Pariopettajuus- uljas menetelmä

Lotta Hagström - Auroran ensim-

mäinen pariopettaja kaverinaan
Marita Hammarén.

"Pariopettajuudesta on pelkästään positiivista sanottavaa!"

"Pariopettajuudesta hyötyvät kaikki ennen kaikkea oppilaat."
"Pariopettajavuosien jälkeen paluu tavalliseksi opettajaksi on kuin palaisi kivikauteen!"

AURORASSA on rohkeasti kokeiltu monenlaisia menetelmiä, jotta opetusta pystyttäisiin kehittämään vastaamaan yhä paremmin muuttuvaa maailmaa ja sen mukana muuttuneiden lasten tarpeita. Yksi näistä menetelmistä on pariopettajuus.

ENSIMMÄINEN opettajaparimme oli Lotta Hagström ja Marita Hammarén. Elettiin 1990-luvun puoliväliä, ja luokkien kokoa säädeltiin vielä tarkasti. Meilläkin oli kova tilanahtaus. Tokaluokalle oli tulossa muistaakseni 29 oppilasta, ja silloinen koulutoimenjohtaja  Atso Vilkkijärvi ehdotti, että hän antaa rahat toisen opettajan palkkaan, jos suostumme opettamaan "ylisuurta" luokkaa. Tämä suurluokka jatkoi sitten kolmannelle yhden opettajan ohjauksessa (tuolloin 3-6-luokilla uusi virka saatiin, jos näillä luokilla oli 33 oppilasta). Kaikki sujui mukavasti, ja tämän luokan lapset ovat nyt jo aikuisia.

Kaksi SixMixiä

SixMixI   ryhmäytyy.

SEURAAVAN kerran pariopettajuuteen tartuttiin 2000-luvun alussa. Joululoman juuri alkaessa kaksi viidennen luokan opettajaa: Risto Schiray ja Jukka Sarpila istuivat kanssani glögillä, ja ideoimme tavallista tiiviimpää yhteistyötä rinnakkaisluokkien välille. Mittailimme koulumme silloin suurinta luokkahuonetta, ja kipinä syttyi. Syntyi SixMixI- suurluokka, hieman yli 50 oppilasta ja kaksi opettajaa. Kevään ajan hioimme suurryhmäpedagogiikkaa, joka perustui pitkälti viikkoprojektien varaan. SixMix I:ä seurasi Six-MixII. Nyt Riston työpariksi tuli Jukka Jokiranta. Molemmat suurluokat oppivat 2000-luvun taitoja: tutkia, tehdä tuotoksia, suunnitella ja arvioida omia töitä ja opetusta.

3* EkaMix, DreamMix ja "ylisuuri" 2b

Samaan aikaan syntyi tarve kehittää koulullamme vuodesta 1997 toiminutta starttiluokkaa. Ideoimme mallin, jossa starttiluokka (usein 8 oppilasta) ja yksi ekaluokista toimisivat suurluokkana. Kokemukset ovat olleet hienoja. Pariopettajuutta ovat päässeet kokeilemaan mm. Marja Nuutila, Liisa Mattila, Julia Uotila  ja Leila Hänninen. Tätä suurluokkaa on kutsuttu EkaMixiksi.

DreamMix

SEURAAVA pariopettajapari olivat Katri Schiray ja Ulla Hämäläinen. Heillä oli ollut rinnakkaisluokat ekaluokasta asti, ja yhteistyö oli tuttua. Kun oppilaat olivat kolmannella, luokista muodostettiin suurluokka. Oppilaita oli 36 - mukana 4 kehitysvammaista oppilasta - opettajia kaksi ja avustajia kaksi. Luokkaa kutsuttiin aluksi TriMix1:ksi, ja sitten DreamMixiksi. Viidenneltä luokalta Ullan työpariksi tuli Jukka Jokiranta. Tämä luokka oli koulumme lippulaivoja. Nimenomaan  sitä käytiin  ihailemassa ulkomaita myöten. DreamMix oli suurluokkana neljä lukuvuotta.

Kun Katri siirtyi ekaluokalle, meille tuli hankala tilanne. Ekaluokkalaisia oli hieman yli 50. Oli tehtävä ratkaisu: joko lähettää osa oppilaista naapurikouluihin (esim. Mäntymäelle) tai muodostaa 90-luvun tapaa "ylisuuri" tokaluokka. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Opettajapariksi Katrille saimme TriMix-konkari Risto Schirayn. Luokka sai ison luokkatilan parakista, ja luokka toimi upeasti koko lukuvuoden. Oppilaita kuitenkin muutti alueelta pois, ja vuosi sitten olimme siinä tilanteessa, että Risto siirtyi viidennen luokan opettajaksi, ja Katri jatkoi luokassa yksinään.

