Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, marraskuuta 22, 2014

Neljä kuukautta eläkkeellä. Välitilinpäätös

20.11. 2014 tilille tuli neljännen kerran eläke. Kaksi ensimmäistä eläkekuukautta on menty vanhoilla veroprosenteillä, ja sitten oli käytävä päivittämässä verokortti.

Kuulun siihen hyväosaisten ryhmään, joka saa eläkettä noin 60 % palkkatasostaan.

Minulla veroprosentti nousi loppuvuodeksi, mutta ensi vuosi voi olla toisennäköinen.

ELÄKKEELLE siirtymiseen kuuluu kaksi yhtäaikaista prosessia: Irtautuminen vanhasta ja liittyminen uuteen. Kuinkas ne ovat sujuneet?

Joko olen irti?

IRTAUTUMINEN reksin arjen hommista on sujunut aika hyvin. Olen käynyt vanhalla työmaalla norkoilemassa vain, kun on ollut oikeaa asiaa.

SOPIVASTI on kuitenkin ollut tilaisuuksia tehdä muistioretkiä menneeseen maailmaan. Olen saanut käydä moikkaamassa Auroran väkeä, aikuisia ja lapsia. Koulurakennuksen purkutöitä seuraan toisella silmällä.

SUKOSSAKIN olen  käynyt  Suvaitsevaisuus-kampanjan puitteissa- ja kampanjan kick-off- tilauisuudessä sitä näki kymmeniä tuttuja.

AY-TOIMINTA oli minulle tärkeää, ja roikuin siellä pitkään. Oli vänkää saada hieman lisäaikaa: Olin  mukana lokakuussa  EKOAY:n päättäjäristeilyllä-  nyt poliitikon  roolissa. Ja sain vetää puheenjohtajan EKPY:n syyskokouksen.

OAJ:n toimintaa  seuraan lähinnä lehdistä. Opettaja-lehti on jäänyt jostain syystä tilaamatta. Ja facebookista.

HUOMASIN myös kirjoittaneeni pikkujutun Luokanopettaja-lehteen. Ja pari on jonossa seuraaviin. Lisäksi Lo-päiväkirjatyö tarjoaa  vielä tämän vuoden pehmeää liukumäen.

MONIA asioita menneestä maailmasta muistelee  oikein lämpimästi. Mutta riittävästi on myös asioita, joiden suhteen on  suuri etuoikeus sanoa itselle aamuisin: Ei enää tarvitse.

Joko olen kiinni?

IRTAUTUMISEN rinnalla eläkkeelle siirtyminen on  kiinnittymistä uusin asioihin. Monelle se tarkoittaa intohimoista suuntautumista itselle rakkaaseen harrastukseen, matkusteluun tms.

Minulla on ollut suuri etuoikeus toimia näiden neljän kuukauden ajan asiantuntija- ja kouluttajatehtävissä. Osaa niistä olin tehnyt jo rexivuosina, mutta kalenteriin on tarttunut myös ihan uusia juttuja, joissa todella saa käyttää kaikkea osaamistaan. Ja osasta ihan maksetaankin. Sen verran järkeä päässä on, että ymmärrän, että katu-uskottavuuteni katoaa muutamassa vuodessa. Mutta nautitaan nyt tästä

JA pikkaisen snellmanilaisena olen hankkiutunut mukaan myös politiikkaan, ja seurakunnan hallintoon. On muuten rikastavaa tavata opettajien lisäksi myös ihan muun taustaisia ihmisiä.

OLEN lisäksi  palannut tutkimuksen pariin, eräänlaisessa voluntaari tutkijan roolissa. Meitä kokontuu puolen kymmentä tohtoria ideoimaan yhteistä tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Minulla tavoitteenani on dosentin arvonimi hautakivessä.

JA näiden päälle on  hienoa osallistua  yhdistystoimintaan.

MINULLA on OAJ:n veteraaniopettajien jäsenkortti, mutta siihen  puljuun en ole muutoin ehtinyt sekaantua.

ESPOON  emeritusrexeillä on myös omia tapaamisia, mutta ne ovat osuneet ajankohtiin, jotka ovat olleet minulle mahdottomia.

VAIKKA edelle kirjattu voi vaikuttaa juuri siltä, että taas yksi eläkeläinen täyttää hädissään kalenterinsa, niin on pakko korostaa, että tietoisuus oman ajan arvosta on  todella kasvanut. Ajasta, jonka voi käyttää läheisten kanssa. Vaikka tekemällä vaimolle aamupalaa ja pitämällä yhteinen lehdistökatsaus.

Tai tapaamalla lapsia. Tai mikä on huippu: hoitamalla ensimmäistä lapsenlasta Herra Miltonia. Joka on  muuten juuri tänään ensimmäistä kertaa yökylässä ukin ja mummin luona.

SUMMA SUMMARUM. Ensimmäisen neljän kuukauden perusteella eläkkeelle siirtyminen on sujunut oikein hyvin. Prosessiin kuuluu haikeutta ja huikeutta. Niin kuuluu kuulua.

Ei kommentteja: