Päivittyvä raportti rehtoriseminaarista. Osa I

Pohjateksti klo 7.05. Ensimmäinen päivitys klo 13.00. Toinen päivitys klo 18.30.

REHTORISEMINAARI
AIKA: 4. - 5.3.2009
PAIKKA: Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko
OHJELMA :
Keskiviikko 4.3.2009

8:00 Lähtö Espoosta. Pääosa rexeistä otti bussikyydin. Minä ajelin Hämeenlinnaan siviiliautolla.
9:30 - 10:00 Tulokahvi Kahvia ja juustopulla.
10:00 - 10:15 Seminaarin avaus, opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen toivotti väen tervetulleeksi.
10.15 - 11:45 Kasvatuskumppanuus yhteistyön lähtökohdaksi, erikoissuunnittelija Marjatta Kekkonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (entinen Stakes)

Marjatta Kekkosen teemana oli kasvatuskumppanuus. Sen synnyttämisessä on kaksi vaihetta: asennetyö oman pään kanssa, ja sitten käytännön organisointi.

Mitä kasvatuskumppanuus tarkoittaa koulussa? Se on yhteisvastuullista kasvatusta, jaettua kasvatustehtävää.
Kekkosen mukaan paras hetki aloittaa yhteistyö on, kun koulu alkaa. Koulun aloitus merkitsee monessa suhteessa kovaa pudotusta vanhemmille. Mahdollisuus tavata henkilökuntaa putoaa murto-osaan.

Toinen siirtymä, yläkouluun siirtyminen on erityinen ongelma; perheet kokevat hapuilua.

Koulun tulisi olla kasvatuskumppanuudessa aloitteellinen, jotta vanhemmat voisivat kokea olevansa kutsuttuja mukaan. Vanhempien valmius/herkkyys yhteistyöhön vaimenee muutoin myöhemmin. Aktiiviset perheet kyllä etsivät yhteistyömuodon, mutta kaikilla perheillä ei ole samoja mahdollisuuksia.

Yhteistyöllä ei tavoitella opettajien ja vanhempien roolin hämärtämistä, vaan pikemminkin päinvastoin: vanhemmille kirkastuu, mitä heiltä odotetaan.

Uutta tarvitaan. Tärkeää on sekä osallistuminen että osallisuus. Tiedotuksesta ja vanhempiin vaikuttamisesta tulisi siirtyä vuoropuheluun, dialogisuuteen ja mahdollisuuksiin olla mukana. Kouluntason tilaisuuksista tulisi siirtyä luokkakohtaisiin tapaamisiin. Opetussuunnitemakeskeisyydestä kehitysympäristölähtöisyyteen, jossa oppimistavoitteiden lisäksi pohditaan lasten rooleja ja mm. siirtymätilanteita. Opettajavetoisuudesta tulisi siirtyä moniammatilliseen yhteistyöhön.

Kasvatuskumppanuuden neljä periaatetta ovat:
(1) dialogi
(2) luottamus
(3) kunnioitus
(4) kuuntelu.

11:45 - 12:00 Isät - käyttämätön voimavara kodin ja koulun yhteistyössä? Rehtorit Juhani Kurronen, Jouni Hörkkö, Olli Poutiainen ja Vesa Äyräs

KUVA: Isät tulisi ottaa mukaan kouluun monen asian asiantuntijoina, nimenomaan toimijoina. Isät osaavat monia asioita (eri ammatteja). Kutsuissa oli hyvä lukea "isä, isoisä, setä, eno tai muu lapselle tärkeä mies". Kokeilukouluissa oli saatu hyviä kokemuksia mm. isänpäivän kahveista, iseistä leirikouluissa, koulun korjaushommissa. jne. Rehtorit pitivät isejä käyttämättömänä voimavarana. Mutta isät ovat tärkeitä myös toisilleen.

12:00 - 13:00 Lounas. Lounas oli lihaisa ja makoisa. Pöytäseuruekin oli komea: Kaisu, Irmeli Halinen ja Merisuvan rehtori.

13:00 - 15:15 Ajankohtaista perusopetuksessa; Oppilaanarvioinnin linjaukset ja ongelmakohdat, opetusneuvos Irmeli Halinen, Opetushallitus



Irmeli Halinen puhui rexeille ajankohtaisista asioista, mutta ja erityisesti myös oppilasarvioinnista. Pysäyttävä puheenvuoro!

