Mutta mykkä puhelin ohjaa yhä virkapuheluita omaan kännykkääni. Kauan sitten sen puhelinlaskuista osan maksoi Luokanopettajaliitto, mutta kun se köyhtyi, aloin maksaa ne itse kokonaan. Siis sekä omat, että liiton että koulun. Ihan oma valinta.
PUHELIMEENI voi siis tulla virkapuheluita. Olen vielä työsuhteessa kaupunkiin kahdeksan arkipäivää. Sitten linja katkeaa. Annan puhelimen koulusihteerille, ja hän irroittaa siitä SIM-kortin. Se on sitten siinä. Kylmä puhelin.
Mutta kovin on hiljaista ollut. Miksi puheluita ei tule? Heinäkuussa kaikki ovat lomalla, niinpä. Mutta sitten tänään puhelin yllättäen soi kello 12.14. Koko Oittaan uimaranta hiljeni.
- Rehtori Martti Hellström, vastasin.
Kyseessähän oli tärkeä virkapuhelu Espoon sivistystoimesta. Aiheena oli Auroran uuden paviljongin lukkojen sarjoitus. Vastailin kysymyksiin niin rehtorina, niin rehtorina - ja toki ystävällisesti ja kaikki asiat halliten- vaikka olinkin lomalla ja toinen jalka jo usvassa.
PUHELU kesti kolme minuuttia. En tuntenut soittajaa, eikä hän minua. Lopetimme: Kuulemiin. Kuulemiin.
SE saattoi olla elämäni viimeinen virkapuhelu. Huomasin hymyileväni. Enää ei tarvitse.
2 kommenttia:
ihana Martti!! Ihan kylmät väreet nousi kun tätä luki...tulehan vaihteeksi Helsinkiin töihin kun kohta vapaudut ;)
Ensimmäinen ja viimeinen kommentti rehtori Hellströmille. Tervetuloa suureen ja mahtavaan eläkeläisten valtakuntaan! tv. Tellervo H.-H.
Lähetä kommentti