Olen tietysti otettu, että myös minun antamani kritiikki on mahtunyt kaikkien kriittisempinä pidettyjen joukkoon.
SE on fakta, että suomalaisnuorten oppimistulokset ovat heikentyneet. Heikkeneminen ei oli toki alkanut Sipilän hallituksen aikana, mutta nykyisen hallituksen toteuttamat koulutusleikkaukset ovat olleet - näin väitän- täysin kohtuuttomia.
AINOLA tiivistää jutussa ongelmat viiteen kohtaan:
1. Kaikki oppimistulokset ovat heikentyneet
Koulutuksen tutkimuskeskuksen johtajan, professori Jussi Välimaan mukaan suomalaiskoululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet kaikilla mitatuilla osa-alueilla, eli lukemisen, matematiikan ja luonnontieteen osaamisessa vuoden 2006 jalkeen. Tuona vuonna Suomi oli PISA-vertailun paras maa. Tytöt ovat keskimäärin parempia kuin pojat kaikissa mitatuissa aineissa. Kaikkein heikoimmilla ovat syrjäseutujen pojat.
2. Desimaali voi ratkaista oppilaan tulevaisuuden
Professori Välimaan mukaan arvosanakäytänteissä on selkeästi eroja koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Syynä ei ole opettajien arviointitaitojen puute, vaan arviointikriteerien puutteellisuus. Perusopetuksen päättövaihe on suurimmalle osalle nuoria heidän elämänsä tärkein opintojen nivelvaihe. Perusopetuksen päättöarvioinnin epäyhtenäisyyttä arvostelee myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Karvin johtajan Harri Peltoniemen ja yksikön päällikön Elina Harjusen mukaan eri kouluista tulevat oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa jatkokoulutukseen pyrkiessaan.
3. Kouluissa on tasokurssijärjestelmä
Professori Erno Lehtisen mielestä suorituserojen kasvu ja erityisesti oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutuksen nopea lisääntyminen on huolestuttavaa. Koulujen sisällä luokkien väliset erot ovat voimakkaasti lisääntyneet ja ovat tällä hetkellä huomattavasti suurempia kuin missään muussa pohjoismaassa. Koulujen sisälle on rakentunut epävirallinen tasokurssijärjestelmä, jossa oppilaat ohjataan suoritustasonsa mukaisesti eritasoisiin rinnakkaisluokkiin. Yksi syy on erilaiset erikoisluokat (esim. musiikki, kielet, matematiikka). Niille valikoituu oppilaita ennen kaikkea ylemmän sosioekonomisen aseman perheistä.
Omia väitteitäni koskevan osan kopioin tähän talteen kokonaan:
"Opetusneuvos Martti Hellströmin mukaan suomalaisen peruskoulun 45 vuoden historian voi jakaa kahteen vaiheeseen: vuodesta 1972 alkaneeseen ja 1990-luvun alun lamaan paattyneeseen noin 20 vuotta kestaneeseen kultakauteen ja tuon laman jalkeisiin 25:een kituvuoteen.5. Koulutuksen kaksi kansallista periferiaa
- Leikkauksilla on ollut selkeästi kielteiset vaikutukset sekä oppimistuloksiin että hyvinvointiin.
1990-luvun alun lamavuosiin päättyi jakso, jossa kaikille ilmainen peruskoulu tarjosi oppilaille laadukkaan opetukset, ajantasaiset oppimateriaalit ja kattavasti tarvittavat tukipalvelut. Hellströmin mukaan laman jälkeen Suomi yhtenä ainoista maailman maista alkoi lomauttaa opettajia ja jättää muun muassa sijaisopettajat palkkaamatta. Suomalaiset koulut alkoivat kierrättää oppikirjoja resuiksi saakka.
- Jopa käsipyyhkeistä pihdattiin.
2000-luvulla säädöksiin kirjattiin oppilaille oikeuksia muun muassa eriasteiseen tukeen, mutta tarvittavaa lisärahoitusta ei saatu.
- Vastareaktiona hallinto on velvoittanut opettajia laatimaan yksityiskohtaisia tuen asiakirjoja, joiden huolellinen tekeminen on syömässä loputkin erityisopettajien aikaresurssit ja voimavarat. Erilainen asiakirjatyö on saavuttanut ”dokumentointi-idiotismin” asteen, Hellström arvioi."
Yliopistonlehtori Venla Berneliuksen mukaan Suomessa on kaksi koulutuksen kansallista periferiaa: suuret syrjäseudut- pääsääntöisesti Itä- ja Pohjois-Suomi- ja kaupunkien tihenevät huono-osaisuuden ytimet.
- Uusi huono-osaisuus puolestaan paikantuu kaupunkiseutujen heikkeneville alueille. Hyväosaiset perheet hakeutuvat pois ongelmallisiksi leimautuneista naapurustoista ja kouluista. Vapaa kouluvalinta muuhun kuin omaan lähikouluun voi kiihdyttää koulujen välistä eriytymistä.
OPH:n Opetusneuvos Ulla Laine sanoo, että oppilaiden osaamiserot kasvavat äidinkielessä. Hyvät oppilaat ovat entistä parempia, heikot heikompia. Ensimmäistä kertaa alueelliset erot osaamisessa ovat merkittäviä. Suurin ero lukutaidossa on Länsi-Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä. Ero vastaa lähes vuoden oppimäärää.
Tässä linkki Iltalehden juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti