Pavlysin keskikoulusta

Suhomlinski, V.  (1981).  Pavlysin kylän keskikoulu - Opetus- ja kasvatustyön kokemuksesta.  Moskova: Kustannusliike Progress

NYT on vuorossa kolmas Suhomlinskin teos. 
384- sivuista teosta keskikoulusta pidetään hänen keskeisimpänään. Mutta on  pakko myöntää, että  tiettyjen asioiden  toistoon nyt hieman jo väsyy. Mutta voi se johtua pikkuflunssastakin.

Vasili Suhomlinski (1918-1970)

TÄSSÄ teoksessa annetaan hieman tarkempia bibliograafisia tietoja kirjoittajasta.  Suhomlinski valmistui juuri ennen sotaa joko vuonna 1938 tai 1939 Pultavan pedagogisesta instituutista pedagogiikan, kirjallisuuden ja historian opettajaksi. Tätä ennen hän oli toiminut vuosia opettajana. Vuonna 1941 alkoi sota, ja hän osallistui taisteluihin nuorena politrukkina, kunnes haavoittui vuonna 1942. Muutaman kuukauden sairaalahoidon jälkeen hänet kotiutettiin sotainvalidina. Työ jatkui Uvassa koulunjohtajana vuonna 1944, kunnes hän pääsi omaan  kotikyläänsä Pavlysin keskikoulun johtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi  syksystä 1947 syksyyn 1970 saakka, siis 23 vuotta.  Suhomlinskin maine perustuu erityisesti hänen tuossa koulussa yhdessä opettajakollektiivinsa kanssa tekemäänsä työhön. Koulu onnistui työssään hyvin. Esim. vuosina 1949- 1966 koulusta lähti 712 oppilasta. Heistä 278 hankki korkeakoulusivistyksen.  Koulunjohtaja sai vuonna 1968 sosialistisen työn sankarin arvonimen. Kirjoittaja  ei kuitenkaan suosittele koulunsa pedagogiikan  konemaista  jäljentämistä.

Suhomlinski kuoli lukuvuoden 1970-71 alkaessa. Hänen  laaja tuotantonsa jäi. Yli 50 kirjaa. Niistä on otettu yli 15 miljoonaa kopioita.

Löysin tämän kuvan Pavlysin keskikoulusta netistä, Dr.

Alan Cockerillin 

blogista http://insearchofsukhomlinsky.blogspot.fi

Pavlysin keskikoulu


Koulu sijaitsi  avlysin kylässä, noin  15 km Kremenchugin kaupungista. Koulussa oli  10 luokkaa, ja kerrallaan noin 500 oppilasta ja 30-40 opettajaa. Koulun viiden hehtaarin tontilla oli neljä koulurakennusta. Eri-ikäisilla lapsilla oli oma rakennus. Perinteisten  luokkahuoneiden lisäksi niissä oli lukuhuoneita, musiikki-  ja satu huone ja opettajille metodinen kabinetti.  Koulun käytävillä oli plakaatteja, kuva-näyttelyitä, sankareiden muotokuvia,  ja lehtileikkeitä.  Luokkien tauluille oli kirjatti mm. kaikki "vapaaehtoisesti" luettavat kirjat. Koulun läheisyydessä oli  versaita ja  erilaisia tarhoja.    Tontilla oli myös paljon puutarhoja, ja lähellä oli joki ja harjoittelumaatila.

Koulunjohtaja ja opettajakollektiivi

Suhomlinski sivuaa kirjassa myös hyvän koulunjohtajan kuvaa. Sellainen tuntee kasvatustieteen hyvin. Hän on ennen muuta pedagoginen johtaja. Hän on hyvä organisaattori. Talouskysymyksiä varten on talouspuolen hoitaja. Johtaja on ensimmäinen kasvattaja, ja hänen on oltava hyvä kasvattaja ja opettaja. Sellainen tiedostaa maailmaa sydämellä.

Näyttää siltä, että Suhomlinskilla oli selkeä  vakaumus siitä, kuinka opetus tuli järjestää, ja hän taivutti opettajat hyväksymään  oman vakaumuksensa. Päämenetelmänä oli ystävällinen keskustelu. Johtajan tehtävä oli hänen mielestään  auttaa opettajia työskentelemään luovasti. Hän seurasi yhdessä kokeneiden opettajien kanssa opetusta ja ”täydellisti  menetelmiä”. Tärkeä sisäisen koulutuksen muoto oli kahden viikon välein pidetty pedagoginen maanantai, jolloin kuultiin opettajien esitelmiä toisilleen ja joissa opeteltiin ymmärtämään jokaista oppilasta.

Jokainen opettaja sai olla yksilö, mutta yhteisestä näkemyksestä pidettiin kiinni. Opettaja voitiin myös erottaa (opettajakollektiivin yhteinen päätös). Suhomlinskin mielestä opettajakunnassa oli oltava diversiteettiä (intressien moninaisuutta). Jokainen tuo kollektiiviin oman panoksensa. Opettajat olivat  kollektiivi; aateystävien luova liitto.

Tärkeä osallistumisrakenne oli  opettajakokous (jossa oli mukana myös vanhempien edustajia). Se jakoi oppiaineet ja luokat, vahvisti toimintakertomuksen, päiväjärjestykset jne. sekä esitti palkittavat opettajat. Jokaisella oppiaineryhmällä oli myös oma pomo.

Opettajakunta oli pysyvää.  35 opettajasta 25  oli työskennellyt  siellä vähintään 10 vuotta. Kaikki sitoivat elämänsä maaseutuun ja kouluun.  Osa oli aloittanut uransa 16-vuotiaana.

HYVÄ opettaja oli paitsi opettaja, myös lasten ohjaaja, ystävä ja aateveli. Pedagogin taitoa oli huomata lapsen lahjakkuus ja osata virittää  hänen  tahtonsa. Opettajan tuli tuntea oppilaan henkinen maailma. Hänen tuli hallita alansa ja osata tutkia sitä itse. Hänen tuli olla mestari jollakin työalalla. Hän tuli jatkuvasti lukea itsenäisesti.

" Mikä on hyvä opettaja? Se on ennen kaikkea henkilö, joka pitää lapsista, saa iloa kanssakäymisestä heidän kanssaan, uskoo jokaisesta lapsesta voivan tulla kelpo ihminen, osaa olla lasten ystävä, kokee herkästi lasten ilot ja murheet, tuntee lapsen sielun eikö unhda koskaan, että on itsekin ollut lapsena."

”Tie lapsen sydämeen kulkee ystävyyden yhteisten intressien, harrastusten, tunteiden ja elämysten kautta.” 

Pavlysin keskikoulun pedagogiikka

Koulun tavoitteena  oli synnyttää oppilaissa kiintymystä (1) opiskeluun (tutkiva ote, perusasiat ulkoa, sammumaton tiedonhalu, omat mielipiteet), (2) työskentelyyn (luova suhtautuminen), (3) kauneuteen (luonto, kirjallisuus, musiikki...) ja (4) kommunismin  aatteeseen (korkea siveellisyys, yhteishyvä mielessä - oma onni ei saa tuottaa muille harmia tai pahaa, moraallisuus, jalot teot,  yhteiskunnalle omistettu pyyteetön työ, maailmankuva, vakaumus, ei pelkällä tiedolla vaan jaloilla teoilla). Maailmaa ei vain opeteltu tuntemaan, vaan siitä tehdään parempi. Samalla pidettiin huolta oppilaiden terveydestä. Tärkeää oli  turvata jokaiselle onni.

Toiminnan olettamusperustan muodosti neuvostotiede, kommunismin aate ja ihmiskäsitys, jossa uskottiin jokaisen lapsen kasvatettavuuteen: "Normaali ihminen ei voi olla menestymätön. Jokainen on jossain  lahjakas." "Lahjattomia, kyekenemättömiä lapsia ei ole olemassa." Tekijä viittaa mm. seuraaviin klassikoihin: Diesterweg, Komensky, Korzcak, Krupskaja, Pestalozzi, Rousseau, Tolstoi
ja Usinski. Viimeinen oli minulle tuntematon, mutta googlekääntäjällä tajusin jotain.

Oppilaiden päiväohjelma

Oppilaille laadittiin päiväohjelma, jota noudatettiin kesät talvet.  Tarkkaa rajaa kouluvuoden ja loman välillä ei näytä olleen. Opettajat ja koulunjohtaja sitoivat elämänsä tähän kylään ja kouluun. Oppilaiden päiväohjelmassa pyrittiin siihen, että työ, lepo, nukkuminen ja valve olivat tasapainossa.  Ohjelma oli about tämänkaltainen:

• Herätys klo  5.30 tai 6
• Aamupala (maitolasi ja voileipä)  peseytyminen,  aamuvoimistelu  20 min
• Työtä 1,5 - 2 tuntia (läksyt luetaan aamulla 20 - 45 min)
• Tukeva aamiainen
• Matka kouluun 5-30 min
• Liikuntaharjoituksia koululla ennen tuntien alku
• Kaksi oppituntia a 45 min
• Tauko puoli tuntia.  Päivällinen (maitoa)/ Opintojen  jälkeen  voileipä, teetä tai maitoa.
• Iltapäivällä vanhemmilla oppilailla oli vielä oppitunteja. 
• Pienemmillä oli  kerhoja, leikkiä, ulkoilua, 
• Isommat tekivät töitä ulkona 2-3 tuntia
• Nämä aktiviiteetit tulkittiin aktiiviseksi levoksi; ja näin oppilailla oli "vapaa-aikaa"  5-7 tuntia  
• Illaksi lapset menivät (ainakin joskus)  kotiin
• Nukkumaan mentiin  klo 20 (alaluokkalaiset), isommat klo 21. Uneen varattii 8-10 tuntia.

Koulun metodiikasta 

Pavlysin koulun metodiikka oli  monipuolinen yhdistelmä leikkiä, työtä ja opiskelua. Oppitunteja oli, mutta oppimista tapahtui myös informaalisti. Tunnistin seuraavia pedagogisia periaatteita:

• aktiivissuuspedagogiikka
• demokratia (mm. oppilaat osallistuivat käytösarvosanojen antamiseen)
• erityisen siveellinen sukupuoikasvatus (kunnioitus uuden elämän luomista kohtaan)
• epäsuoruus: kasvatustavoitetta ei kerrota suoraan
• eriyttäminen (eritasoisia tehtäviä, erilaajuisia ohjelmia)
• formaali + inforaali (suunniteltu opiskelu +  tahaton mieleenpainaminen: oppitunnit ja muu toiminta. uudella tavalla ajateltu vapaa-aika (= opinnoista vapaa aika; ei vain lepoa vaan itseopiskelua)
• historian inhimillistäminen
• kasvatusoptimismi: ”Kasvatustyön teho ja mahdollisuudet ovat rajattomia” 
• onnistumisen periaate
• omatoimisuus tiedonrakentamisessa: ei saa tyrkyttää  valmiita 
• rakkaus: Lähesty lasten kuin ihminen ihmistä
• tahdikkuuden vaatimus 
• työkasvatus
• ulkoa mieleen painaminen (tärkeiden asioiden, kun ne on ymmärretty)
• ulkona oleskelu
• usko sanaan ja puheeseen. ”Opetamme lapsia ajattelemaan näkemäänsä ja puhumaan siitä, mitä he ajattelevat”
• vaatimisen periaate (ei joutilaisuudelle)
• yhteydet tähän hetkeen aineessa kuin aineessa.
• yksilöllisyys: kukin lapsi opiskelee mahdollisuuksiensa mukaan

Konkreetteja keinoja oliva mm.