Hän kertasi koulutuspolitiikan isoja asioita: oppilaan näkökulmasta yhtenäistä perusopetusta, laatukriteereitä- joita hän piti uutena arviointivälineena- perusopetuslain uudistamista mm. (oppimisen tuen osalta.
- Nyt on tarkoitus vahvistaa jokaisen oppilaan oikeutta saada tukea. Oppilaalla tulee olla oikes saada joka koulupäivä opetussuunnitelman mukaista opetusta, ohjausta- ja pian myös tarvitsemaansa tukea.

Halisen näkemys uudistuksesta oli rauhoittava.
- aluksi tuki järjestetään niinkuin nytkin. Kun tuen tarve on suuri, kokoonnutaan yhteen miettimään, mitä tehdään. Keinot ovat edelleen samoja. Jollei auta, turvaudutaan erityiseen tukeen. Opetuksen järjestäjä päättää samalla resursseista.

PIENEN tauon jälkeen Halinen haasti rehtoreita puhuttamaan opettajia oppilasarvioinnista. Mihin informaatioon
arviointityö perustuu? Millainen eettinen vastuu opettajilla on siitä, että arviointi perustuu riittävän monenlaiseen näyttöön? Entä missä missä muodossa palautetta oppilaalle annetaan? Kuinka usein? Miten?

Normien mukaan arvioinnilla on kaksi tarkoitusta. Niillä
(1) tuetaan oppimista ja oppilaan itsetunmemusta ja
(2) määritellään ja ilmaistaan oppilaan osaamisen taso.

Palaute voi olla yksiöllista ja yhteisöllistä. Se pitäisi olla ohjaavaa ja kannustavaa. Normeihin sisältyy vaatimus itsearvioinnista.

Mistä annamme palautetta? Halinen pohti tulevaisuuden vaatimaa osaamista. Sitä on viidenlaista:
(1) terve identiteetti, valmius itsenäiseen toimintaan
(2) taito elää yhteisössä, toimia suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin sekä kohdata erilaisuutta.
(3) Perusosaaminen, oppimisen ja ongelmanratkaisun taidot, taito käyttää välineitä vuorovaikutteisesti,
(4) Kyky pohtia ja toimia vastuullisestu, valmius teidon kriittiseen arviointiin, eettisyys, kestävää tulevaisuurra rakentava elämäntapa ja sivistys
(5) Luovuus, innovatiivisuus

Vahvistaako palautteemme näitä? Eihän palaute kohdistu vain perusosaamiseen? Arvioinnin ja oppimiskäsitysen pitäisi olla samansuuntaisia. Normien kukaan arvioinnin tulee kohdistua oppimiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen.

Halinen kritisoi myös arvioinnin ohjausen tempoilua. Oppilaan arvioinnin historia on lyhyesti seuraava:
1972 - Gaussin käytä, oppilaita verrattiin toisiinsa
1985 - arviointi suhteessa tavoitteisiin, oppilaan omien edellytysten rajoissa
1994 - absoluuttis-suhteellis-yksilöllinen sekamalli
1999- jako opintojen aikaiseen ja päättöarviointiin, suositusluonteiset päättöarvioinnin kriteerit
2004- jako opintojen aikaiseen ja päättöarviointiin selkeytettiin, kansallisesti vahvemmin määritellyt aineittaiset tavoitteet sekä hyvän osaamisen kuvaukset ja päättöarvioinnin kriteerit.

Nämä kaikki elävät monen opettajan päässä suloisessa sekamelskassa.

HALISEN mukaan rehtorin on tunnettava opettajiensa arviointiajattelu ja käytänteet. Lopuksi hän esitti muutamaia ajatuksia edellisen opetussuunnitelmakierroksen arvioinnista. SEn mukaan oppilasarvioinnin tila on kyllä parantunut, mutta haasteita riittää:
- yhä opseissa on kapea näkemys arvoinnista
- pedagoginen merkitys ei avauudu
- nivelkohdista ei kerrota, : miten arviontitieto siirtyy.
- oppilaan itsearviointi on suppeaa
- työskentelyn arviointia on työtetty niukasti
- käyttäytymisen tavoitteet saattavat puuttua kokonaan
- ainekohtaiset arviointikuvakset puuttuvat
-ei ole avattu monia asioita: erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttajien arviointia,
-arvioinnin, palautteen antamisen ja huoltajille tiedottamisen osaan kannattaa kiinnittää huomiota.

15:15 Kahvi ja majoittuminen: Minä lähdin ajelemaan kotia päin.
16:00 Liikunnallinen osuus - Kehon ikä - kartoitus .Mahdollisuus kylpylän käyttöön. Jätin väliin.
20:00 Illallinen (oli varmasti hyvä).