Kuukauden kirja: Sydämeni lapsille annan

.

Päivitetty 25.3.-13

           TÄHÄN blogiin eksyvät tietävät, että harrastan vanhaa kasvatusoppia. Yöpöydälläni on kolme hienoa kirjaa samalta mieheltä. Tässä lastussa  esittelen ensimmäisen näistä  klassikkoteoksista: Suhomlinski, V. (1977). Sydämeni lapsille annan. Moskova: Kustannusliike Edistys.

Tämä hänen kirjoistaan kertoo oppilaiden kasvusta esikouluvuonna  ja neljänä ensimmäisenä  alakouluvuotena, jolloin he elävät lapsuuttaan. Kirja näyttää  ilmestyneen  juuri samana vuonna, kun minä valmistuin luokanopettajaksi. Ja koska sen oli kirjoitanut joku kommunisti, en  sitä koskaan lukenut.  Olenpa ollut typerä.  Jos riisuu Suhomlinskin ajattelusta politiikan ja keskittyy siihen tapaan, miten hän kuvaa hyvää kasvatusta, olisin kirjan ajoissa lukemalla ollut jo kauan sitten paljon viisaampi.

Pavlytsin keskikoulu

       Suhomlinski teki koko elämäntyönsä pienessä ukrainalaisessa keskikoulussa.  Ihan tavalliseen tapaan  siellä ei koulua käyty. Rehtori perusti itse  kouluun leikkikoulun ja myös koulun vanhemmille. Lapset kävivät  toki kotona, mutta koulua käytiin myös aamuvarhain tai  iltamyöhään. Ja varsin vähän luokkahuoneissa, usein taivasalla ja itserakennetuissa ja sisutetuissa pikkutaloissa, luolissa, puutarhapalstoilla jne. Kirjan mukaan koulua käytiin myös lomilla. Koulun opettajajoukko piti psykologisia seminaareja  ymmärtääkseen kutakin lasta. Suhomlinski oli sitä mieltä, että rehtori on koulun  pääkasvattaja, jolla on oltava oma lapsiryhmä, jolle hän on toveri ja ystävä.

Muutama sana Suhomlinskistä

       Vasili Suhomlinski (1918- 1970) oli ukrainalainen alakoulun opettaja ja rehtori. Hän joutui toisessa maailmansodassa  rintamalle valmistuttuaan kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Hän haavoittui  vaikeasti ja  menetti sodassa traagisesti myös vaimonsa ja lapsensa. Toivuttuaan hän omisti sodan jälkeen elämässä koulunsa oppilaille.  Hän ehti toimia alkeiskoulun opettajana  10 vuotta ja sitten 33-35 vuotta maalaiskeskikoulun johtajana. Suhomlinski oli  ahkera kirjoittaja, ja hänen teoksiaan on käännetty myös suomen kielelle.

Suhomlinskin pedagogiikasta

       YRITÄN tässä blogilastussa kuvata tiiviisti Suhomlinskin lapsuusvaihetta koskevaa pedagogiikka. Suhomlinskillä oli vankka käsitys siitä, että lapsuus on omanlaisensa ja erittäin tärkeä elämänvaihe. "Lapsen maailma on aivan erikoinen maailma", hän kirjoittaa. Lapsen maailmaan liittyvät herkkyys kauneudelle, mielikuvitus, tiedonjano ja uteliaisuus. Lapsi ei voi elää ilman iloja.

Lapsuus ei ole valmistautumista tulevaan elämään, vaan todellista... elämää.  Suhomlinski halusi palauttaa oppilailleen lapsuuden; koulun alkaminen ei saanut merkitä kaiken sitä edeltäneen ilon loppumista. " Lapsen tulee saada elää kauneudun, leikin, sadun, musiikin, piirroksen, mielkuvituksen ja luovuuden maailmassa ," hän vaati. Hän varoitti liiasta tietokeskeisyydestä.  Hän uskoi satujen voimaan. "Älkää särkekö lapsen sadunomaista  maailman näkemystä." Lapsuus on mahdoton ilman musiikkia, leikkiä ja satua. Lapsi ajattelee kuvin, värein ja ääniin, tunnekyllisesti,  mutta hänen on opittava  myös ajattelemaan abstraktisti.

Lapsuudessa laiminlyötyä ei voida korvata myöhemmin. Ja erityisen tärkeitä ovat viisi ensimmäistä vuotta. Lapsuuden aikana on opittava kokemaan herkkyyttä iloa ja surua kohtaa.

Lapsuus loppuu usein jo neljännellä luokalla, ja oppilaat siirtyvät  sen jälkeen kasvatuksellisesti hyvin haastavaan varhaisnuoruuden vaiheeseen (jota Suhomlinski käsittelee teoksessaan "Kansalaisen synty".)

Kasvatuskäsitys

Suhomlinskille kasvatus oli  ennen kaikkea opettajan ja lapsen ( ja  kollektiivin)  alituista henkistä kanssakäymistä. Kasvatuksen tuli olla spontaania. Siinä tuli erityisesti kiinnittää huomiota tunteisiin. "Vaikeinta kasvatuksessa on opettaa tuntemaan", hän kirjoittaa.

Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuspäämäärä on yleensä vastaus kysymykseen, mikä on elämässä tärkeintä. Suhomlinsikille se oli lapsen onnellisuus. Tuo onnellisuus näkyi kiintymisenä työhön, jossa voi kokea luomisiloa.

Suhomlinskin kasvatuspääränä oli "oikea ihminen". Ihanneihminen rakastaa isänmaataan ja vapautta. Hän tuntee vihaa vihollisia, imperialismia, sortoa ja ihmisen orjuuttamista kohtaan. Hänellä on selkeät ajatukset. Hän on käsistään kätevä. Hän arvostaa vanhemman sukupolven luomaa, ymmärtää työn uudistavan voiman. Hän on patriootti ja uskollinen kommunistiselle puolueelle.  Hänellä on kommunistinen moraali. Hän osaa luopua omasta ilosta  muiden ihmisten onnen ja rauhan vuoksi. Hän on valmis uhraamaan itsensä.

Koulun tärkein tehtävä oli  kasvattaa oppilaasta tiedonhaluinen, luova ja etsivä ajattelija, joka ymmärtää  toisia ihmisiä ja paneutuu koko sydämellä heidän iloihinsa ja suruihinsa. Koulun tehtävä  on herättää ja vahvistaa lapsen sielun jaloja piirteitä ja tunteita.

Ihmiselle arvokkaita ominaisuuksia ovat mm. avuliaisuus, halujen hallinta, huomaavaisuus, hyväsydämisyys, kauneutta rakastava ihmissielu,  jalosydämisyys, lempeys, luonnon, maan, työn  ja työkansan rakastaminen, pelottomuus, peräänantamattomuus (pahuutta ja vilppiä kohtaan),  rehellisyys, rohkeus, sitkeys, sivistyneisyys,  totuudenmukaisuus, työteliäisyys, urhoollisuus ja  osaa-ottavuus.

Pedagoginen tetra

Suhomlinskin ajattelua voi jäsentää myös Köhlerin ideaan pohjautuvan pedagogisen tetran avulla. Mitä hän odottaa kasvattajalta, kasvatettavalta yksilöltä ja ryhmältä? Millaisia didaktisia keinoja hän suosii? Millaisia sisältöjä hän käyttää? Millainen tulisi olla kasvattajan kasvatettavan pedagoginen suhde?

Kasvattajasta
Suhomlinski arvostaa sitä, että opettaja osaa; "opastajan taito sytyttää kipinän." Hänen keskeinen tehtävänsä on huolehtia lapsen aivojen kehityksestä ja vahvistumisesta. Opettaja on siis oltava taitava. Mutta hänen on oltava myös hyvä. Hän tarvitsee " taitoa löytää tie lapsen henkiseen maailmaan." Hänessä on oltava "sulattavaa hyvyyttä." Opettajan  tulee olla pidetty.  "Opettajassa on oltava hyvyyttä, totuutta ja kauneutta."

Mitä opettaja tekee? Opettaja  tärkein kasvatustehtävä on opettaa lapsi sydämellään ymmärtämään toista ihmistä. Hän ohjaa myös perheitä terveelliseen ruokaan jne.  Opettaja

• huolehtii lapsista
• innostaa
• järjestää yhteisesti koettuja hyväntahtoisuuden tunteita
• kertoo
• kirjoittaa itse kuvakirjoja
• lukee satuja
• lukee tutkimuksia (itse)
• suojelee liioilta vaikutteilta (leikkikoulu)
• tarjoilee iloja
• tarkkailee lapsia (mitä syö, leikkii, kauanko on ulkona, mitä työtä tekee mielellään, mitä kirjoja lukee, mitä tunteita on kokenut jne)
• tekee yhdessä oppilaitten kanssa
• tuntee oppilaansa (virittää itsensä jokaisen lapsen sielun sopukassa olevalle herkälle kielelle )
• vie retkille

Kasvatettava
Lapsi on Suhomlinskille maailman löytäjä. Mitä lapsi tekee? Hän

• haaveilee,
• hioo
• huolehtii kasveista ja eläimistä
• ilmaisee tunteita sana ja sävelen avulla 
• kirjoittaa mm. pienoisaineita ja muistiin sankaritarinoita
• kuivattaa
• kuuntelee
• kuvittaa satuja
• kylvää kukkia
• laulaa yhdessä
• lausuu
• leikkaa
• leikkii
• liimaa
• lukee kirjoja, runoja
• luo kauneutta
• luo iloa muille
• ”matkailee”
• muovailee
• paimentaa lampaita
• piirtää muotokuvia (muotokuvagalleria sankareista)
• punoo
• rakentaa asumuksia (Robinson)
• rakentaa pienoismalleja
• satuilee
• sepitää,
• soittaa pilliä
• sorvaa
• tarkkailee itseään 
• tekee kokeita
• tekee lentolehtisiä (luonnonsuojelu) - ilmiantaa konnia.
• tekee omia kuvakirjoja ja omia työkaluja
• tutustuu uranuurtajaihmisiin,
• vertailee

Pedagoginen suhde
Kasvattajan tärkein ominaisuus on kiintymys, rakkaus lapsiin. Heidän välillään on oltava henkinen yhdysside,   pitkäaikainen ystävyys ja henkitoveruus. Lapsen on voitava luottaa opettajaa.

Ryhmä
Suhomlinski puhuu lapsikollektiivista.  Ryhmä on samoin ajattelevien ihmisten ystävyysliitto, jossa vallitsee keskinäisen avun ja hyväntahtoisuuden ilmapiiri. Ryhmä

• ajaa yhteisiä päämääriä
• rakentaa mm. kasvihuoneen
• seurustelee keskenään niin, että  jokainen tuottaa  iloa  ja onnea toisille.
• suorittaa yhteistä työtä
• kirjoittaa yhdessä aineita
• ylentää jokaista yksilöä.

Opetus tapahtuu Suhomlinskin mukaan kollektiivissa, mutta jokaisen askeleensa kohti tietoja lapset ottavat itsenäisesti.

Sisällöt
Keskeinen  sisälto on kommunistinen aate. Oppilaiden halutaan oppivan, että  ihmisen elämä on mahdollinen sen ansiosta, että sadat ja tuhannet muut ihmiset tyydyttävät  hänen aineellisia ja henkisiä tarpeitaan.  Lapsille avataan luonnon ihmeitä mutta myös ihmiskunnan kohtaloiden, huolien ja surujen suuri maailma. Heille kerrotaan satuja ja keromuksia isien ja esi-isien uroteista. Heille soitetaan klassista musiikkia ja kansanmusiikkia. He ottavat elämää haltuun kansan arvoitusten avulla.

Keskeisiä opittavia taitoja ovat: havainnominen, ajatteleminen, lukeminen (ehdottomasti, jo ennen 7 vuoden ikää),  kirjoittaminen ja ajatusten välittäminen sanoin. Ja näiden viiden lisäksi emotionaalinen kyky ottaa vastaan kauneutta, kyky aistia musiikkia, kyky keskittyä, kyky kääntää itse huomiotaan ja
tottumus luovaan, ponnistuksia kysyvään henkiseen työhön.

Didaktis-pedagogista  keinovalikkoa 
Suhomlinskin tekstissä vilisee 1900-luvun alun lapsikeskeisiä periaatteita. Niitä yhdistää Makarenkolta omaksuttu vaatimus kasvatuksellisten vaikutusten sopusointuisuudesta keskenään.

• Esteettisen tarpeen tyydyttäminen- muttei kyllääntymiseen saakka.
• Harrastus - muttei jäädä odottamaan passiivisesti sen heräämistä. Jokaisella jokin harrastus, jossa hän ilmaisee itseään parhaiten.
• Havainnollisuus: Emotionaalisesti rikastava havainnollisuus- matkaamista elävän sanan alkulähteille (takaisin luontoon)
• Hiljaisuus (melu, juoksentelu ja tungos väsyttävät)
• Ilon pedagogiikka: menestyminen, edistymisen ilo.”Antakaa lasten kokea aivotyön ja opiskelussa menestymisen iloa”: Onnistuminen (jokaiselle mahdollisuus kokea tietojen omaksumisprosessissa omanarvontuntoa ja ylpeyttä; ellei lapsi näe menestymistä työssään, tiedonhalun liekki sammuu ja lapsen sydän jäätyy; ylpeys vaikeuksien voittamisesta).
• Itsetunnon suojelu (ei anneta huonoa arvosanaa- jätetään ilman)
• Jännitys
• Karaiseminen (mm. avojalat; ristivetoon totuttaminen)
• Kauneudelle sen ihailulle tilaa
• Keksimällä oppiminen (laskusäännöt)
• Kiirettömyys: raotetaan ikkunaa maailmaan vähitellen
• Kodin ja koulun yhteistyö (oppilaan perheen tuntemus; konkreetisti majan rakentaminen jne); yhteisponnistuksin.
• Lapsuuden jatkuminen (koulu ei saa tuoda jyrkkää muutosta): luokkaopetukseen totuttaminen vähitelleen
• Lasten kysymykset (mutta säästeliästi vastataan)
• Leikki
• Luku- ja kirjoitustaito siltana esikoulukasvatuksesta koulukasvatukseen
• Luonto terveyden lähteenä (karaisu, ulkoilma,terveellinen ruoka, liikunta, lepo, ruumiillinen työ)
• Omatoimisuus
• Oppilaan tuntemus 
• Perustietojen mieleenpainaminen ja muistissa säilyttäminen8
• Sanojen alkulähteelle meneminen (luontoon)
• Tahdikkuus (tulee välttää varomatonta kosketusta lapsen sydämeen -  voi sammuttaa liekin)
• Tehtäväpedagogiikka
• Tiedot- käytettäviksi (soveltaminen); Vähän tietoa: ei rasiteta lasta
• Työkasvatus (Työ ei ole perimmäinen tavoite vaan keino saavuttaa päämääriä;työn henkevöittäminen;  Uurastamisen kauneus;  Käsien rooli älyllisessä työskentelyssä. Mitä taitavampi käsi, sitä viisaampi lapsi.
• Ulos luokkahuoneesta (alkuluokilla vain yksi tunti luokassa, pituus 30 mi;  koulun ovi ei saa sulkea lapselta ulkomaailmaa.
• Vaihtelun periaate
• Vuosiluokka-periaate
• Yksilöllisyyden periaate: Mahdollisuus toteuttaa omaa yksilöllisyyttään ja omaperäisyyttään 

Suhomlinski sanoi EI, seuraaville periaatteille:

• Elämänilon riistämiselle
• Hemmottelulle
• Kiinnostuksen ylikorostamiselle;  ”Opettakaa lapsi tekemään ei ainostaan sitä, mikä häntä kiinnostaa, vaan  myös sitä, mikä ei kiinnosta; tekemään tunteakseen mielihyvää velvollisuuden täyttämisestä.  Te valmistatte lapsia elämään, mutta elämässä eivät läheskään kaikki velvollisuudet ole kiinnostavia. ” (Usinski)
• Lapsen uskoa itseensä ja omiin voimiinsa  ei saa romahduttaa
• Motivaatio- ei individualista tarpeiden tyydyttämistä
• Oikkujen tyydyttämiselle
• Tehokkuudelle  (lapsesta kaiken irti puristamiselle)
• Valmiiden totuuksien ahtamiselle lapsen päähän.
• Päähänpänttäämiselle
• Ylisuojelulle

Suhomlinkin keinovalikossa ovat kaikki: leikki, työ ja opiskelu. Työ - ei  saa lyödä kiilaa leikkiin; Ite rakennetaan akvaario, pienoismallit. puutarha, verstas, oikea tuulivoimala. Puutarhassa tehdään voimien mukaisia tehtäviä.

Opiskelu ei  ollut hänelle keskeytymätöntä tietojen kartuttamista, muistin harjoittamista .. vaan kuumeisesti sykkivää älyllistä elämää. Tavoitteena ei  saisia olla opiskella arvosanojen  vuoksi vaan halu kokea älyllinen elämys. Alaluokilla hän varoittaa sanoilla kyllästyttämisestä ja pelkästä sanaopetuksesta. Oppitunteja oli vähän, hän suosii  luokan ulkopuolista  kasvatustyötä. Hän ei uskonut spontaaniin  elokuvien, radion  ja tv:n seuraamiseen. Keskeisintä oli  käydä läpi inhimillisyyden koulu;  emotionaalisuuden koulu; jalojen tunteiden kasvattamisen koulu.

Konkreetteja keinoja ovat mm.

• Aamuvoimistelu
• Akvaario
• Eläinhoitola
• Elävä sana ja luova ajatus
• Esimerkki; Opettaja kasvattaa sanalla ja omakohtaisella esiemerkillä
• Ilon tuottaminen toisille:   henkevöittää työtä
• Itsekasvatus (itsetarkkailu, kirja)
• Jalojen tekojen tekeminen
• Juhlahetket rituaaleineen
• Kansan arvoitukset
• Kasvattavat kokemukset mm. onnettomuuden kokeminen
• Kauniin ihailu hyvyys liittyy kauneuteen)
• Kertomukset (mm. sankarit; myös järkyttäviä, hyvä voittaa pahan)   
• Kirjat (valitaan huolella)
• Käsitteiden käyttöön totuttamine
• Käynnit luonnossa.  Niiden pohjalta kertomuksia ja piirustuksiua
• Lapsikollektiivi kasvattavana voimana/ lapsiyhteisön elämä
• Lastenkirjasto
• Laulut - kehittävät maailman runollista näkemistapa
• Leikit
• Lempityö (aikaa)
• Lintuhoitola
• Lukeminen
• Luonnonkirjan lukeminen (vrt. Rousseau)
• Läksyt
• Mielikuvituksen lento/ Mielikuvitusmatkat synnyinmaan eri osiin
• Mielilelut
• Muistolahjat isommilta oppilailta
• Musiikki (ajatuksen mahtava lähde;  mahtava itsekasvatuksen väline; Musiikin kuuntelu; luonnonmusiikkia; musiikkia luonnossa)
• Oma kukka- oma ystävä
• Oppimisympäristönä luola, itse rakennettu pieni talo, luonto eri vuoden aikoina, eri vuorokauden aikoina
• Pienoisaineiden kirjoittaminen
• Pillien tekoa ja niillä soittamista.
• Pioneerit apuna
• Puiden istuttaminen
• Retket elävän sanan alkulähteille (opettelemaan ajattelua)
• Rohkaiseminen
• Runot
• Sadut (kuunellaan, kerrotaan, sepitetään, kirjoitetaan, lavastetaan. Sadut helpottavat luonnon todellisten lakien tiedostamista. Ne ovat keino tiedostaa maailmaa tiedolla ja sydämellä.
• Sanastolippaat
• Sanalliset laskutehtävät
• Terveellinen ruoka, aurinko, ulkoilma, vesi, voimien  mukainen työ ja lepo.
• Toisesta ihmisestä huolehtiminen (vanhus)
• Tovereiden auttaminen
• Toverien huomio (syntymäpäivä esim.)
• Urheiluleikit
• Vaaraa kohti kulkeminen ja sen voittaminen (poikien järjettömät teot).
• Vaikeuksien kokeminen ajattelutyössä
• Verstas
• Vuorikiipeily
• Yläluokkalaisten apu