• esineet (oppilaiden tekemät)
• inhimilliset keskinäissuhteet
• itsenäisesti tehtävät tutkimusprojektit
• kerhot (sieluna innostunut opettaja)
• kerronta, selittäminen, esittäminen, näyttäminen, kuvaaminen
• kasveista, kukista, eläimistä, tovereista  huolehtiminen
• lilpailut mm. matematiikkassa
• kirjakaanon (kauno- ja tietokirjoja. Mm Oliver Twist); Kirjasto 18 000 teosta
• kirjojen ääneenluku
• koepalstat
• kotikäynnit (tarkkaillaan siveellisyyden tilaa)
• kummioppilaat (jokaisella vanhempi ystävä)
• kunniaan vetoaminen
• käsitteiden tulkinta
• neuvot
• opintokerhot
• perinteet
• toiminta, jossa yhdistyy opettajan sana, kuva ja oppilaan käytännöllinen toiminta
• tuhat urotekoa- lukemisto
• vanhempien esimerkki
• vanhepien koulu
• vapaa aika
• ylevät teot

Koululla oli  melkoisesti  tarkoin harkittuja kasvattavia perinteitä:

• pioneerit tapasivat viisivuotiaat
• 6.-7.-luokkalaiset tapasivat uudet ekaluokkalaiset (kirja kotilukemista varten)
• ensimmäisen kellonsoiton juhla
• viimeisen kellonsoiton juhla (ekaluokkalaiset ja yläluokkalaiset vastakkain); evästyspuhe
• entisten oppilaitten tapaaminen tammikuun lopulla.
• äidin juhla
• tyttöjen juhla (pojat tekevät lahjoja itse)
• kevätjuhla, kukkajuhla, lintujuhla
• tuntemattoman sankarin päivä
• uuden vuoden kuusi
• lumilinnan talvijuhla
• tapahtumia myös kesällä mm.heinänteko

Tapa tehdä työtä oli ekspansiivinen. Koska lapset olivat ilman silmälläpitoa kesällä, järjestettiin heille  leirejä ja retkiä. Kouluun luotiin lastentarha, jotta opitaan tuntemaan oppilaat jo ennen alakoulua. Koulun toimintaan kytkettiin mukaan pioneerit ja nuorisoliitto. Isommat oppilaat  valjastettiin  pitämään kerhoja. Suhde koteihin oli tärkeä:  kasvatus kuuluu myös kodeille; vanhemmille annettiin pedagogiikan perustiedot.

Pavlysin koulu tänään

HAIN googlemapsilla Pavlyshin kylää. Se löytyy yhä. Google-kääntäjän avulla löysin myös sivun jolla kerrotaan kylästä  (tässä linkki). Siellä on alle 5000 asukasta. Löysin myös kuvia koulusta vuodelta 2009.  Suhomlinskille on rakennettu pronssipatsas, ja kouluun on perustettu hänen museonsa.

Blogissaan Dr. Alan Cockerill kertoo tavanneensa Suhomlinskin tyttären. Tyttären mukaan  palkitun teosen "Sydämeni lapsille annan" tekstiä oli sensuroitu.

Välikohtauksesta Alppilan yläasteella

Alppilan koulun nettisivuilla koulusta  tosi upea kuva.  Ks. http://www.hel.fi/hki/alppy/fi/Etusivu

ALPPILAN koulu on joutunut melkoiseen mediamyllytykseen kouluravintolassa maanantaina 25.3. tapahtuneen uutsisissa nimeltä mainitun erityisopettajan ja  yhden nimettömän oppilaan yhteenoton vuoksi. Tapahtumasta kertoi ensimmäisenä 29.3.  Helsingin Sanomat.

Kertauksen vuoksi:  Näin asia etenee (1) Oppilaalla on hattu päässä ruokalassa.(2) Ruokailua valvomassa ollut opettaja kehoittaa ottamaan sen pois. (3)  Toinen oppilas  tulee huutamaan solvauksia  opettajalle. (4) Opettaja kehoittaa poistumaan.  (5) Oppilas ei tottele.  (6) Opettaja poistaa oppilaan ravintolasta ottamalla hiasta kiinni.  (7) Oppilas panee vastaan ja tarttuu ovenkarmiin.  (8)  Opettaja työntää hänet selästä ulos tilasta.  (9) Joku kolmas kuvaa tapahtumaa älypuhelimella. (10) Videoclipsi laitetaan sosiaaliseen mediaan. (11) Nimeltä uutisissa mainittu rehtori  kuulee opettaja.  (12) Sen jälleen ilmoittaa asiasta poliisille ja pyytää tutkintaa. (13) Rehtori haluaa purkaa opettajan työsuhteen. (14) Opettaja puolustautuu: erottamisen takana ovat rehtorin ja opettajan huonot välit. (15) Rehtori kiistää huonot välit. (16) Opettaja  ilmoittaa vievänsä asian oikeuteen, jos saa potkut.  (17) Opettajaa kuullaan uudelleen torstaina 4.4. Tuolloin paikalla on myös pääluottamusmies.

TÄMÄN jälkeen alkaa vilkas keskustelu. Rehtorin mukaan voimakeinot olivat liian rajuja;  asia olisi pitänyt selvittää puhumalla. Nimeltä mainitun Helsingin kaupungin perusopetuksen linjanjohtajan mukaan video todistaa tapahtumien vakavuuden, sillä perusopetuslaki on tiukka oppilaan koskemattomuuden suhteen. Osa some-kansasta puolustaa opettajaa voimakkaasti.  Opettajille vaaditaan oikeuksia puuttua häiriköintiin. Rehtorin koetaan tehneen koululleen karhunpalveluksen. Osa moittii nuoria ja yhteiskuntaa.  OAJ:n puheenjohtaja hämmästelee rehtorin halua erottaa opettaja. Puheenjohtajan mukaan oppilaiden ja opettajien yhteenottoja on päivittäin, ja syynä on impulssiivisesti käyttäytyvien oppilaiden määrän kasvu. Lopulta erityisopettajaakaan ei enää tavoiteta  kommentoimaan asiaa. Koulun nettisivuilla asiasta ei puhuta.

VAHINKO on nyt tapahtunut.  Siitä pitää ottaa jotain opiksi. Mitä? Ehkä jotain tämänsuuntaista?

• Asia, jota kannattaa pohtia, on mitkä ovat sellaisia sääntöjä, joista ei jousteta.  Toki hyviin tapoihin kuuluu, ettei sisällä olla hattu päässä, mutta asialla on toinenkin puoli: Moni nuori rakentaa identiteettiään asusteilla. Niillä suojellaan jatkuvasti muuttuvan kehon tuomaa hämmennystä. Jos koulussa tulkitaan, että hattu on se juttu, niin sitten siitä pitävät kaikki kiinni. Ei yhden opettajan  sota tuota tulosta.
• Kyse on murrosikäisistä nuorista. Edellisen lastun Suhomlinskia mielessä pitäen väittäisin, että  tuon ikäisiä pitäisi erityisesti jaksaa kohdella kunnioittavasti - silloinkin kun he eivät sitä ansaitse. Jos oppilas ei ota hattua pois päästä, voisi olla viisasta sanoa, että asiaan palataan. Ei ratkota asiaa kaikkien kavereiden edessä. Nuorelle kasvojen menettäminen on sietämättömän noloa. 
• Jos kasvattaja käyttää keinoja, joihin hänellä ei ole toimivaltaa, on asiaan ilman muuta puututtava. Luulen, että olisin itse etsinyt ensin mahdollisuutta sovitella asiaa yhdessä oppilaan, hänen huoltajiensa ja opettajan kesken. Rehtori on ilmisesti ottanut yhteyden esimieheensä, ja saanut häneltä  aika rankat ohjeet. Jos niitä pyytää, sitten niiden mukaan mennään.  Tutkinnan ajan  kannattaisi kuitenkin korostaa, että se, onko opettaja rikkonut perusopetuslaissa määrättyjä periaatteita, tulee ensin tutkia. Tässä mielessä poliisille tehty tutkintapyyntö on oikea. Mutta kun poliisille on tehty tutkintapyyntö, on outoa, että samaan aikaan käynnistetään kurinpitomenettely. Voikohan näin tehdä? Opettaja voi siis saada sekä rikosoikeudellisen että kurinpidollisen rangaistuksen samasta (tulkintaa vaativasta) teosta.
• Nyt huomion keskipisteessä on ollut vain opettaja. Näyttää siltä, että myös oppilaat ovat toimineet väärin. Myös niihin rikkomuksiin olisi puututtava. Rikkomuksia ovat 1) hattu päässä sisällä oleminen (jos se on koulussa kielletty), 2) virkamiehen (väkivaltainen vastustaminen), 3) epäkunnioittava käyttäytyminen (solvaaminen) ja 4) videon lataaminen sosiaaliseen mediaan ilman opettajan lupaa.
• Koululla on edessä melkoinen kriisityö. Oppilaiden ja opettajien herkkä luottamussuhde  on saanut ison särön.  Mahdollisesti samanlainen särö on syntynyt rehtorin ja opettajien välille. Siitä on kuitenkin vaikea sanoa mitään, koska muut opettajat eivät ole tulleet esiin.
• Summa summarum! Maltti olisi valttia. Kun reagoidaan liian nopeasti, usein myös ylireagoidaan. Sitten ei enää voidakaan etsiä parasta ratkaisua, vaan joudutaan puolustamaan omia kasvoja.

MUUTAMIA linkkejä

• http://www.hs.fi/kaupunki/Opettajan+potku-uhka+kuohuttaa+Alppilan+yläasteella/a1364449753730
• http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288552234390.html
• http://www.hs.fi/kotimaa/OAJ+Oppilaiden+ja+opettajien+väliset+tappelut+arkipäivää/a1364530050564
• http://keskustelu.suomi24.fi/node/11374260
• http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/hs-opettaja-tyonsi-hairikon-ruokalasta-rikostutkinta-ja-potkut/1311988

Suhomlinski: "Kansalaisen synty"

Suhomlinski, V. (1980). Kansalaisen synty. Moskova: Kustannusliike Progress.

TÄMÄ  Suhomlinskin kirja kertoo varhaisnuorten kasvatuksesta  ukrainalaisessa keskikoulussa  1940-1960-luvuilla.  Olen seuraavassa pääosin kuorinut pois sosialismiin ja leniniläisyyteen kasvattamisen erityispiirteet, ja olen keskitynyt siihen, millä  minusta on yleisemmin arvoa. Ohitan  myös kirjassa esitellyt neuropsykologiset osuudet, en pysty arvioimaan niiden kestävyyttä.

Koulunjohtaja luokanvalvojana

Edellisessä kirjassaan Suhomlinski oli luokanopettaja. Tässä kirjassa hän  kertoo työstään 5-8-luokkien luokanvalvojana, joka opetti oppilaille  aineopettaja äidinkieltä, venäjää ja historiaa.

Koska luokkaa opetti kahdeksan muutakin opettajaa, oli tärkeää, että opettajakollektiivilla  oli yhteinen käsitys opetuksesta. Upea ajatus.

Pavlytsin  keskikoulu näyttäytyy tässä edelleen uskomattoman upean kouluna, oikeana oppimiskeskuksena. Opettajakollektiivi jaksaa pohtia työpäivän jälkeen ihailtavan syviä kysymyksiä. Oppilaat oppivat ja opettavat toisiaan. Koulunjohtaja ja oppilaat opettavat myös kyläläisiä (esim. lannoitus)  ja vanhempia (esim. oikeat kasvatustavat). Koulurakennukseen kuuluu luokkien lisäksi  mielenkiintoisesti nimettyjä  tiloja  (mm. ”elävän luonnon nurkkaus”, ”ajatusten huone”,verstas ja  laboratorio).

Suhomlinskin varjaisnuoruuden pedagogiikasta 

Varhaisnuori- eilinen lapsi

Suhomlinski kuvaa minusta erittäin oivaltavasti tätä  ”arvoituksellista ja selittämätöntä” elämänvaihetta.  Varhaisnuori  ”näkee, tuntee ja kokee asiat/maailman toisin kuin lapsi ”  ”Varhaisnuori näkee sen, mitä lapsi ei vielä näe; hän näkee myös sen, mitä aikuinen ei enää näe...”

Varhaisnuoruus on toinen syntymä. Ensimmäisellä kerralla syntyy elävä olento. Toisella kansalainen (Siitä kirjan nimi).  Lapsi tajuaa ulkomaailmaa ja tutkii esineitä. Varhaisnuori tutkii maailman rinnalla koko ajan itseään ja pohttii aatteita. Kun lapsi huutaa: Huolehtikaa minusta, niin varhaisnuori huutaa: Älkää holhotko minua! Loistavasti tiivistetty.

Varhaisnuoruudelle on  teoksen mukaan tyypillistä:

• abstraktiin ajatteluun siirtyminen (hapuillen; alkaa ajatella käsittein)
• aikuisten tarkka tarkkailu ja uhmaaminen vs. aikuisen ystävän tarve
• asioiden yleistäminen (jyrkkä jako pahaan ja hyvään)
• auktoriteettien kiistäminen vs. omien ihanteiden hakeminen.
• ei ole halua tulla kasvatetuksi, olla kohteena. Halu olla subjekti.
• ei pidä opettavaisuudesta 
• ei siedä nöyryyyttä
• fyysiset, rajut muutokset
• halu olla persoona
• haluaa paljon, muttei ole keinoja
• haluaa näyttää kykynsä
• haluaa tietää paljon vs. pinnallinen suhtautuminen opiskeluun.
• halveksii kantelua
• hyvin itsekeskeinen ajattelu (jos tunneasteikko on jäänyt tyytyväisyys-tyytymättömyys-dikotomiaksi)
• häpeää kehtokauttaan
• kiihkeä halu ilmentää itseään
• kunnioittaa lujatahtoisia ihmisiä
• kyky hankkia tietoa sanojen avulla
• mieheksi ja naiseksi muuttuminen
• muisti heikkenee
• muuttuvan itsen jatkuva tarkkailu (tyytymättömyys ja pelkokin)
• pyrkimys suhteuttaa kaikki itseen
• tarve saada tunnustusta 
• tarvitsee neuvoa, muttei ota sitä vastaan
• tytöt ”miehistyvät” älyllisesti
• uhmakkuus
• uskovat, että aikuiset tähtäävät joka askeleella varhaisnuorten itsenäisyyden rajoittamiseen
• voimakas pyrkimys itsenäistymiseen
• voimakkaat tunteet vs. tunteellisuuden häpeäminen.
• ärtyneisyys

Varhaisnuoruuuden pedagogiikka

Varhaisnuoruuuden pedagogiikka perustuu tuon ikävaiheen erityispiirteiden  ymmärtämiselle ja huomioon ottamiselle.  Keskeinen haaste on ratkoa jännitettä: tarve oman arvon vahvistamiseen vs.  sen toteuttamistaitojen puute.

SUHOMLINSKIN pedagogiikan keskeisin päämäärä on kansalaistunto, kansalaiseksi kasvaminen: kasvaminen kunnon  ihmiseksi, sosialistisen yhteiskunnan rakentajaksi, patriootiksi, joka on valmis uhraamaan henkensä maansa puolesta. Taustalla on filosofia, jonka mukaan onni on elämän päämäärä. Ihmiskunnan korkein onni on kommunismi. ”On saatava nuori kansalainen työskentelemään puhtain sydämin ja valoisin, elämäniloisin ajatuksin”.Tässä ikavaiheessa ihminen on kasvatettava tuntemaan itsensä kansan osaksi.  Ihmiselle arvokkaina ominaisuuksina mainitaan mm.

• halu onnellistaa toisia
• kyky vahvistaa oman arvon tunnetta
• pahan jyrkkä tuomitseminen
• pyrkimys olla hyvä, tulla tänään paremmaksi kuin eilen
• terveyttään säästävä
• uurastava ajattelu
• vastustyskyky pahaa ja moraalittomuutta vastaan
• velvollisuus ja vastuu

Keinovalikkoa

Keinovalikko jonkin verran muuttuu verrattuna lapsuusvaiheeseen. Omanarvon tunnon suojelu korostuu. Ja pyrkimys tajuta ulkomaailma sekä järjellä että sydämellä. Juuri mikään keino ei  kuitenkaan jää pois.

Näitä keinoja käytetään yhä

• aamuvoimistelu
• ainekirjoitukset
• aistiharjoitukset
• ei koneelliselle päähänpänttäykselle
• ei liikaa aineksia kerralla
• henkilökuvagalleria
• huonojen arvosanojen antamisen välttäminen
• ilmeikäs ääneenluku
• ilon tuottaminen toisille (ja siten itselle)
• itsekasvatus (kasvatuksen onnistumisen edellytys)
• jalojen tekojen tekeminen
• järkyttävätkin taidekuvat
• karaisu
• kauneus
• kertomukset (sotasankareista, maailmasta)
• kiireettömyyden periaate (ei myöskään hoputeta)
• kirjat (jokaisen löydettävä itselle tärkeä, oma kirja)
• kollektiivin kasvattava voima (kunkin henkilön oma henkinen rikkaus rikastuttaa)
• lapsen uskoa itseensä ja omiin voimiinsa  ei saa romahduttaa- periaate
• lempityö
• luonnon tutkiminen
• luovuus
• maalaukset
• matkailu kartalla
• mielikirja
• musiikin kuuntelu (luonnon musiikki, kansanmusiikki, klassinen musiikki - mm. Sibelius); musiikki on tunteiden kielellä kirjoitettu kirja.
• nukketeatteri
• omantunnon kuuntelu
• puiden istuttaminen
• retket sanojen alkulähteille, talvella metsään
• runot /lausunta
• sadut
• satuteatteri
• sana
• tavoitteellisesti rakennetut ihmissuhteet (vanhus, jota autetaan)
• terveelliset elämäntavat ja ravinto
• tottumus
• totuttaminen kuriin
• tuntemaan kasvattaminen (myös vihaa)
• taide
• tilaa omille oivalluksille (jättää kertomatta jotain)
• tilaisuuksia kokea tieto omaksi
• tunnekasvatus
• työ (jottei kasva hyödyttämäksi olijaksi)
• vaatimusten järkevä esilletuominen
• vertailujen välttäminen
• ymmärrtäminen
• äidin kunnioitus

Nämä ovat uusia keinoja

• annetaan aikaa rauhoittua
• esitelmät siveellisyyssäännöistä
• henkisten rikkauksien vaihtaminen (kollektiivissa )
• harjoitellaan sanoin nähdyn ja kuullun kuvaamista
• hevosten paimentaminen öisin
• itseopiskelu
• johtopäätösten tekeminen kuullusta
• kerhotoiminta (isommat lapset pienemmille, pioneerit)
• keskustelut
• kiinnostuksen merkitys korostuu enemmän kuin lapsuusvaiheen kirjassa.
• kirjavinkkaus (ei tällä nimellä)
• kotikirjaston kokoaminen
• kotiopiskelu (mm. kirjoja)
• kädenliikkeiden harjoitteleminen
• läksyjen tekeminen aamulla
• mallit, joista puuttui osa.
• nuorisoliittojärjestö (aikuisuusriitti)
• oikeudenmukaisuuden henki
• omien käsitteiden rakentaminen
• oppilaiden omat esitelmät
• poikien ja tyttöjen opettaminen erikseen (sukupuoliasiat)
• sotaleikit
• tietojen inhimillistäminen (liitetään henkilöön)
• tieteelliset illat kyläläisille
• tieteelliset kerhot
• tietojen soveltamistehtävät
• tilaisuuksia ilmentää itseään opiskeluprosessissa
• tutkiminen
• tuttua ja tuntematonta aineksessa (vrt. Herbart)
• tyttöjen suojeleminen röyhkeiltä katseilta.
• työ-ja lepojärjestys (kotona noudatetaan)
• varhaisnuorten pitämät esitelmät toisilleen
• väittelyt
• yhteiskunnallinen toiminta 
• yhteistyö ystävyyskoulun kanssa (Valko-Venäjältä)
• yleistävä ajattelu

Siveellisyyssäännöt

SUHOMLINSKI korostaa moraalikasvatusta. Se on aivan läpitunkevaa hänen pedagogiikassaan. Tässä muutama ote hänen ajatuksistaan, joita oppilaille opetettiin.

• On rajansa sen välillä, mitä tekee mieli ja mitä saa tehdä
• Teidän mielihalunne koituvat joko lähimmäistenne iloksi tai harmiksi.
• Te käytätte hyväksenne muiden ihmisten tuottamia hyödykkeitä... Maksakaa heille siitä hyvällä.
• Kaikki elämän hyvyydet ja ilot on luotu työllä ja vain työllä. Teidän ensisijainen työnne on koulunkäynti.
• Auttakaa heikkoja ja avuttomia.
• Kuunioittakaa ... isäänne ja äitiänne.
• Olkaa suvaitsemattomia niitä kohtaan, jotka eivät huolehdi yhteiskunnan eduista.

Varhaisnuorten opettajasta

SUHOMLINSKI  vaati todella paljon varhaisnuorten opettajalta.  Hänen tuli olla ”rikkaan henkisen elämän esikuva”. Hänen oli kunnioitettava oppilaitaan, oltava kiinnostunut heistä ja heidän harrastuksistaan. Hänen oli  pidettävä tiedonjanon liekkiä virellä jokaisessa oppilaassa. Hänen oli vahvistettava oppilaan oman arvon tuntoa (vrt. kasvojen menetys) ja uskottava häntä.

Kasvattajan oli oltava  tahdikas, erityisesti tässä ikävaiheessa,  herkkätuntoinen ja viisas. Hänen oli tiedettävä 20 kertaa enemmän kuin, mitä aikoo oppilaille opettaa. Hänen piti  rakentaa varhaisnuoreen henkinen yhteys, sukulaisuus (mikä on yhteistä; harrastusten ja kiinnostusten yhteisyys).  Hänen tuli nähdä oppilaansa parempana kuin tämä on. Hänen tuli  suhtautua hienovaraisesti varhaisnuoren heikkouksiin.  Jokaisesta piti ä löytää hänen vahvuutensa. Hänen piti vaistota- ei kysellä liikaa. Hänen oli suojeltava varhaisnuoren luottamuksellisuutta ja henkistä maailmaa. Oppilaan intiimi, koskematon  alue laajeni  paitsi sukupuolisuuteen myös esim. rakastumisiin, tunteisiin jne.

