NPDL Tampereen seutu upeasti välimaalissa

HIENO päivä tänään. Päätimme  Tampereen seudun NPDL-koulutusohjelman Tampere-talon Sopraano -salissa. Viiden eri valmentajan  (Martti Hellström, Sanna Nieminen, Harri Rinta-Ahon, Sari Utriainen ja Vesa Äyräs) koulutusryhmät esittelivät toteuttamiaan kehitysloikkia. Kuten Saku Tuomisella on tapana sanoa: suomalaiskoulut ovat ihmeitä täynnä.

SYVÄOPPIMISEN OHJELMAN PÄÄTÖS-SEMINAARIN ohjelma toteutui seuraavanlaisena:

Klo 12:00 Valmennusryhmien coachaus.
klo 12.15 Seminaarin avaus, NPDL Cluster Lead, rehtori Vesa Äyräs 
Klo 12.30 Valmennusryhmien tuotokset: varhaiskasvatus, perusopetus ja lukio.
(välissä Kahvitauko)
Klo 15.20 Valmentajien yhteenveto ja päätöpuhe
Klo 15:30 Seminaari päättyi.
Sen jälkeen vielä jälkilöylyt ja verkostoituminen.

MINULLA oli ilo vetää päivää yhteen. Puhkuin innostusta. Siksi upeasti NPDL-ideoita oli sovellettu.

Koulun kehittämistoiminnan ydin on ymmärtää, mikä on kulloinkin sovellettavan idean ydin.  NPDL:n kaksi ensimmäistä kirjainta viittavat uuteen pedagogiikkaan eli  oppilaan uuteen roolin. Oppilaat oppivat tekemällä, omaan tahtiin  ja yhdessä, koulussa  ja muualla ja fiksusti ICT:tä käyttäen. Oppiminen on yhä enemmän uuden tiedon rakentamista. Kaksi viimeistä kirjainta viittaavat oppimisen syvyyteen.  Syvyys on paitsi vastuun ottamista omasta oppimisesta myös opitun käyttämistä maailman parantamiseen. NPDL:n keskeisin työkalu on taitojen osaamisen laadullinen asteikkokuvaus, joka on mitä upein ohjaavan palautteen väline.

NPDL on taitopedagogikkaa. Taidot eivät kasva itsestään. Niitä pitää tavoitteellisesti harjoittaa. Tavoitteet pitää sanallistaa etukäteen. Opettajan ja oppilaiden pitää niinikään kuvailla  omilla sanoilla edistymisen portaat,  arvioida yhdessä lähtötaso ja keksiä keinot loikata porras kerrallaan eteenpäin. Luokkien seinille oli monissa kouluissa rakennettu upeita visuaalisia portaikkoja.

TAMPEREEN seudun koulut olivat ottaneet tosissaan vastaan haasteen toteuttaa taitoloikka joko oppimisessa ja/tai toimintakulttuurissa.  Loikat olivat huikeita. Oli käynnistetty monialaisia projekteja. Niissä tutkittiin ympäristöä ja  tehtiin näytelmiä. Oppilaiden rooleja laajennettiin. He olivat aktoreita, arviointiagentteja, pop-up-kerhojen pitäjiä. He saivat valita itseään kiinnostavia tutkimuskohteita ja  laaja-alaisia valinnaisaineita. Oppilaiden annettiin edetä urakkaviikolla oman tahtiin ja tehdä tehtäviä yksin  tai yhdessä toisten kanssa.  Tavoitteisuutta lisättiin luomalla laadullisia portaita.

Opettajien rooleja ravistelttiin. Asioita ei saanut suunnitella liian valmiiksi. Luokat pantiin yhteen ja toimittiin pariopettajina. Jopa lukiossa toteutettiin usean aineen yhteisiä opintoja.

Uuden haltuunotossa ymmärrettiin  edetä maltillisesti: yksi tulevaisuustaito kerrallaan. Useissa kouluissa muutosta myös johdettiin jämäkästi. Jokainen sai tehtävän kokeilla itselleen uutta ja kertoa, kuinka homma toimi. " Me ollaan ikäänkuin töissä täällä".

Opittua sovellettiin.  Siileille rakennettiin pesiä. Luontoa suojeltiin myös mielenosoituksella. Porukassa oli mukana myös oikeasti omaa työtään tutkimalla kehittäviä opettajia.

HUIKEAA!  INNOSTAVAA! Kiitos Tampereen seudun NPDL-koulut ja Marko Lahtinen ja Educoden Iiris Peura. Koulutusohjelman päätösseminaari ei ollut hautajaistilaisuus vaan rohkaisu jatkaa eteenpäin - nyt vielä enemmän omin siivin. Oli etuoikeus saada olla osa tätä prosessia. Go Go Go.