TriMixII

VIIME keväänä koulun tilanne oli jälleen haastava. Ekaluokkalaisia ilmoittautui 56. Lisäksi me saimme kuin saimmekin starttiluokkaan tarpeeksi oppilaita. Jouduimme taas pohtimaan, kuinka ratkaista yhtälö niin, että mahdollisimman  monen oppilaan kannalta löytyy luova, hyvä ratkaisu. Mietimme, ketkä nyt saisivat tilaisuuden pariopettajavuoteen.  Useampi olisi halunnut, kuin mihin oli mahdollisuuksia. Päätimme perustaa kaksi suurluokkaa, ja näin neljällä opettajalla olisi mahdollisuus pariopettajuuteen. Toinen pari oli tuttuun (taitaa olla 3-4 kerta) tapaan EkaMix (startti ja ekaluokka): Marja Nuutila ja Leila Hänninen. Toinen pari Ulla Hämäläinen ja Julia Uotila ottivat vastuulleen 3a- ja 3b-luokat. Molemmilla oli jo innostava kokemus menetelmästä.

Pariopettajuuden uljaat ja haastavat puolet

MEILLÄ on siis vuosien kokemus pariopettajuudesta. Jos koulu keksittäisiin nyt, kukaan ei laittaisi yhtä opettajaa opettamaan 20-30-oppilaan ryhmää. Malli on liian haavoittuvainen.

Pyysin opettajiamme listaamaan niitä plussia ja miinuksia,  joita he ovat kokeneet toimiessaan pariopettajina. Tällaisia vastauksia sain:

PLUSSAT

Oppilaiden kannalta


+ luokkaan saadaan kahden ihmisen tieto ja taito, opetus monipuolistuu.
+ pariopettajuus synnyttää laadukkaampaa opetusta, koska miltei kaikki omat ratkaisut tulee perusteltua kollegalle. Näin asiat jalostuvat yleensä paremmiksi
+ pariopettajuus synnyttää rutiineja luokkaan. Rutiinit helpottavat lasten ja aikuisten työntekoa. Rutiineja on päivittäin mm. yhteinen aloitus, työnjako palaverit jne. ja viikoittaisia mm. viikon työn arviointi
+ Pariopettajuus antaa mahdollisen luoviin ryhmittelyihin. Pystyimme mm. Ripan kanssa sixmixissä tekemään elokuvia ja soittamaan bändikämpässä enemmän kuin yhden opettajan systeemissä. Esim. luottoryhmä bändikämpässä, opettaja luokassa ja opettaja opettamassa editointia.
+ enemmän aikuisten vahvuuksia lasten käytössä
+ oppilaat saavat aikuisten hyvästä vuorovaikutuksesta mallia.
+ odottamaton tilanne (kiusaaminen ym.) ei katkaise opetustilannetta.  Luokassa opetus ei keskeydy, kun opettaja joutuu selvittelemään esim. kadonneen kengän arvoitusta.  Yhden opettajan mallissa, muu luokka jää yksin.
+ oppilaat eivät häiriinny opettajan poissaolosta, kun toinen on kuitenkin paikalla.
+ opetuksen laatu ei  muutu opettajan sairastuessa. Toisen sairastuessa tai ollessa poissa toinen on todennäköisesti paikalla ja hommat voivat jatkua niin kuin ennenkin, ja sijaisen on helppo tulla vakituisen open pariksi
+ oppilaat saavat helpommin apua tuntitilanteessa. Toinen opettaa (niitä, jotka osaavat), ja toinen pääsee auttamaan niitä, joilla on vaikeaa.
+ erityisesti alkuopetuksessa oppilaat tarvitsevat paljon aikuisen apua ja tukea, yksi ope ei millään voi ehtiä kaikkeen.
+ pariopettajuus mahdollistaa erilaisten ryhmien muodostamisen luokan sisällä.
+ oppilailla paljon kavereita. (Pienissä luokissa olemme tunnistaneet erityisesti tytöillä ns. sosiaalisen ahtauden. Suuressa luokassa voi myös löytää uuden kaverin, jos tulee riita. MH)

 + yhdessä on hauskempaa ja se näkyy myös tunneilla: myös lasten on hauskempi ja innostavampaa opiskella kun aikuiset nauttivat työstään

+ lapsien kohtaamiseen jää enemmän aikaa

+ lapset oppivat yhteistyötaitoja, toisen kunnioittamista, käytöstapoja myös aikuisten mallista

+ eriyttäminen on helpompaa, kun on useampi aikuinen tunnilla - tarvittaessa ryhmää voi myös jakaa pienempiin osiin
+ oppilaan arviointi on luotettavampaa, kun arvioijia on kaksi.

