NYT on vuorossa kolmas Suhomlinskin teos. 384- sivuista teosta keskikoulusta pidetään hänen keskeisimpänään. Mutta on pakko myöntää, että tiettyjen asioiden toistoon nyt hieman jo väsyy. Mutta voi se johtua pikkuflunssastakin.
Vasili Suhomlinski (1918-1970)
TÄSSÄ teoksessa annetaan hieman tarkempia bibliograafisia tietoja kirjoittajasta. Suhomlinski valmistui juuri ennen sotaa joko vuonna 1938 tai 1939 Pultavan pedagogisesta instituutista pedagogiikan, kirjallisuuden ja historian opettajaksi. Tätä ennen hän oli toiminut vuosia opettajana. Vuonna 1941 alkoi sota, ja hän osallistui taisteluihin nuorena politrukkina, kunnes haavoittui vuonna 1942. Muutaman kuukauden sairaalahoidon jälkeen hänet kotiutettiin sotainvalidina. Työ jatkui Uvassa koulunjohtajana vuonna 1944, kunnes hän pääsi omaan kotikyläänsä Pavlysin keskikoulun johtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi syksystä 1947 syksyyn 1970 saakka, siis 23 vuotta. Suhomlinskin maine perustuu erityisesti hänen tuossa koulussa yhdessä opettajakollektiivinsa kanssa tekemäänsä työhön. Koulu onnistui työssään hyvin. Esim. vuosina 1949- 1966 koulusta lähti 712 oppilasta. Heistä 278 hankki korkeakoulusivistyksen. Koulunjohtaja sai vuonna 1968 sosialistisen työn sankarin arvonimen. Kirjoittaja ei kuitenkaan suosittele koulunsa pedagogiikan konemaista jäljentämistä.
Suhomlinski kuoli lukuvuoden 1970-71 alkaessa. Hänen laaja tuotantonsa jäi. Yli 50 kirjaa. Niistä on otettu yli 15 miljoonaa kopioita.
 |
Löysin tämän kuvan Pavlysin keskikoulusta netistä, Dr.
Alan Cockerillin
blogista http://insearchofsukhomlinsky.blogspot.fi
|
Koulu sijaitsi avlysin kylässä, noin 15 km Kremenchugin kaupungista. Koulussa oli 10 luokkaa, ja kerrallaan noin 500 oppilasta ja 30-40 opettajaa. Koulun viiden hehtaarin tontilla oli neljä koulurakennusta. Eri-ikäisilla lapsilla oli oma rakennus. Perinteisten luokkahuoneiden lisäksi niissä oli lukuhuoneita, musiikki- ja satu huone ja opettajille metodinen kabinetti. Koulun käytävillä oli plakaatteja, kuva-näyttelyitä, sankareiden muotokuvia, ja lehtileikkeitä. Luokkien tauluille oli kirjatti mm. kaikki "vapaaehtoisesti" luettavat kirjat. Koulun läheisyydessä oli versaita ja erilaisia tarhoja. Tontilla oli myös paljon puutarhoja, ja lähellä oli joki ja harjoittelumaatila.
Koulunjohtaja ja opettajakollektiivi
Suhomlinski sivuaa kirjassa myös hyvän koulunjohtajan kuvaa. Sellainen tuntee kasvatustieteen hyvin. Hän on ennen muuta pedagoginen johtaja. Hän on hyvä organisaattori. Talouskysymyksiä varten on talouspuolen hoitaja. Johtaja on ensimmäinen kasvattaja, ja hänen on oltava hyvä kasvattaja ja opettaja. Sellainen tiedostaa maailmaa sydämellä.
Näyttää siltä, että Suhomlinskilla oli selkeä vakaumus siitä, kuinka opetus tuli järjestää, ja hän taivutti opettajat hyväksymään oman vakaumuksensa. Päämenetelmänä oli ystävällinen keskustelu. Johtajan tehtävä oli hänen mielestään auttaa opettajia työskentelemään luovasti. Hän seurasi yhdessä kokeneiden opettajien kanssa opetusta ja ”täydellisti menetelmiä”. Tärkeä sisäisen koulutuksen muoto oli kahden viikon välein pidetty pedagoginen maanantai, jolloin kuultiin opettajien esitelmiä toisilleen ja joissa opeteltiin ymmärtämään jokaista oppilasta.
Jokainen opettaja sai olla yksilö, mutta yhteisestä näkemyksestä pidettiin kiinni. Opettaja voitiin myös erottaa (opettajakollektiivin yhteinen päätös). Suhomlinskin mielestä opettajakunnassa oli oltava diversiteettiä (intressien moninaisuutta). Jokainen tuo kollektiiviin oman panoksensa. Opettajat olivat kollektiivi; aateystävien luova liitto.
Tärkeä osallistumisrakenne oli opettajakokous (jossa oli mukana myös vanhempien edustajia). Se jakoi oppiaineet ja luokat, vahvisti toimintakertomuksen, päiväjärjestykset jne. sekä esitti palkittavat opettajat. Jokaisella oppiaineryhmällä oli myös oma pomo.
Opettajakunta oli pysyvää. 35 opettajasta 25 oli työskennellyt siellä vähintään 10 vuotta. Kaikki sitoivat elämänsä maaseutuun ja kouluun. Osa oli aloittanut uransa 16-vuotiaana.
HYVÄ opettaja oli paitsi opettaja, myös lasten ohjaaja, ystävä ja aateveli. Pedagogin taitoa oli huomata lapsen lahjakkuus ja osata virittää hänen tahtonsa. Opettajan tuli tuntea oppilaan henkinen maailma. Hänen tuli hallita alansa ja osata tutkia sitä itse. Hänen tuli olla mestari jollakin työalalla. Hän tuli jatkuvasti lukea itsenäisesti.
" Mikä on hyvä opettaja? Se on ennen kaikkea henkilö, joka pitää lapsista, saa iloa kanssakäymisestä heidän kanssaan, uskoo jokaisesta lapsesta voivan tulla kelpo ihminen, osaa olla lasten ystävä, kokee herkästi lasten ilot ja murheet, tuntee lapsen sielun eikö unhda koskaan, että on itsekin ollut lapsena."
”Tie lapsen sydämeen kulkee ystävyyden yhteisten intressien, harrastusten, tunteiden ja elämysten kautta.”
Pavlysin keskikoulun pedagogiikka
Koulun tavoitteena oli synnyttää oppilaissa kiintymystä (1) opiskeluun (tutkiva ote, perusasiat ulkoa, sammumaton tiedonhalu, omat mielipiteet), (2) työskentelyyn (luova suhtautuminen), (3) kauneuteen (luonto, kirjallisuus, musiikki...) ja (4) kommunismin aatteeseen (korkea siveellisyys, yhteishyvä mielessä - oma onni ei saa tuottaa muille harmia tai pahaa, moraallisuus, jalot teot, yhteiskunnalle omistettu pyyteetön työ, maailmankuva, vakaumus, ei pelkällä tiedolla vaan jaloilla teoilla). Maailmaa ei vain opeteltu tuntemaan, vaan siitä tehdään parempi. Samalla pidettiin huolta oppilaiden terveydestä. Tärkeää oli turvata jokaiselle onni.
Toiminnan olettamusperustan muodosti neuvostotiede, kommunismin aate ja ihmiskäsitys, jossa uskottiin jokaisen lapsen kasvatettavuuteen: "Normaali ihminen ei voi olla menestymätön. Jokainen on jossain lahjakas." "Lahjattomia, kyekenemättömiä lapsia ei ole olemassa." Tekijä viittaa mm. seuraaviin klassikoihin: Diesterweg, Komensky, Korzcak, Krupskaja, Pestalozzi, Rousseau, Tolstoi
ja Usinski. Viimeinen oli minulle tuntematon, mutta googlekääntäjällä tajusin jotain.
Oppilaiden päiväohjelma
Oppilaille laadittiin päiväohjelma, jota noudatettiin kesät talvet. Tarkkaa rajaa kouluvuoden ja loman välillä ei näytä olleen. Opettajat ja koulunjohtaja sitoivat elämänsä tähän kylään ja kouluun. Oppilaiden päiväohjelmassa pyrittiin siihen, että työ, lepo, nukkuminen ja valve olivat tasapainossa. Ohjelma oli about tämänkaltainen:
- Herätys klo 5.30 tai 6
- Aamupala (maitolasi ja voileipä) peseytyminen, aamuvoimistelu 20 min
- Työtä 1,5 - 2 tuntia (läksyt luetaan aamulla 20 - 45 min)
- Tukeva aamiainen
- Matka kouluun 5-30 min
- Liikuntaharjoituksia koululla ennen tuntien alku
- Kaksi oppituntia a 45 min
- Tauko puoli tuntia. Päivällinen (maitoa)/ Opintojen jälkeen voileipä, teetä tai maitoa.
- Iltapäivällä vanhemmilla oppilailla oli vielä oppitunteja.
- Pienemmillä oli kerhoja, leikkiä, ulkoilua,
- Isommat tekivät töitä ulkona 2-3 tuntia
- Nämä aktiviiteetit tulkittiin aktiiviseksi levoksi; ja näin oppilailla oli "vapaa-aikaa" 5-7 tuntia
- Illaksi lapset menivät (ainakin joskus) kotiin
- Nukkumaan mentiin klo 20 (alaluokkalaiset), isommat klo 21. Uneen varattii 8-10 tuntia.
Pavlysin koulun metodiikka oli monipuolinen yhdistelmä leikkiä, työtä ja opiskelua. Oppitunteja oli, mutta oppimista tapahtui myös informaalisti. Tunnistin seuraavia pedagogisia periaatteita:
- aktiivissuuspedagogiikka
- demokratia (mm. oppilaat osallistuivat käytösarvosanojen antamiseen)
- erityisen siveellinen sukupuoikasvatus (kunnioitus uuden elämän luomista kohtaan)
- epäsuoruus: kasvatustavoitetta ei kerrota suoraan
- eriyttäminen (eritasoisia tehtäviä, erilaajuisia ohjelmia)
- formaali + inforaali (suunniteltu opiskelu + tahaton mieleenpainaminen: oppitunnit ja muu toiminta. uudella tavalla ajateltu vapaa-aika (= opinnoista vapaa aika; ei vain lepoa vaan itseopiskelua)
- historian inhimillistäminen
- kasvatusoptimismi: ”Kasvatustyön teho ja mahdollisuudet ovat rajattomia”
- onnistumisen periaate
- omatoimisuus tiedonrakentamisessa: ei saa tyrkyttää valmiita
- rakkaus: Lähesty lasten kuin ihminen ihmistä
- tahdikkuuden vaatimus
- työkasvatus
- ulkoa mieleen painaminen (tärkeiden asioiden, kun ne on ymmärretty)
- ulkona oleskelu
- usko sanaan ja puheeseen. ”Opetamme lapsia ajattelemaan näkemäänsä ja puhumaan siitä, mitä he ajattelevat”
- vaatimisen periaate (ei joutilaisuudelle)
- yhteydet tähän hetkeen aineessa kuin aineessa.
- yksilöllisyys: kukin lapsi opiskelee mahdollisuuksiensa mukaan
- esineet (oppilaiden tekemät)
- inhimilliset keskinäissuhteet
- itsenäisesti tehtävät tutkimusprojektit
- kerhot (sieluna innostunut opettaja)
- kerronta, selittäminen, esittäminen, näyttäminen, kuvaaminen
- kasveista, kukista, eläimistä, tovereista huolehtiminen
- lilpailut mm. matematiikkassa
- kirjakaanon (kauno- ja tietokirjoja. Mm Oliver Twist); Kirjasto 18 000 teosta
- kirjojen ääneenluku
- koepalstat
- kotikäynnit (tarkkaillaan siveellisyyden tilaa)
- kummioppilaat (jokaisella vanhempi ystävä)
- kunniaan vetoaminen
- käsitteiden tulkinta
- neuvot
- opintokerhot
- perinteet
- toiminta, jossa yhdistyy opettajan sana, kuva ja oppilaan käytännöllinen toiminta
- tuhat urotekoa- lukemisto
- vanhempien esimerkki
- vanhepien koulu
- vapaa aika
- ylevät teot
- pioneerit tapasivat viisivuotiaat
- 6.-7.-luokkalaiset tapasivat uudet ekaluokkalaiset (kirja kotilukemista varten)
- ensimmäisen kellonsoiton juhla
- viimeisen kellonsoiton juhla (ekaluokkalaiset ja yläluokkalaiset vastakkain); evästyspuhe
- entisten oppilaitten tapaaminen tammikuun lopulla.
- äidin juhla
- tyttöjen juhla (pojat tekevät lahjoja itse)
- kevätjuhla, kukkajuhla, lintujuhla
- tuntemattoman sankarin päivä
- uuden vuoden kuusi
- lumilinnan talvijuhla
- tapahtumia myös kesällä mm.heinänteko
HAIN googlemapsilla Pavlyshin kylää. Se löytyy yhä. Google-kääntäjän avulla löysin myös sivun jolla kerrotaan kylästä (tässä linkki). Siellä on alle 5000 asukasta. Löysin myös kuvia koulusta vuodelta 2009. Suhomlinskille on rakennettu pronssipatsas, ja kouluun on perustettu hänen museonsa.
Blogissaan Dr. Alan Cockerill kertoo tavanneensa Suhomlinskin tyttären. Tyttären mukaan palkitun teosen "Sydämeni lapsille annan" tekstiä oli sensuroitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti