Taide- ja taitoaineiden aseman vahvistaminen

KUVA: Raija pojat maalaavat (Raija Herrala)

OPETUSHALLITUKSEN tehtäviin kuuluu tuottaa aineistoa tukemaan asetetun tuntijakotyöryhmän työtä.

Tänään iltapäivällä Hakaniemessä on kutsuseminaari, joka pyrkii neljässä tunnissa kokoamaan viisaita ajatuksia siitä, kuinka (jos niin halutaan) taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa voitaisiin vahvistaa. Olen kutsuttujen joukossa, ja on kunnia-asia edustaa alakouluja tuossa seminaarissa.

NAAMAKIRJASSA olen pyydellyt ideoita siitä, miten asia edistyisi. Tällaisia olen saanut:

• TUNTIMÄÄRÄN KAUTTA:

1. lisätään taito- ja taideaineiden tuntimääriä (lisätään kaikkiaan oppituntien määrää)

• TUNTIMÄÄRÄN KAUTTA KIINNOSTUNEILLE:

1. lisää erikoisluokkia (esim. kuvataideluokat) ja kouluja, jotka painottavat taito- ja taideaineita.
2. lisätään (aitoa) valinnaisuutta (yläkoulussa). Edellisessä tuntijaossahan valinnaisuus väheni. Suunnataan valinnaisuus taito- ja taideaineisiin.

• YLEISESTI OPSIN KAUTTA

1. opetussuunnitelman sisälle taidepainotteisuus

• TEHOSTETAAN T + T-OPETUSTA

1. pienennetään opetusryhmäkokoja näissä aineissa/jakotunnit luodaan uutta pedagogiikkaa, jos näitä aineita on opetettava suurissa ryhmissä
2. lisää rahaa taito- ja taideaineiden materiaaleihin jne.

• MENETELMIEN KAUTTA:

1. vahvistetaan "taito- ja taideaineellista" näkökulmaa eri oppiaineissa (vrt. esteettinen eheyttäminen) mm. menetelmien avulla.
2. lisää toiminnallisuutta

• EHEYTTÄMÄLLÄ SISÄLTÖJÄ ERI AINEISSA KOKONAISUUKSIKSI

1. Kanadan mallin mukainen yksi fiksu aihekokonaisuus, jolle aikaa 100 min joka päivä.
2. lisää tuntijaot ylittävää kokonaisopetusta

• RIKASTETAAN KOULUPÄIVÄÄ KOKONAISUUTENA

1. panostetaan näissä aineissa kerhotoimintaan.
2. päivänavausten tilalle päivän taidehetki
3. kehitetään iltapäivätoimintaa systemaattisesti

Hyviä ehdotuksia kaikki. Asiaa voisi tarkastella myös hieman toisenlaisen kehikon kautta. Aikoinaan Ottelin esitteli kolme keskeistä didaktiikan kysymystä:

1. Mikä on opetuksen päämäärä - miksi opimme (ihmisihanne, päämäärä)
2. Mikä on opetuksen välikappale eli opetusaines - mitä oppimme (aineet, sisällöt)
3. Mikä on opetuksen muoto eli opetusmenettely - miten opimme (menetelmät)

Jos siis haluamme vahvistaa ihmisen taitoa yleensä (kykyä tehdä jotain oikeasti) ja erityisesti taiteellista taitoa, sen täytyisi näkyä selvästi tavoitteissa, sisällöissä ja menetelmissä. Miksi ei myös arvioinnin (näytön) muodoissa.

Taiteen ja taidon arvostaminen tavoitteissa näkyisi julkilausutussa ihmisihanteessa. Nyt ei näy ainakaan kirkaasti. Perusopetuksen "ihanneihminen" on edellisen tuntijaon mukaan: eri ihmisryhmiin luottavainen, hyvätapainen, kansalaisena aktiivinen, kestävää kehitystä kannattava, kriittisesti ympäristöään arvioiva, elämää, luontoa ja ihmisoikeuksia kunnioittava, laajasti yleissivistynyt, omaa ja toisten oppimista ja työtä arvostava, suvaitsevainen, tasapainoinen, terve, terveen itsetunnon omaava, vastuullinen, yhteistyökykyinen.

Sisällöissä ehdottaisin eri taidelajeja yhdistävän yhden taidekasvatuksen pedagogiikan kehittelyä eri aineiden rinnalle. Taide voitaisiin nähdä yhtenä keinona hankkia ítsestä ja maailmasta tietoa ja jakaa arvokkaita kokemuksia toisille. Tätä yleistä taidepedagogiikkaa tulisi sitten tuotteistaa sekä opetusmenetelmiksi eri aineisiin että laajemmin koulun toimintakulttuuriin.

SEMINAARIIN kutsuttuja on pyydetty etukäteen pohtimaan muutamia kysymyksiä. Näitä ovat:

1. Mitä on taiteen ja taidon kautta syntyvä tieto?

2. Miten taito- ja taidekasvatus edistää hyvinvointia ja terveyttä?

3. Mikä on tunteiden merkitys taiteesta ja taidosta oppimisessa?

4. Miten valinnaisuuden lisääminen vahvistaisi taide- ja taitoaineiden asemaa?

5. Kuka taitaa taide- ja taitoaineiden opettamisen.

1. Mitä on taiteen ja taidon kautta syntyvä tieto?

Hmmm. Oma ajatukseni on, että tieto (datasta ymmärrykseen) hankitaan toimimalla (kokemukset) ja ajattelemalla (sanallistaminen, dialogi, reflektio). Taidekasvatukselle on erilaista se, että kokemusta ei aina selitetä- sen annetaan vaikuttaa sellaisenaan. Näin se tuottaa omanlaistaan tietoa. Omanalaisuus on nimenomaan tiedon subjektiivisuutta. Taiteen ihanteena ei ole objetiviisuus.

Laajasti ymmärrettynä ymmärrykseen kuuluu myös arvoja: hyvyys, totuus ja kauneus- ja niitä on vaikea erottaa toisistaan. Oikea ja hyvä tuntuvat kauniilta.

Taidon kautta syntyy taitavuutta, "lihasmuistiin". Myös taitotieto on usein ei sanallista, Mutta toisin kuin taiteessa, siinä sanallistaminen syventää tietoa.

Mielenkiintoisesti taito ja taide eivät esim. antiikin aikana olleet vielä käsitteellisesti selkeästi eronneet toisistaan. Ja yhä taide vaatii taitoa. Ja lähes kaikkiin taitoihin liittyy taiteellinenkin ilmaisu.

2. Miten taito- ja taidekasvatus edistää hyvinvointia ja terveyttä?

Minusta taidekasvatuksen keskeinen lisäarvo on sen persoonaa eheyttävässä voimassa. Se tuo koulutyöhön aikaa tutkia itseä. Uskoisin , että terveystavoitteiden kannalta liikunnalla ja kotitaloudella on erittäin suuri vaikutusmahdollisuus.

3. Mikä on tunteiden merkitys taiteesta ja taidosta oppimisessa?

Näen oikeanlaisella taidekasvatuksella suuret mahdollisuudet rikastaa lasten tunne-elämää ja auttaa tunnistamaan, ilmaisemaan jopa hallitsemaan tunteita. Tunteita voidaan mm. sublimoida taiteen kautta.

4. Miten valinnaisuuden lisääminen vahvistaisi taide- ja taitoaineiden asemaa?

Itse kannatan ensi sijaisesti kaikkien opetuksen kehittämistä. Valinnaisuus voi vahvistaa aineiden asemaa niin, että päteville opettajille yipäätään löytyy töitä ja siten heitä saadaan kouluun. Valinnaisryhmät voivat nostaa taidetta esiin koulun toimintakulttuurissa.

5. Kuka taitaa taide- ja taitoaineiden opettamisen.

Kai karkea vastaus on: se, joka osaa itse riitävästi. Kaikkien opettajaryhmien osalta tulisi mielestäni vahvistaa yleistä taidepedagogiikkaa.