Opettaja ei ollut suunnittelukone. Kasvatustaidon salaisuus ei ollut hänen mielestään yksityiskohtainen suunnittelu, vaan taito muuttaa tunnin kulkua oppilaiden sitä huomaamatta. Siis improvisaatio (vrt. Matti Koskenniemi).

Yhteenvetoa

VOI, että! Tässaäkin Suhomlinskin teoksessa  vilisee 1900-luvun alun lapsikeskeisiä, muualla usein vain tähdenlennoksi jääneitä  periaatteita. En tiedä mitään muuta koulua, jossa näitä olisi näin systemaattisesti ja näin pitkään (30 vuotta)  käytetty.

Kasvatus  Pavlytsin keskikoulussa on ollut äärimmäisen harkittua ja  kokonaisvaltaista. Siellä on kehitetty päätä, sydäntä ja kättä.  Tietoa ei ole siirretty, sitä on itse hankittu ja  työstetty. Käsi ja äly ovat saanet toimia  yhdessä.  Jokaista lasta on kohdeltu yksilönä ja silti aina myös yhteisön jäsenenä. Varhaisnuorista on kasvatettu J.E. Salomaan määritelmän mukaisia  persoonia. Ja mikä keinovalikko! Suhomlinskin pedagogiikka ei todellakaan ollut oppikirjan tai koulusalin vanki. Teoksesta välittyy kirkkaana, kuinka oppilaskeskeisyys ei tarkoita sitä, että opettajaa ja opettaja sanaa ei tarvita. Oppilaita on kohdeltu tahdikkaasti oman ikänsä haasteiden mukaisilla tavoilla. Koulu,  kodit , kylä ja vapaaehttoisjärjestöt  on otettu aktiivisesti mukaan.

Ja mikä opettajainhuone! Aineopetusjärjestelmässä jokaisella opettajalla oli oltava jokin ”oma juttu”, jokin erityisen kirkas kyky. Jokaisella oppilaalla oli myös "oma" opettaja, joka erityisesti yritti saada hänet innostumaan jostain asiasta. Jokaisella  oppilaalla tuli olla annettavaa kollektiiville. Jokaisen oppilaan tuli myös löytää oma lempiaineensa ja lempityönsä. Opettajakollektiivi on jaksanut jatkuvasti hioa omaa, yhteistä  pedagogiikkaansa omaa työtään tutkimalla ja lapsia tarkkailemalla. Yhdessä he löytäneet todella osuvai näkökulmia tuohon vaikeaan ikään- ja rakentaneert siihen istuvan ikäkausipedagogiikan.

Työkalupakki käyttäytymisongelmiin

Päivitetty viimeksi 30.3.-13

MONESSA koulussa- meilläkin Aurorassa- on törmätty tilanteisiin, joissa perinteiset pedagogiset keinot eivät enää tepsi. Oppilas saattaa rikkoa toistuvasti työrauhaa tai loukata toisten  oppilaitten oikeuksia. Päätinkin koota  keskustelun  pohjaksi työkalupakin oppilaitten käyttäytymisongelmiin. Otan mielelläni kommentteja ja keinoideoiota vastaan.

KEINOT on  tässä jäsennetty  kahden ulottuvuuden suhteen X= Herbartin kasvatuksen keinojen jatkumo: hallinta (kuri- opetus-ohjaus  ja  Y= Koskenniemen kolmijako : opettajakeskeinen- yhteistoiminnallnen- oppilaskeskeinen. Näistä syntyy yhdeksän kasvatuksellisten keinojen aluetta.

(1) Oppilaskeskeinen ohjaus

OPPILAS- (ITSEOHJAUS)

• annetaan mahdollisuus valita, tehdä toisin (opettaja joustaa)
• luonnolliset seuraukset opettavat. (vrt. Rousseau)
• itsekasvatuksellisety keinot (itsetarkkailu, miettiminen)
• itse valittu sovittaminen
  
  

OPPILAAT- (TOVERIOHJAUS)

• Käytetään sosiaalista painetta: Luokan avainoppilaat ohjaavat ja antava palautetta
• Vertaissovittelu
• Kotiryhmittäin palkitseminen (epäsuora vaikuttaminen)
• Pari ohjaa, auttaa
• Kummioppilas (yläluokkalainen) ohjaa, auttaa
• Tukioppilas ohjaa, auttaa

(2) Yhteistoiminnallinen ohjaus

OPETTAJA JA OPPPILAS DIALOGISSA

• Käyttäytymisen syitä avaava dialogi (vrt. Tommin kysymystyypit:  sirkulaarinen-lineaarinen, suora-epäsuora esim. http://hellstromtyotavat.blogspot.fi/2011/01/2.html ), kasvatuskeskustelu

OPETTAJA- JA LUOKKA (OHJAUSKESKUSTELU)

• Koko luokan yhteinen paheksunta
• Yhteinen keskustelu tilanteesta
• Yhteiset luokan säännöt luodaan
• Yhteiset säännöt kerrataan ja palautetaan mieleen
• Yhteisarviointi
• Yhteisen ratkaisun etsiminen

(3) Opettajakeskeinen ohjaus

OPETTAJA OHJAA

• Luokan aktiivisena pitäminen
• Ennalta estäminen (suojeleminen)
• Huomion suuntaaminen muualle 
• Viereen meneminen
• Opettajaa seuraa ja valvoo ja antaa palautetta
• Valvonta
• Ns. pedagoginen katse
• Hiljaa odottaminen
• Kehoittaminen
• Lupauksista muistuttaminen
• Suostuttelu
• Sopivassa tilanteessa sormien läpi katsominen (jesuiitat)
• Houkutteleminen
• Paikan vaihtaminen
• Annetaan tilaisuus toimia paremmalla tavalla
• Pyytäminen
• Selkeytetään tunnin rakenteita
• Kannustus onnistumisesta
• Hyvin käyttäytyvien palkitseminen (mallioppiminen)
• Lupaus
• Neuvominen
• Vakuuttelu
• Kunniantuntoon vetoaminen
• Kasvatuskeskustelu kahden kesken
• Palkintojen lupaaminen
• Muksuopin kaltainen toiminta., Laaditaan suunnitelma yhdessä oppilaan kanssa.
• Oppilashuollollinen tuki
• Järjestyssääntöjen kertaaminen

(4) Oppilaskeskeinen opettaminen

OPPILASTOVERI OPETTAA

• Esitelmiä/haastatteluja aiheesta
• Suuntaansa korjanneet kertovat (vrt., huumevalistus)
• Esim. Muksuopin idea: tavoitteensa saavuttanut kertoo
• Isompi oppilas käy puhumassa.
•  Selkeät käyttäytymisohjeet

(5) Yhteistoiminnallinen opettaminen

•  Käydään opetuskeskustelu asiasta (yleisellä tasolla)
•  Harjoitellaan kaikki yhdessä opittavaa taitoa
• Tehdään ryhmätöitä aiheesta ja esitellään toisille tuloksia.
• Väitellään aiheesta
• Tehdään yhdessä luokan säännöt ja perustellaan ne yhdessä 
• Draama- ja rooliharjoitukset
• Sadut ja niiden pohjalta piirtäminen, keskusteleleminen

(6) Opettajakeskeinen opettaminen

OPETTAJA OPETTAA

• Oma malli ja esimerkki
• Näyttäminen
• Päivänavaukset
• Demonstraatio
• Aine/essee aiheesta
• Hiljainen työ
• Opettavaiset tarinat ja kertomukset (Turmiolan Tommi :-)
• Asioiden selvittely ja vaihtoehtojen harjoitteleminen
• Tavoitteiden asettaminen
• Oikean käyttäytymisen harjoitteleminen
• ART
• Pian arkin kaltainen toiminta
• Opettaja antaa säännöt. Esim. ( Luokassa ei tapahdu mitään, mikä ei edistä kaikkien oppimista ja hyvää oloa. Peter Peterseniä mukaillen) ja perustelee ne.

(7) Oppilaskeskeinen kuri

  

OPPILAS PANEE KURIIN

• Kummi valvoo ja kontrolloi
• Luokan johtaja valvoo’
• Järjestäjä valvoo

LUOKKA PANEE KURIIN

• Kollektiivi määrittelee säännöt (Makarenko)
• Luokan oma tuomioistuin
• Oppilaiden itsehallintojärjestelmä
• Toverikuri

(8)Yhteistoiminnallinen kuri

• Opettajan johdolla tapahtuva oikeudenkäynti

(9) Opettajakeskeinen kuri

OPETTAJA PANEE KURIIN

• Nuhteleminen
• Käsky/kielto
• Varoittaminen
• Vaatiminen
• Seurauksilla uhkaaminen
• Vakava puhuttelu/ suullinen varoitus
• Pelottelu (seurauksilla)
• Etujen peruuttaminen
• Istumapaikan vaihtaminen
• Eristäminen
• Turvaote
• Luokasta poistaminen käytävään
• Sijoitusluokkakäytäntö
• Avustaja viereen
• Jälki-istunto (max 2 t)
•  Rehtorin kanssa käyty kasvatuskeskustelu
• Huoltajien kutsuminen kasvatuskeskusteluun
• Koulupäivän keskeyttäminen
• Kirjallinen varoitus (rehtori)
• Luokan vaihtaminen
• Kulun vaihtaminen
• Erottaminen (max 3 kk, johtokunta)
• Vaikuttavan opeettajan malli (nimi taululle,varoitus, sijoitusluokka; koko luokalle palkinnot, kun tähtiä tarpeeksi).

KUN KEINOT OVAT LOPPU

• Prosessi erityisluokalle siirtämiseksi käynnistetään.

Helsingissä kaikki on toisin?

Kaksi lehtiuutista samalta päivältä. Toinen Hesarissa toinen Länsiväylässä.

PÄÄKAUPUNGISSA asiat näyttävät olevan toisin?  Kun Espoossa vanhemmat ovat huolissaan siitä, että lapset joutuvat käymään koulua  huonossa sisäilmassa eikä kaupunki toimi heidän mielestään riittävän nopeasti, niin itäisessä naapurissa vanhemmat eivät usko, että heidän lastensa koulussa on sisäilmaongelmia, vaikka kaupunki niin väittää. Ota nyt selvää, kumpi on kampi.

Kuukauden kirja: Sydämeni lapsille annan

.

Päivitetty 25.3.-13

           TÄHÄN blogiin eksyvät tietävät, että harrastan vanhaa kasvatusoppia. Yöpöydälläni on kolme hienoa kirjaa samalta mieheltä. Tässä lastussa  esittelen ensimmäisen näistä  klassikkoteoksista: Suhomlinski, V. (1977). Sydämeni lapsille annan. Moskova: Kustannusliike Edistys.

Tämä hänen kirjoistaan kertoo oppilaiden kasvusta esikouluvuonna  ja neljänä ensimmäisenä  alakouluvuotena, jolloin he elävät lapsuuttaan. Kirja näyttää  ilmestyneen  juuri samana vuonna, kun minä valmistuin luokanopettajaksi. Ja koska sen oli kirjoitanut joku kommunisti, en  sitä koskaan lukenut.  Olenpa ollut typerä.  Jos riisuu Suhomlinskin ajattelusta politiikan ja keskittyy siihen tapaan, miten hän kuvaa hyvää kasvatusta, olisin kirjan ajoissa lukemalla ollut jo kauan sitten paljon viisaampi.

Pavlytsin keskikoulu

       Suhomlinski teki koko elämäntyönsä pienessä ukrainalaisessa keskikoulussa.  Ihan tavalliseen tapaan  siellä ei koulua käyty. Rehtori perusti itse  kouluun leikkikoulun ja myös koulun vanhemmille. Lapset kävivät  toki kotona, mutta koulua käytiin myös aamuvarhain tai  iltamyöhään. Ja varsin vähän luokkahuoneissa, usein taivasalla ja itserakennetuissa ja sisutetuissa pikkutaloissa, luolissa, puutarhapalstoilla jne. Kirjan mukaan koulua käytiin myös lomilla. Koulun opettajajoukko piti psykologisia seminaareja  ymmärtääkseen kutakin lasta. Suhomlinski oli sitä mieltä, että rehtori on koulun  pääkasvattaja, jolla on oltava oma lapsiryhmä, jolle hän on toveri ja ystävä.

Muutama sana Suhomlinskistä

       Vasili Suhomlinski (1918- 1970) oli ukrainalainen alakoulun opettaja ja rehtori. Hän joutui toisessa maailmansodassa  rintamalle valmistuttuaan kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Hän haavoittui  vaikeasti ja  menetti sodassa traagisesti myös vaimonsa ja lapsensa. Toivuttuaan hän omisti sodan jälkeen elämässä koulunsa oppilaille.  Hän ehti toimia alkeiskoulun opettajana  10 vuotta ja sitten 33-35 vuotta maalaiskeskikoulun johtajana. Suhomlinski oli  ahkera kirjoittaja, ja hänen teoksiaan on käännetty myös suomen kielelle.

Suhomlinskin pedagogiikasta

       YRITÄN tässä blogilastussa kuvata tiiviisti Suhomlinskin lapsuusvaihetta koskevaa pedagogiikka. Suhomlinskillä oli vankka käsitys siitä, että lapsuus on omanlaisensa ja erittäin tärkeä elämänvaihe. "Lapsen maailma on aivan erikoinen maailma", hän kirjoittaa. Lapsen maailmaan liittyvät herkkyys kauneudelle, mielikuvitus, tiedonjano ja uteliaisuus. Lapsi ei voi elää ilman iloja.

Lapsuus ei ole valmistautumista tulevaan elämään, vaan todellista... elämää.  Suhomlinski halusi palauttaa oppilailleen lapsuuden; koulun alkaminen ei saanut merkitä kaiken sitä edeltäneen ilon loppumista. " Lapsen tulee saada elää kauneudun, leikin, sadun, musiikin, piirroksen, mielkuvituksen ja luovuuden maailmassa ," hän vaati. Hän varoitti liiasta tietokeskeisyydestä.  Hän uskoi satujen voimaan. "Älkää särkekö lapsen sadunomaista  maailman näkemystä." Lapsuus on mahdoton ilman musiikkia, leikkiä ja satua. Lapsi ajattelee kuvin, värein ja ääniin, tunnekyllisesti,  mutta hänen on opittava  myös ajattelemaan abstraktisti.

Lapsuudessa laiminlyötyä ei voida korvata myöhemmin. Ja erityisen tärkeitä ovat viisi ensimmäistä vuotta. Lapsuuden aikana on opittava kokemaan herkkyyttä iloa ja surua kohtaa.

Lapsuus loppuu usein jo neljännellä luokalla, ja oppilaat siirtyvät  sen jälkeen kasvatuksellisesti hyvin haastavaan varhaisnuoruuden vaiheeseen (jota Suhomlinski käsittelee teoksessaan "Kansalaisen synty".)

Kasvatuskäsitys

Suhomlinskille kasvatus oli  ennen kaikkea opettajan ja lapsen ( ja  kollektiivin)  alituista henkistä kanssakäymistä. Kasvatuksen tuli olla spontaania. Siinä tuli erityisesti kiinnittää huomiota tunteisiin. "Vaikeinta kasvatuksessa on opettaa tuntemaan", hän kirjoittaa.

Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuspäämäärä on yleensä vastaus kysymykseen, mikä on elämässä tärkeintä. Suhomlinsikille se oli lapsen onnellisuus. Tuo onnellisuus näkyi kiintymisenä työhön, jossa voi kokea luomisiloa.

Suhomlinskin kasvatuspääränä oli "oikea ihminen". Ihanneihminen rakastaa isänmaataan ja vapautta. Hän tuntee vihaa vihollisia, imperialismia, sortoa ja ihmisen orjuuttamista kohtaan. Hänellä on selkeät ajatukset. Hän on käsistään kätevä. Hän arvostaa vanhemman sukupolven luomaa, ymmärtää työn uudistavan voiman. Hän on patriootti ja uskollinen kommunistiselle puolueelle.  Hänellä on kommunistinen moraali. Hän osaa luopua omasta ilosta  muiden ihmisten onnen ja rauhan vuoksi. Hän on valmis uhraamaan itsensä.

Koulun tärkein tehtävä oli  kasvattaa oppilaasta tiedonhaluinen, luova ja etsivä ajattelija, joka ymmärtää  toisia ihmisiä ja paneutuu koko sydämellä heidän iloihinsa ja suruihinsa. Koulun tehtävä  on herättää ja vahvistaa lapsen sielun jaloja piirteitä ja tunteita.

Ihmiselle arvokkaita ominaisuuksia ovat mm. avuliaisuus, halujen hallinta, huomaavaisuus, hyväsydämisyys, kauneutta rakastava ihmissielu,  jalosydämisyys, lempeys, luonnon, maan, työn  ja työkansan rakastaminen, pelottomuus, peräänantamattomuus (pahuutta ja vilppiä kohtaan),  rehellisyys, rohkeus, sitkeys, sivistyneisyys,  totuudenmukaisuus, työteliäisyys, urhoollisuus ja  osaa-ottavuus.

Pedagoginen tetra

Suhomlinskin ajattelua voi jäsentää myös Köhlerin ideaan pohjautuvan pedagogisen tetran avulla. Mitä hän odottaa kasvattajalta, kasvatettavalta yksilöltä ja ryhmältä? Millaisia didaktisia keinoja hän suosii? Millaisia sisältöjä hän käyttää? Millainen tulisi olla kasvattajan kasvatettavan pedagoginen suhde?

Kasvattajasta
Suhomlinski arvostaa sitä, että opettaja osaa; "opastajan taito sytyttää kipinän." Hänen keskeinen tehtävänsä on huolehtia lapsen aivojen kehityksestä ja vahvistumisesta. Opettaja on siis oltava taitava. Mutta hänen on oltava myös hyvä. Hän tarvitsee " taitoa löytää tie lapsen henkiseen maailmaan." Hänessä on oltava "sulattavaa hyvyyttä." Opettajan  tulee olla pidetty.  "Opettajassa on oltava hyvyyttä, totuutta ja kauneutta."

Mitä opettaja tekee? Opettaja  tärkein kasvatustehtävä on opettaa lapsi sydämellään ymmärtämään toista ihmistä. Hän ohjaa myös perheitä terveelliseen ruokaan jne.  Opettaja

• huolehtii lapsista
• innostaa
• järjestää yhteisesti koettuja hyväntahtoisuuden tunteita
• kertoo
• kirjoittaa itse kuvakirjoja
• lukee satuja
• lukee tutkimuksia (itse)
• suojelee liioilta vaikutteilta (leikkikoulu)
• tarjoilee iloja
• tarkkailee lapsia (mitä syö, leikkii, kauanko on ulkona, mitä työtä tekee mielellään, mitä kirjoja lukee, mitä tunteita on kokenut jne)
• tekee yhdessä oppilaitten kanssa
• tuntee oppilaansa (virittää itsensä jokaisen lapsen sielun sopukassa olevalle herkälle kielelle )
• vie retkille

Kasvatettava
Lapsi on Suhomlinskille maailman löytäjä. Mitä lapsi tekee? Hän

• haaveilee,
• hioo
• huolehtii kasveista ja eläimistä
• ilmaisee tunteita sana ja sävelen avulla 
• kirjoittaa mm. pienoisaineita ja muistiin sankaritarinoita
• kuivattaa
• kuuntelee
• kuvittaa satuja
• kylvää kukkia
• laulaa yhdessä
• lausuu
• leikkaa
• leikkii
• liimaa
• lukee kirjoja, runoja
• luo kauneutta
• luo iloa muille
• ”matkailee”
• muovailee
• paimentaa lampaita
• piirtää muotokuvia (muotokuvagalleria sankareista)
• punoo
• rakentaa asumuksia (Robinson)
• rakentaa pienoismalleja
• satuilee
• sepitää,
• soittaa pilliä
• sorvaa
• tarkkailee itseään 
• tekee kokeita
• tekee lentolehtisiä (luonnonsuojelu) - ilmiantaa konnia.
• tekee omia kuvakirjoja ja omia työkaluja
• tutustuu uranuurtajaihmisiin,
• vertailee

Pedagoginen suhde
Kasvattajan tärkein ominaisuus on kiintymys, rakkaus lapsiin. Heidän välillään on oltava henkinen yhdysside,   pitkäaikainen ystävyys ja henkitoveruus. Lapsen on voitava luottaa opettajaa.

Ryhmä
Suhomlinski puhuu lapsikollektiivista.  Ryhmä on samoin ajattelevien ihmisten ystävyysliitto, jossa vallitsee keskinäisen avun ja hyväntahtoisuuden ilmapiiri. Ryhmä

• ajaa yhteisiä päämääriä
• rakentaa mm. kasvihuoneen
• seurustelee keskenään niin, että  jokainen tuottaa  iloa  ja onnea toisille.
• suorittaa yhteistä työtä
• kirjoittaa yhdessä aineita
• ylentää jokaista yksilöä.

Opetus tapahtuu Suhomlinskin mukaan kollektiivissa, mutta jokaisen askeleensa kohti tietoja lapset ottavat itsenäisesti.

Sisällöt
Keskeinen  sisälto on kommunistinen aate. Oppilaiden halutaan oppivan, että  ihmisen elämä on mahdollinen sen ansiosta, että sadat ja tuhannet muut ihmiset tyydyttävät  hänen aineellisia ja henkisiä tarpeitaan.  Lapsille avataan luonnon ihmeitä mutta myös ihmiskunnan kohtaloiden, huolien ja surujen suuri maailma. Heille kerrotaan satuja ja keromuksia isien ja esi-isien uroteista. Heille soitetaan klassista musiikkia ja kansanmusiikkia. He ottavat elämää haltuun kansan arvoitusten avulla.

Keskeisiä opittavia taitoja ovat: havainnominen, ajatteleminen, lukeminen (ehdottomasti, jo ennen 7 vuoden ikää),  kirjoittaminen ja ajatusten välittäminen sanoin. Ja näiden viiden lisäksi emotionaalinen kyky ottaa vastaan kauneutta, kyky aistia musiikkia, kyky keskittyä, kyky kääntää itse huomiotaan ja
tottumus luovaan, ponnistuksia kysyvään henkiseen työhön.

Didaktis-pedagogista  keinovalikkoa 
Suhomlinskin tekstissä vilisee 1900-luvun alun lapsikeskeisiä periaatteita. Niitä yhdistää Makarenkolta omaksuttu vaatimus kasvatuksellisten vaikutusten sopusointuisuudesta keskenään.

• Esteettisen tarpeen tyydyttäminen- muttei kyllääntymiseen saakka.
• Harrastus - muttei jäädä odottamaan passiivisesti sen heräämistä. Jokaisella jokin harrastus, jossa hän ilmaisee itseään parhaiten.
• Havainnollisuus: Emotionaalisesti rikastava havainnollisuus- matkaamista elävän sanan alkulähteille (takaisin luontoon)
• Hiljaisuus (melu, juoksentelu ja tungos väsyttävät)
• Ilon pedagogiikka: menestyminen, edistymisen ilo.”Antakaa lasten kokea aivotyön ja opiskelussa menestymisen iloa”: Onnistuminen (jokaiselle mahdollisuus kokea tietojen omaksumisprosessissa omanarvontuntoa ja ylpeyttä; ellei lapsi näe menestymistä työssään, tiedonhalun liekki sammuu ja lapsen sydän jäätyy; ylpeys vaikeuksien voittamisesta).
• Itsetunnon suojelu (ei anneta huonoa arvosanaa- jätetään ilman)
• Jännitys
• Karaiseminen (mm. avojalat; ristivetoon totuttaminen)
• Kauneudelle sen ihailulle tilaa
• Keksimällä oppiminen (laskusäännöt)
• Kiirettömyys: raotetaan ikkunaa maailmaan vähitellen
• Kodin ja koulun yhteistyö (oppilaan perheen tuntemus; konkreetisti majan rakentaminen jne); yhteisponnistuksin.
• Lapsuuden jatkuminen (koulu ei saa tuoda jyrkkää muutosta): luokkaopetukseen totuttaminen vähitelleen
• Lasten kysymykset (mutta säästeliästi vastataan)
• Leikki
• Luku- ja kirjoitustaito siltana esikoulukasvatuksesta koulukasvatukseen
• Luonto terveyden lähteenä (karaisu, ulkoilma,terveellinen ruoka, liikunta, lepo, ruumiillinen työ)
• Omatoimisuus
• Oppilaan tuntemus 
• Perustietojen mieleenpainaminen ja muistissa säilyttäminen8
• Sanojen alkulähteelle meneminen (luontoon)
• Tahdikkuus (tulee välttää varomatonta kosketusta lapsen sydämeen -  voi sammuttaa liekin)
• Tehtäväpedagogiikka
• Tiedot- käytettäviksi (soveltaminen); Vähän tietoa: ei rasiteta lasta
• Työkasvatus (Työ ei ole perimmäinen tavoite vaan keino saavuttaa päämääriä;työn henkevöittäminen;  Uurastamisen kauneus;  Käsien rooli älyllisessä työskentelyssä. Mitä taitavampi käsi, sitä viisaampi lapsi.
• Ulos luokkahuoneesta (alkuluokilla vain yksi tunti luokassa, pituus 30 mi;  koulun ovi ei saa sulkea lapselta ulkomaailmaa.
• Vaihtelun periaate
• Vuosiluokka-periaate
• Yksilöllisyyden periaate: Mahdollisuus toteuttaa omaa yksilöllisyyttään ja omaperäisyyttään 

Suhomlinski sanoi EI, seuraaville periaatteille:

• Elämänilon riistämiselle
• Hemmottelulle
• Kiinnostuksen ylikorostamiselle;  ”Opettakaa lapsi tekemään ei ainostaan sitä, mikä häntä kiinnostaa, vaan  myös sitä, mikä ei kiinnosta; tekemään tunteakseen mielihyvää velvollisuuden täyttämisestä.  Te valmistatte lapsia elämään, mutta elämässä eivät läheskään kaikki velvollisuudet ole kiinnostavia. ” (Usinski)
• Lapsen uskoa itseensä ja omiin voimiinsa  ei saa romahduttaa
• Motivaatio- ei individualista tarpeiden tyydyttämistä
• Oikkujen tyydyttämiselle
• Tehokkuudelle  (lapsesta kaiken irti puristamiselle)
• Valmiiden totuuksien ahtamiselle lapsen päähän.
• Päähänpänttäämiselle
• Ylisuojelulle

Suhomlinkin keinovalikossa ovat kaikki: leikki, työ ja opiskelu. Työ - ei  saa lyödä kiilaa leikkiin; Ite rakennetaan akvaario, pienoismallit. puutarha, verstas, oikea tuulivoimala. Puutarhassa tehdään voimien mukaisia tehtäviä.

Opiskelu ei  ollut hänelle keskeytymätöntä tietojen kartuttamista, muistin harjoittamista .. vaan kuumeisesti sykkivää älyllistä elämää. Tavoitteena ei  saisia olla opiskella arvosanojen  vuoksi vaan halu kokea älyllinen elämys. Alaluokilla hän varoittaa sanoilla kyllästyttämisestä ja pelkästä sanaopetuksesta. Oppitunteja oli vähän, hän suosii  luokan ulkopuolista  kasvatustyötä. Hän ei uskonut spontaaniin  elokuvien, radion  ja tv:n seuraamiseen. Keskeisintä oli  käydä läpi inhimillisyyden koulu;  emotionaalisuuden koulu; jalojen tunteiden kasvattamisen koulu.

Konkreetteja keinoja ovat mm.

• Aamuvoimistelu
• Akvaario
• Eläinhoitola
• Elävä sana ja luova ajatus
• Esimerkki; Opettaja kasvattaa sanalla ja omakohtaisella esiemerkillä
• Ilon tuottaminen toisille:   henkevöittää työtä
• Itsekasvatus (itsetarkkailu, kirja)
• Jalojen tekojen tekeminen
• Juhlahetket rituaaleineen
• Kansan arvoitukset
• Kasvattavat kokemukset mm. onnettomuuden kokeminen
• Kauniin ihailu hyvyys liittyy kauneuteen)
• Kertomukset (mm. sankarit; myös järkyttäviä, hyvä voittaa pahan)   
• Kirjat (valitaan huolella)
• Käsitteiden käyttöön totuttamine
• Käynnit luonnossa.  Niiden pohjalta kertomuksia ja piirustuksiua
• Lapsikollektiivi kasvattavana voimana/ lapsiyhteisön elämä
• Lastenkirjasto
• Laulut - kehittävät maailman runollista näkemistapa
• Leikit
• Lempityö (aikaa)
• Lintuhoitola
• Lukeminen
• Luonnonkirjan lukeminen (vrt. Rousseau)
• Läksyt
• Mielikuvituksen lento/ Mielikuvitusmatkat synnyinmaan eri osiin
• Mielilelut
• Muistolahjat isommilta oppilailta
• Musiikki (ajatuksen mahtava lähde;  mahtava itsekasvatuksen väline; Musiikin kuuntelu; luonnonmusiikkia; musiikkia luonnossa)
• Oma kukka- oma ystävä
• Oppimisympäristönä luola, itse rakennettu pieni talo, luonto eri vuoden aikoina, eri vuorokauden aikoina
• Pienoisaineiden kirjoittaminen
• Pillien tekoa ja niillä soittamista.
• Pioneerit apuna
• Puiden istuttaminen
• Retket elävän sanan alkulähteille (opettelemaan ajattelua)
• Rohkaiseminen
• Runot
• Sadut (kuunellaan, kerrotaan, sepitetään, kirjoitetaan, lavastetaan. Sadut helpottavat luonnon todellisten lakien tiedostamista. Ne ovat keino tiedostaa maailmaa tiedolla ja sydämellä.
• Sanastolippaat
• Sanalliset laskutehtävät
• Terveellinen ruoka, aurinko, ulkoilma, vesi, voimien  mukainen työ ja lepo.
• Toisesta ihmisestä huolehtiminen (vanhus)
• Tovereiden auttaminen
• Toverien huomio (syntymäpäivä esim.)
• Urheiluleikit
• Vaaraa kohti kulkeminen ja sen voittaminen (poikien järjettömät teot).
• Vaikeuksien kokeminen ajattelutyössä
• Verstas
• Vuorikiipeily
• Yläluokkalaisten apu

Luokanopettaja-lehti 2/2013 taitettu!

Lehden 2 kannen hahmotelma (nostot puuttuvat)

NO niin, siinä se alkaa  olla.  Uusi Luokanopettaja-lehti.

Lehti on taas kerran taitettu, ja taitetut jutut oikoluettu. Oikoluennan teki tällä kerralla uusi toimitussihteerimme  Raimo Hautanen. Tuoreet silmät  näkevät paremmin.

Maanantaihin mennessä taittajamme Sepi Puustinen tekee viimeiset viilaukset, ja sitten lehti lähtee sähköisesti painoon Forssaan.

Lehti tulee vielä kerran hyväksyttäväksi (ns. sinikopiot), jolloin mm. värit tarkistetaan. Kerron sisällöstä silloin  enemmän. Kotipostiluukuissa lehti on huhtikuun puolivälissä.

ALOITIN Luokanopettaja-lehden toimituksessa vuonna 1989.  Kyllä aika rientää! Kun lehti ensi syksynä täyttää 35 vuotta, tulee minun osaltani täyteen lähes neljännesvuosisata. Ensin toimittajana ja sitten vuodesta 1995 alkaen päätoimittajana. On (viimeistään nyt) oikea aika luovuttaa upea "virka"  toisiin käsiin.

Olen ilmoittanut viime viikolla liiton puheenjohtajalle ja Lo-tarvikkeen toimitusjohtajalle, että ryhtyvät etsimään uutta päätoimittajaa. Kun itse otin pestin vastaan, lehden alkuperäinen päätoimittaja Pekka Varismäki toimi vielä  puoli vuotta vastaavana päätoimittajana  ja minä toisena päätoimittajana. Se oli minusta hyvä ratkaisu.

TEEN siis vielä kaksi syksyn numeroa, ja perehdytän seuraajaani. Ja sitten se on siinä.

Espoon rehtorit valtuustotalolla

        ESPOON rexit olvat taas  koolla valtuustotalolla. Ensimmäisenä puhujana oli sivistystoimenjohtaja  Sampo Suihko. Hän kuvaili ajankohtaisia asioita:  Näitä olivat aakkosjärjestyksessa: Budjettiasiaa: Edessä voi olla tarkistuksia * Espoon tarina tulee lähiviikkoina (kolme sivua, kuva ja viisitoista tärkeintä tavoitetta)* Kesu paikallistasolle (laajapohjainen koulutuskeskusteky valtuustoon ja julkisuuteen; yhteinen tahtotila ja reititys. Luvassa syyskuussa 2013 * Koulutustakuu ( toisen asteen koulutuspaikka, harrastus, kesäseteli) * Poikkihallinnolliset kehitysohjelmat (tähän asti työskennelty lautakuntien kautta;  uusi tapa katsotaan poikittain.

Sivistystoimessa tapahtuu  paljon mielenkiintoista. Nyt haetaaan poikkileikkaavuutta, selkeyttä haetaanb johtamiseen, roolituksiin ja vastuisiin.

         OPETUSTOIMENJOHTAJA esitteli sitten  hahmotelmia uudeksi organisaatiorakenteeksi. Ja sen jälkeen pönttöön nousi liikuntajohtaja Martti Merra. Teemana oli mm. matalan kynnyksen liikuntaa ja urheilijoiden käyttöä liikuntaan innostajina.  Sitteen kuulimme, että koulujen käyttövuorot myönnetään nyt kahdeksi lukuvuodeksi. Koulut saavat edelleen varata muutaman tunnin viikossa. Terveysasioita jatkettiin lisää. Saimme tietoiskun nuuskan käytöstä.

         MARJO Sotala saapui klo 15.30 kertomaan henkilöstöasioista. Millaisia nimikkeitä jatkossa käytetään johtamisesta.  Myös korvausten tulisi olla samat 1.8.2013. Virallisia nimikkeitä Espoossa jatkossa.
- peruskoulun rehtori (oppilaita yli 231)
- apulaisrehtori  (korvaus 668,48 €/kk, jos oppilaita 300-399; tutkitaan, voiko olla kaksikin; palkkio jaetaan).
- virka-apulaisrehtori
- koulunjohtaja (oppilaita alle 189)
- varajohtaja (jos rehtori on koulunjohtaja).

Keskustelimme myös mahdollisuudesta käyttää vararehtorin nimikettä. Asiaan palataan.

         MARJA-LIISA Heikkilä kertoi eräille koulunkäyntiavustajille palkankorotuksen. Palkkahaitari (jos on kokopäivätyö) on 1900,45 €:stra 2039 €:oon. Tieto TVA:sta Elina Grönroosille ja palkanmaksuun.

Luokanopettajat huolissaan lasten pahoinvoinnista

Lo-liiton mediatiedote näyttää menneen läpi ainakin Pohjanmaalla ilmes-
tyvään Ilkkaan.

Mediatiedote
- julkaisuvapaa heti-

       Luokanopettajaliitto:
Kaikki lapset eivät voi hyvin. Tukeen tarvitaan lisää resursseja. Ajoitusta ja tiedonkulkua pitää tehostaa.

Luokanopettajaliitto on huolissaan lasten lisääntyneestä pahoinvoinnista ja vaatii nopeita toimenpiteitä.

       Opettajan tulee saada opetuksen ja kasvatuksen kannalta välttämätön tieto oppilaasta. Tiedonsiirtoa tulee tehostaa lapsen kanssa työskentelevien viranomaisten välillä. Tämä vaatii muutoksia sekä säädöksissä että asenteissa.

       Opettajalle ja oppilashuoltoryhmälle tulee taata riittävät resurssit auttaa ajoissa.

       Varhainen ja riittävä lapsen ja perheen tuki sekä tehostunut tiedonsiirto vaativat resursseja, jotka tuovat pitkällä aikavälillä huomattavia säästöjä perusturvaan ja opetusalalle.

       Resursointi maksaa itsensä takaisin.

Luokanopettajaliiton vuosikokous. Toinen päivä.

Kokousväkeä lauantaina. Etupulpetussa Harri Sandborg, Timo Kettunen ja

Piritta Siekkinen.

        HYVÄÄ sunnuntaihuomenta talvisesta Oulusta. Lo-liiton vuosikokous jatkuu kello 10 ja päättyy klo 12 lounaaseen.

Ohjelmassa on ensin hallituksen kokous. Kun hallitus on käynyt läpi valiokuntien työn tulokset, jatketaan  kokousta.

Tiedotusvaliokunta, jossa itse olin, laati ehdotuksen mediatiedotteeksi. Jos se menee "isossa salissa" läpi, niin ennen lentoa kotiin täytyy vielä lähettää se eetteriin.

NYT pitkästä aikaa kylpyammeeseen, sitten aamupalalle. Ja sitten palataan kokousraportin pariin.

Back to kokous

Puheenjohtaja Matti Sippola avaa keskustelua.

      Kokouksen alkuun on liitetty ensimmäistä kertaa kyselytunti. Puheenjohtajan johdolla käydään juuri läpi Ninan dioja: Teemoina oikeus ottaa vaarallinen esine pois, jälki-istunto, koulumatkojen valvonta.  Kuten Timo Kettunen totesi, ongelmat pyritään nyt ratkaisemaan lisäämällä viranomaisvelvoitteita.

      Klo 11 alkoi sitten Timon puheenjohtajan nuija paukuttaa pykäliä. Hallitus hyväksyi kaikki  valiokuntien pienet lisäykset esityksiin yhtä jäsenmaksuihin liittyvää seikkaa lukuunottamatta.

Klo 11.40 Timo piti yhteenvetopuheenvuoron ja  päätti kokouksen. Sitten lounaalle. Sitten taksiin. Lentokentälle ja kotona jo about 16.

Vuoden luokanopettaja 2013: Kai-Ari Lundell

        VUODEN  luokanopettaja 2013 julkistettiin  lauantaina 16.3. klo 12.15 Oulussa Hotelli Holiday Innissä, jossa Luokanopettajaliitto pitää vuosikokouksensa.

Vuoden luokanopettaja

Yksi  merkittävistä tekijöistä Pisa-ihmeen takana on suomalainen akateemisesti ja tutkimuspohjaisesti koulutettu  luokanopettaja, joka luo  ensimmäisten kuuden kouluvuoden aikana vahvan  perustan suomalaislasten osaamiselle.

Vuoden luokanopettajan on täytettävä kovat vaatimukset. Hänen on oltava osaava, pedagogi, empaattinen, taitavasti toimiva, ajan tasalla ja aktiivinen.

Ensimmäinen vuoden luokanopettaja valittiin vuonna 1999. Hän oli opetusneuvos Pekka Leinonen Kauniaisista. Hänen jälkeensä kunnia on osunut seuraaville  luokanopettajille: Vesa Purokurulle Jyväskylästä (2000), Seppo   Heinoselle (2001) Nurmosta, Riitta Cederqvistille Lahdesta (2002), Anna-Maija Riskulle Jyväskylästä(2003), Sirpa Wassille Espoosta (2004), Riitta Moilaselle Oulusta (2005),  Reima Viitalalle Multialta (2006), Elina Hiidenpalolle Helsingistä (2007), Jaana Lemminkäiselle Lahdesta (2008),   Aila Keturille Vantaalta  (2009)  ja Elina Romppaiselle Raahesta (2010), Sirpa Tikkalalle  (2011) Kiimingistä ja Harri Sandborgille Ähtäristä (2012).

Vuoden luokanopettaja 2013 Kai-Ari Lundell

       Luokanopettajaliiton hallitus on valinnut 15. kerran vuoden luokanopettajan. Valinta osui tällä kertaa luokanopettaja  Kai-Ari Lundelliin.

Lundell on työskennellyt luokanopettajana Vantaalla 33 vuotta; viimeiset 14 vuotta Pähkinänrinteen koulussa. Luokanopettajaksi hän valmistui Jyväskylästä vuonna 1980.

Kai-Ari on monipuolinen peruskoulumies. Hän on opettanut jokaisella luokka-asteella. Hän on toiminut koulukirjastonhoitajana ja kehittänyt koulunsa tietotekniikan opetusta. Hän on koulukerhoaatteen kannattaja ja on itse pitänyt mm. shakkikerhoa vuodesta 1982. Hän on vienyt oppilaita aktiivisesti kaupungin urheilutoimintaan. Kai- Ari on myös Pähkinärinteen alueen yhteistyöryhmän puheenjohtaja. Yhteistyöryhmä keskittyy alueen lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu  toiminta Vantaan ammattiyhdistyksen urheiluvastaavana  ja  PuHun koripallojoukkueen johtajana.

Kai-Ari on myös some-ihminen ja  aktiivinen koulukeskustelija. Hän  on pitänyt  vuosia omaa blogia, jossa käsitellään  rohkeasti tärkeitä ja ajankohtaisia koulua ja koulutuspolitiikkaa käsitteleviä asioita.  Ks.  http://www.properuskoulu.net

KATSO myös Ylen Uutiset.
STT:n kautta uutinen on levinnyt about 10 nettilehteen mm. Ilkkaan, Hämeen Sanomiin, Länsi-Savoon, MTV3:een, Aamulehteen,  Keski-Pohjanmaahan...

Raportti Luokanopettajaliiton vuosikokouksesta

 Päivitetty klo 14.40.

        LUOKANOPETTAJALIITTO  on omaa luokkaa opettavien opettajien ja 1-6 -luokkien rehtoreiden valtakunnallinen yhdistys. Se on Suomen suurin pedagoginen ainejärjestö, joka toimii hyvässä yhteistyössä Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kanssa. Luokanopettajia on kaikkiaan noin 16 000. Luokanopettajaliiton nettiosoite on www.luokanopettajaliitto.fi

Vuosikokous 2013

         Lo-liiton vuosikokous pidetään tänä keväänä, tänä viikonloppuna Oulussa Holiday Inn-hotellissa. Raportoin kokouksesta tässä blogilastussa pitkin päiviä. Tällä kertaa esityslistalla ei ole henkilövaaleja. Puheenjohtajan ja hallituksen pesti on kaksivuotinen. Luvassa on kuitenkin paljon mielenkiintoista. Mm.

        OAJ:n kehittämispäällikkö  Nina  Lahtinen on päivien Keynote-puheenjohtaja.

Suomessa asiat ovat hyvin, Nina avasi ja toi terveisiä Hollannista. Suuressa kansainvälisessä seminaarissa tuli selväksi, että  muualla maailmassa puhutaan suurella antaumuksella ja innostuksella

valtakunnallisistä kokeista ja opettaja-arvioista.

Käynnissä on yhtä aikaa todella paljon muutoksia: Monet asiat ovat valinkauhassa: oppilashuolto työrauha ja osallisuus, tuntijako ja ops, kuntauudistus, sote-uudistus, uusi valtionosuuslaki, norminpurku, ryhmäkoko lainsäädäntöön, esiopetus velvoittavaksi, oppilaan- ja opinto-ohjauksen kriteerit, opiskeluhuollon ohjausryhmä..,

Ninaa on aina kiva kuunnella.

        Klo 12.15  julkistettiin että on vuoden luokanopettaja 2013 on Kai-Ari Lundell.

(ks http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2013/03/vuoden-luokanopettaja-2013-kai-ari.html)

Kai-Ari sai Harri Sandborgilta "kruunu" ja liitolta sertifikaatin, myrskylyhdyn, Lo-kynttilän ja ohjekansion.

KUVASSA vasemmalta  Matti Sippola, Tia Ukkola,  Piritta Siekkinen,
Marko Jokinen, Sohvi Sundqvist-Holappa, Kai Lotvonen ja Riitta Lenkola.

       Tapoihin kuuluu, että vuosikokouksessa palkitaan järjestöjyriä. Hopeaa ja pronssia oli jaossa.

       Kokouksessa julkistettiin myös uunituore Luokanopettajan päiväkirja 2013-14, jota edes minä työryhmän vetäjänä en ollut  päässyt  koskettamaan. Komealta näytti.

Itse kokous

       Kokous alkoi noin klo13.45. Kokous järjestäytyi. Valiokuntia muodostettiin kolme.
Ne keskustelevat vielä illalla kokouksen asioista. Kokous kävi läpi  toimintakertomuksen ja -suunnitelman sekä  hyväksyi  toiminnantarkastajien lausunnon pohjalta tilinpäätöksen. Hallitus sai vastuuvapauden.  Niinikään syyskokous hyväksyy huomenna  vuoden 2013 talousarvion.  Jäsenmaksu pidettiin ennallaan  55  eurossa, ja eräissä elämäntilanteissa 10- 45 €. Piiripalautteen suuruudeksi määrättiin 4 €.

      Kokous päättyy juuri. Kello on 15.50. Porukkaa jakaantuu nyt valiokuntiin.

Illallinen on klo 18.30.

Kohti vastuullista työkäyttäytymistä

Päivitetty 13.3. klo 7.30

EDELLEEN suomalaisesta työelämästä vie tehoja työpaikan ihmissuhdesotkut. Ei ihan  pelkästä akateemisesta kiinnostuksesta olen yrittänyt rakentaa yksinkertaista mallia, jolla asiasta voisi puhua. Olisiko tälle käyttöä?

Kuvat tähän lastuun on lainattu netistä hakusanoilla mobbing at work, teasing jne.

Työkäyttäytyminen voi olla laadultaan viidenlaista: 

(1) Kannustava, toisia voimaannuttava työkäyttäytyminen:

        Kannustava, toisia voimaannuttava työkäyttäytyminen lisää energiaa ja tuo työhöniloa. Se  on työtovereiden:

• auttamista ja avuntarjomosta
• huomaavaisuutta
• hyvän puhumista toisista.kannustamista 
• kiittämistä
• omien ideoiden jakamista
• reiluutta
• työtoveruutta
• yhdessä tekemistä,
• ystävällisyyttä 

(2) Asiallinen, vastuullinen työkäyttäytyminen

        Asiallinen, vastuullinen työkäyttäytyminen ei syö toisten energiaa:

• Lojaalisuutta työnantajaa kohtaan
• Omien tehtävien hoitamista viivytyksettä
• Ohjeiden noudattamista 
• Tervehtimistä 
• Tervehdyksiin vastaamista
• Toisten työn huomioonottamista ja kunnioittamista.
• Yhteisten sopimusten noudattamista 
• Yhteisten tavaroiden ja tilojen käyttöä

(3) Epäasiallinen /Vastuuton  työkäyttäytyminen

         Epäasiallinen työkäyttäytyminen syö toisten energiaa ja nakertaa työpaikan henkeä. Työtovereiden väliset asiat tulee pyrkiä ratkaisemaan asianosaisten kesken. Se on lakien, sopimusten ja hyvien tapojen vastaista käyttäytymistä. Se voi kohdistua useisiin eri henkilöihin (kohde vaihtuu). 

• Valtuuksien ylittämistä
• Muiden komentelua
• Asiatonta kielenkäyttöä
• Dramaattisia tunteenpurkauksia
• Epälojaalisuutta työnantajaa kohtaan
• Erikoisoikeuksien vaatimista  ja ottamista
• Halventavia eleitä
• Haukkumista
• Jonkun eristämistä yhteisöstä
• Jäynän tekoa
• Kieltäytymistä esimiehen antamista tehtävistä
• Laiminlyöntejä
• Loukkaavien kommenttien esittämistä
• Luvatonta poissaoloa
• Mielenosoittamista  eri tavoin 
• Omien tehtävien teettämistä muilla
• Pahan puhumista toisista, selän takana panettelua
• Päihtyneenä töihin tulemisra (hoitoonohjausmenettely).
• Seksistisiä  puheita ja eleitä
• Sukupuolinen häirintää ja ahdistelu
• Toisen arvostelua työtovereiden kuullen
• Toisen työn ja osaamisen vähättelyä
• Työroolista lipsumista

(4) Työpaikkakiusaaminen

        Työpaikkakiusaaminen  vauroittaa ihmistä ja yhteisöä. Se on toistuvaa ja jatkuvaa epäasiallista työkäyttäytymistä. Se aiheuttaa toiselle, toisille haittaa, kärsimystä ja  pahaa  mieltä. Espoolla on  oma ohjestuksensa, kuinka kiusaamistapauksissa toimitaan. Ensimmäinen askel on, että kiusatuksi itsensä kokenut käskee kiusaajaa lopettamaan. Jolle tilanne korjaannut, asiasta ilmoitetaan esimiehelle, jonka on puututtava asiaan.

• Kiusaaja voi olla myös oma pomo.
• Työpaikkakiusaamisen tunnusmerkki on se, että joku kokee joutuvansa työpaikalla toistuvasti loukkaavan, alistavan tai mitätöivän käyttäytymisen kohteeksi.  
• Seksuaalinen häirintä on työpaikkakiusaamista.
• Syrjintä (mm. etninen, koskee työnantajaa)

(5) Varsinainen rikollinen käyttäytyminen työpaikalla

        Työntekijä voi syyllistyä myös tekoihin, jotka ovat rikoksia. Niiden selvittäminen  annetaan poliisin selvitettäviksi. Osa rikoksista on asianomaisrikoksia.  Tähän ryhmään kuuluu esim.:

• Fyysinen väkivalta/pahoinpitely  (oppilaan tai toisen aikuisen)
• Kavallukset
• Kunnianloukkaukset
• Lahjoman vastaanottaminen (virkarikos)
• Lasten sopimaton koskettelu
• Petokset (mm. kaksoislaskutus, kaksoispalkkaus)
• Työturvallisuusrikos, esim. tekninen työ  (virkarikos)
• Uhkaileminen
• Vamman tuottaminen (virkarikos)
• Varkaudet, koulun omaisuuden luvaton haltuunotto
• Virka-aseman väärinkäyttäminen (virkarikos)
• Virkavelvollisuuksien laiminlyöminen (virkarikos)
• Väkivallalla uhkaaminen

Rikoslain perusteella rangaistuksena voi olla viraltapano, vankeus, sakko tai varoitus. Myös kunnan työntekijä voi eräissä tapauksissa joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Esimiehen keinoja puuttua ei-vastuulliseen työkäyttäytymiseen

        Esimiehen tehtävä on estää ei-vastuullisena pitämänsä työkäyttäytyminen. Hänen keinojaan ovat

• (1) Perehdytys. Perehdyksessä opastetaan uutta työtekijää.
• (2) Ohjaus ja neuvonta (työnjohdolliset ohjeet, työnjohdollinen keskustelu). Ohjauksessa puututaan esimiehen huomaamaan työntekijälle tai muille vahingolliseen toimintaan opastusmielessä.  Tällöin oletetaan että laiminlyönti tms. johtuu lähinnä tiedon tai taidon puutteesta. 
• (3) Suullinen huomautus, josta annetaan myös kirjallinen muistio. Tällöin oletetaan että laiminlyönti tms. johtuu lähinnä tahdon puutteesta.  Kyseessä voi olla  törkeä huolimattomuusuhma tms.
• (4) Kirjalliseen varoitukseen tähtävää menettely kuulemisineen. 
• (5) Irtisanomisprosessi, joka yleensä edellyttää, että työntekijälle on annettu kirjallinen varoitus, ja näin mahdollisuus korjata käyttäytymistään
• (6) Rikosilmoituksen tekeminen.

Lisää tietoa:

http://tyopaikkakiusatut.net/?page_id=473

http://www.kuntatyonantajat.fi/

http://www.sunpoint.net/~OAJSIMONPIIRI/pykala.pdf

Koulujen sisäilmaongelmia myös Espoossa

         ESPOON omassa paikallislehdessä on tärkeä  Klaus Nurmen toimittama artikkeli espoolaiskoulujen sisäilmaongelmista.Veräjäpellon koulun vanhempain-yhdistys vaatii, että  oppilaat pitää siirtää väistötiloihin mahdollisimman pian rakennuksen kosteus- ja homevaurioiden takia. Ks. http://www.lansivayla.fi/artikkeli/226716-sisailma-reistaa-verajapellossa

         TÄMÄN päivän Hesarin yleisönosastolla on myös kirjoitus homeongelmista. Kirjoittajan mukaan hometta syntyy aina, kun seiniin tms. pääsee kosteutta ja lämpötila on yli 0 °C.

LV:n mukaan Veräjäpellon koulussa  (valmistunut vuonna 1967) katto on vuotanut usein, samoin putket. Lumien sulaminen ja runsaat sateet  ovat tuoneet vettä kellariin. Hissikuilun pohja oli lehden mukaan viime vuonna liejun peitossa.  Joten kasvualusta  homeelle onolemassa.

         HOME-EPÄILYISSÄ avainroolissa on Espoon seudun ympäristöterveys. Jos sen mielestä tilat ovat epäterveelliset, sillä on oikeus kieltää tilojen käyttö. Ympäristöterveys tulee paikalle, jos kiinteistön omistajan (Espoon tilakeskus-liikelaitos) toimittamat, aiemmin tehdyt tutkimukset antavat aiheen huoleen. Vaikka Veräjäpellossa lapset ja opettajat oireilevat, vaikka eri puolilla rakennusta on havaittu mm. mikrobivaurioita ja sädesieniä, vaikka katossa on valumajälkiä ja osassa tiloista haisee viemärille ja maakellarille, vaikka  ilmanvaihdon kautta luokkiin on  ilmeisesti myös levinnyt mineraalivillakuituja, tiloja ei julistettu vaarallisiksi.

TILAKESKUS on tehnyt sisäilmatutkimusten perusteella Veräjäpellon koulussa korjauksia, jotka päättyivät maaliskuun alussa. Töitä on tarkoitus jatkaa kesällä. Koulun ilmanvaihtoa pidetään päällä  ympäri vuorokauden.
– Näkemyksemme mukaan koulunkäynti voi jatkua Veräjäpellossa, sanoo Espoon tilakeskus-liikelaitoksen toimitilapäällikkö Harri Kivinen Länsiväylän mukaan.  Kaupunki laittaisi tilat kiinni jos niissä ilmenisi terveyshaittaa, hän vakuuttaa.

         RATKAISU ei ole helppo. Espoossa ei  juuri ole väistötiloja. Ongelma on myös se, että meillä ei ole yksimielisyyttä siitä, millainen sisäilma on vaarallista ja miten vaara todennetaan. Juuri viime viikolla Hesari (tässä linkki) kertoi, että suuri hometutkimus kaatui sisäisiin ristiriitoihin. Jos oikein ymmärsin, toinen riidan osapuoli piti ihmisten oireilua riittävänä indikaattorina.

         KAIKKIALLA Suomessa kouluissa on  samankaltaisia ongelmia. Korjaukset vaatisivat miljardeja. Espoossa on arveltu, että jopa 55 koulussa noin 100:sta on huono sisäilma. Uusi  opetus- ja  varhaiskasvatuslautakunta on tiettävästi pyytänyt virkamiehiltä selvitystä koulujen sisäilmatilanteesta.  Asiaa  tullee huhtikuun kokouksen asialistalle.

MYÖS Auroran koululla on sisäilmaongelmia. Meillä on tehty usean vuoden korjaustöitä. Lisäksi vanhan  rakennuksen luokkiin on tuotu erillisiä ilmanpuhdistimia. Osalla oireet ovat hieman hellittäneet, kaikilla ei lainkaan. Useita työntekijöitä on joutunut vaihtamaan työpaikkaa. Pari lasta on  joutunut siirtymään näistä syistä toisiin, terveempiin  koulutiloihin. Auroran koulun osalta ollaan suunnittelemassa kokonaan uutta koulurakennusta, jonka pitäisi valmistua syksyllä 2016. Oman koulumme väki toivoo samoin kuin Veräjäpellossa mahdollisimman nopeaa siirtymistä väistötiloihin- jopa ennen purku- ja rakennustöiden alkua.