Opettajien kannalta
+  opettaja oppii paljon kollegalta- vielä vanhanakin. Toiselta oppii aina uutta ja voi tarkistaa omia työtapojaan.

+ opettaja pääsee tekemään työtä yhdessä toisen kanssa, kuten niin monessa muussakin ammatissa nykyään. Taakka kevenee ja ainakin minulla opetuksen laatu parani.

+ huoltajat on helpompi kutsua seuraamaan opetusta luokkaan, kun toinen opettajista opettaa ja toinen voi opastaa huoltajia.

+ opettajat voivat jakaa mieltymyksensä mukaan ne oppiaineet, joista ovat pääasiallisesti vastuussa
+ toisen opettaessa toisella opettajalla on mahdollisuus tarkkailla luokkaa, oppilaiden keskittymistä, työtapoja, sosiaalisia suhteita ym.
+ arviointeja tehdessä opettaja ei ole yksin,vaan saa tukea
+ opetusta pääsee kehittämään paljon syvemmin, kun kaikesta keskustellaan, ja ajatuksia voi kritisoida ja nähdä useammalta kantilta kuin yksin
+ luokassa tapahtuvat hauskat asiat ja ikävämmätkin voi aina jakaa toisen kanssa
+  oppii kunnioittamaan toisenlaistakin tapaa opettaa
+ koulutyön suunnittelu on mielekkäämpää
+  yhdessä suunnittelu on hauskaa ja innostavaa ja kannustaa uudenlaisiin kokeiluihin.
+ projektien, retkien ym. toteuttaminen on helpompaa
+  parhaimmillaan, jos opettajien arvomaailmat ja toimintatavat ym. vastaavat toisiaan, opetus voi olla Tupu, Hupu ja Lupu-menetelmää,jossa toinen sa kiinni toisen tarjouksesta, ja voi jatkaa vaikka samaa lausetta sisällön mitenkään muuttumatta.
+ oma pedagoginen ajattelu kehittyy, kun joutuu perustelemaan ratkaisunsa toiselle.
+ ongelmia on helpompi ratkaista yhdessä: asioita näkee laajemmin kun on kaksi näkemystä
+ työtä voidaan jakaa tai tehdä yhdessä, joka tapauksessa työn määrä puolittuu.
+ kahden opettajan jaettu vastuu.
+ käytännön asioiden hoitamisen työmäärä vähenee ja aikaa ja energiaa pystytään käyttämään enemmän opetukseen ja sen kehittämiseen sekä suunnitteluun
+ vanhempien tukeminen vaikeissa asioissa helpottuu, kun voi keskustella parin kanssa.
+ päivän paineet voidaan purkaa päivän aikana, myös iloiset hetket ja asiat on mukava jakaa toisen kanssa.
+ opettajat tukevat toisiaan ja työhyvinvointi paranee ja sitä kautta työmotivaatio kasvaa
+ opettajat jaksavat paremmin; jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru kevyempi.

MIINUKSET

Oppilaiden kannalta
- Vaatii opettelua keskittyä kuuntelemaan opettajan ohjeet.
- Lapsista ja pulpeteista tulee ääniä. Vaatii opettelua oppia toimimaan toiset huomioonottaen.
- Luokkatilaa on tuuletettava aktiivisesti.

Opettajien kannalta
- Pariopettajuus edellyttää, että opettajien persoonat sopivat yhteen. Jos parina on  kaksi hyvin erilaista persoonaa, tulee lempeämpi- ja tiukempiroolitus, jota oppilaat käyttävät hyväkseen.
- Pariopettajuuden täytyy pohjautua omaan haluun tehdä yhteistyötä toisen kanssa, silloin asiat sujuvat.
- Siirtymät  eri tiloista ja toiminnoista toiseen vaativat toisenlaisia käytänteitä suurryhmässä kuin pienryhmässä. Ne on opettajan opeteltava.