Opsia selkosuomella- minä niin tykkään

TÄNÄÄN aamupäivä oli ukkiaamu. 1-vuotias herra Teo oli  hoidossa. Vauhtia oli  kuin isällään, Santulla 30 vuotta sitten. Hoitovastuu jäi iltapäivällä yksin vaimolle, kun minun oli lähdettävä/sain lähteä keikalle  helsinkiläiskouluun. Teemana oli uuden opsin mieliinpalautus. Aikaa siirtää about 500 sivua koulun arkeen oli kolme tuntia.

TÄMÄ teema on muuten yksi lempiteemojani, ollut jo syksystä 2016 alkaen. Sen kanssa on saanut ravata pitkin Suomea. Rakastan simplifikointia.

Luennolle on myös kehittynyt juoksussa aika toimiva, vuorovaikutteinen rakenne. Vähän 1600-luvun jesuiittakoulujen praelection tapaan. Monologipätkiä, kuunteljoiden aktivointia: omiin ajatuksiin suhteuttamista ja reflektiota. Kysymyksiä, vastauksia. Ja mausteeksi riittävästi tarinoita ja clipsejä (thanks JJ!!).

Michael Fullanilta olen lainannut oman kysymyksen pohdinnan heti alkuun- kuitenkin siten, että myös vastaan kunkin "kuppikunnan" tärkeimpään kysymyksen heti.

Paransin tänään rakennetta  vielä valmentajakollega  Jarkko Sievin kertomalla "Takefive"-idealla. Siinä kaikki arvioivat jotain asiaa näyttämällä riittävän määrä sormia  0-5).  Näppärää ja nopeaa. Me arvioimme tällä kertaa pienen alustuksen jälkeen, kuinka hyvin koululla jo nyt  toteutuu kukin opsin seitsemästä keskeisestä kehittämisteemasta.

Tässä koulussa vaihteluväli oli 3-4. Upeaa. Ja nämä opet olivat myös kaikki perillä opsista ja innostuneita siitä.

PAKISSA  oli 230 diaa. Kolmessa tunnissa tarvittiin 100. Ehkä tuo on aika hyvä nyrkkisääntö: 2 minuuttia/dia.

Huomenna pääsen kokeilemaan about samaa Lappeenrannassa. Siellä fokus on opettajan ja oppilaan muuttuvassa roolissa.