Saattaapi olla edessä syksyn kiivain viikko. Maanantaina kolme kokousta. Tiistaina NPDL- valmennuskeikka (junalla) Tampereelle. Keskiviikkona ops-sessio eräässä helsinkiläis-koulussa. Torstaina taas junareissu Lappeenrantaan OPS-teemasta. Perjantai-iltana Finnair vie Kajaaniin. Lauantaina pidän siellä neljä koulutussessiota.
DIAT ovat nyt about valmiit. Matkaliput on hoidettu. Ja nyt vain rauhallista hengitystä...
TÄMÄN viikonlopun oikeasti tärkeät asiat liittyivät isä ja ukin rooleihin. Vanhempi pojanpoika oli kylässä jo lauantai-iltapäivän, ja kaikki kolme lasta: Riku, Santtu ja Noora "lisukkeineen" tänään isänpäiväpäivällisellä. Menuun kuului vaimon tekemää toast skagen- leipää, Paholaisen pataa ja kinuskikakkua. Maiskis...Maiskis.
Ohjelmassa oli ruuan lisäksi ideakeräystä joulupukille lähetettävään toivelistaan. Muistipelejä. Auto- ja lentokoneleikkejä. Octonaatit videoita... Ison, pienen pojan kanssa yhdessä katsomisessa ja katsotun pohdinnoissa on sanoin kuvaamattoman upea tärkeän läsnäolemisen ja tärkeyden tunne. Olla juuri siinä. Juuri häntä varten. Ei sitä ehkä omien lasten kanssa tajunnutkaan.
Tottakai uuden sukupolven energisyys on näillä vuosikertoimilla raskasta. Mutta myös niin ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti