustellaan, keksitään, kokeillaan ja kehitellään. Uudessa koulutuksessa  oppiminen ohjautuu koulun ja opettajien omista haluista ja omista tarpeista käsin.

Uusi koulutusnäkemys kannustaa siirtymään yksittäisten opettajien yksittäisistä  kurssittamisista  useiden koulujen opettajille yhteisiin, niiden ja heidän omista kehittämistarpeista lähteviin kehittämishankkeisiin, ja niihin nivoutuviin koulutussessioihin.

Kouluhallinnon  tehtävänä on tukea koulujen jatkuvaa kehittymistä. Muutoksen johtaminen on nykynäkemyksen mukaan toinen toisilta oppimisen mahdollistamista ja esteiden poistamisesta tekemisen tieltä.

Siirtymä vanhasta koulutusajattelusta uuteen  on haastava:  Muurien on  murruttava yhteisen oppimisen ja opettajien ja koulujen yhteistyön väliltä. Ne  eivät murru itsestään, ne on purettava. Ne puretaan yhteistoiminnalla. Jos onnistutaan  vapauttamaan opettajissa ja rehtoreissa  oleva  valtava osaaminen  yhteiseksi voimavaraksi,  suomalainen koululaitos on epäilykettä jatkossakin  parhaiden joukossa.