KESKUSTELU eteni näin. Laitoin siis linkin Hesarin sivulle. Oma kommenttini oli " Juuri näin." Linkkiä peukutti 43 henkeä.
Ensimmäisenä tuli vastalinkki Helsingin kaupungin STT:lle antamaan vastineeseen, jossa syytettiin mediaa :"Uutisointi on virheellistä, sillä isänpäivä pysyy yhä isänpäivänä Helsingin kaupungin päiväkodeissa, johon niin isä kuin muutkin läheiset ovat lämpimästi tervetulleita...."
Sitten minä kuvailin päiväkodin johtajia mustalla huumorilla " Mutta mediajuttujen perusteella parissa päiväkodissa taitaa olla tämän asian suhteen hulmutukka-fanaatikko johtajana." Ja esitin kärjekkäästi oman kantani: " Dinosauruksen mieleen tulee: missä määrin kohtuullisen pienen vähemmistön hyvän mielen turvaamisen nimissä on fiksua rapauttaa enemmistön oikeus traditioon".
Alkoi varsin pitkä keskustelu, jossa oli tunneryöpsäyksiä, mutta myös ihan tärkeitä argumentteja.
Tradition kannattajat
TOINEN puoli ( 5, minä mukaan lukien) kannatti traditiota. Heidän argumenttejaan oli:
- Kyse on kuitenkin perinteeksi muodostuneen isänpäivän vietosta, miksi sitä ei voisi siksi kutsua?
- Päivä on isänpäivä, ei läheisenpäivä. Jokainen perhe viettäköön sitä miten haluaa
- Läheistenpäivän voi perustaa johonkin toiseen päivään niin ei ole pois isänpäivästä..
- Kyse ei ole tasa-arvosta
- Jokaisella on isä
- Tuskin kukaan lapsi on esim. tehnyt sinne kotiin olemattomalle isälle isänpäivälahjaa, silloin on esim. muistettu muuta läheistä.
- Tunnetasolla hieman loukkausi, jos lasteni päiväkodissa ei isänpäivänä vietettäisi isänpäivää. Jos muu Suomi viettää isänpäivää.
- Kaikkien pahaa mieltä tuottavien asioiden siivoamisesta lapsen elämästä annettiin jossain vaiheessa nimi curling. Kyseessä on ratkaisu, jolla pyritään - hyvää tarkoittaen- poistamaan lapsen näköpiiristä asioita, joihin liittyy pettymystä tai pahaa mieltä erilaisuudesta sen sijaan että autettaisiin kohtaamaan ne, niin ratkaisu on curlingia. Curlingia tässä on juuri juhlan nimen muuttaminen, ajatellaan, että itse ongelma poistuu näin. Mutta en näe päiväkodin johtajan aivoihin, joten joudun arvailemaan intentiota. Jos se ei ole tuo, läheisen päivänhän voisi sijoittaa jonnekin muualle kalenteriin.
- Lapselle tämä ei ole tämän vieton ja sen kutsumisen osalta niin iso juttu ollenkaan kuin joillekin meistä aikuisista; lapset eivät tällaisesta pahoita mieltään niin kuin me aikuiset oletamme.
- Antaa niiden viettää isänpäivää, jotka haluavat, mutta ei pakoteta isättömiä juhlimaan isää, johon heillä ei ole yhteyttä.
- Kouluryhmässä tai tarharyhmässä voitaisiin olla korostamatta sitä, että jollakulla on isä tai äiti ja juhlia vain heidän kanssaan ja kasata muut isättömät nurkkaan olemaan hiljaa.
- Perheiden monimuotoisuuden voi tunnistaa ja tukea myös ottamatta pois joiltakin perheiltä ja sijoittamalla monimuotoisten perheiden juhlan toiseen ajankohtaan..
- Milloinkohan teleoperaattori Elisa vaihtaa nimensä? Jos olisi vaikka "Joku"?
- Uusliberaalissa sukupuolettomassa uskonnottomuudessa saa ottaa pois enemmistön juhlan, koska joillekin tulee paha mieli kun toiset juhlii?
Kokeilun kannattajat
TOINEN puoli (7) keskusteluun osallistuneita tuki ideaa läheisen päivästä. ( Heidän argumenttejaan oli:
- Ratkaisu ei loukkaa omaa oikeutta viettää isän päivää
- Ne joilla on isä voivat kyllä edelleen muistaa isäänsä.
- Tässä ei puututa perheen tapaan viettää isänpäivää
- Isänpäivä on aika uusi traditio, joka keksittiin, jotta ihmiset ostaisivat enemmän.
- Kaikilla ei ole isää; Entä kun lapsen isä on kuollut tai muuten täysin poissa hänen elämästään? Miten silloin lapsi kokee päiväkerhossa tai koulussa vietetyn isänpäivän?
- Jokaisella lapsella on oikeus juhlaan. Isälliset voivat läheisenpäivänä juhlistaa isää, äidilliset äitiä ne joilla ei ole jompaakumpaa tai kumpaakaan, voivat juhlistaa läheistä: Se ei ole hienoilta isiltä ollenkaan pois, jos isätönkin lapsi voi nauttia läheisenpäivästä!
- Pitää vain ymmärtää sen lapsen tuska, jolla ei ole isää eikä pappaa. ja kyetä myätätuntoon lasta kohtaan.
- Läheisenpäivänä voi tietenkin edelleen se lapsukainen piirtää isänpäiväkortin isälleen, mutta myöskin se lapsi, jolla ei isää ole, voi piirtää kortin läheiselleen.
- Ei ole isällisiltä pois, jos isättömätkin lapset saavat juhlistaa läheisenpäivää!
- Ei loukkaa tunnetasolla jos äitienpäivänä lasteni päiväkodissa olisi läheistenpäivä, johon minut äitinä kutsuttaisiin.
- Me ollaan aika paljon tehty töitä sen eteen, että isät ottaisivat vastuuta lastenhoidosta - ja enemmänkin: että isät kokisivat olevansa yhtä olennaisia osia perheitä kuin äiditkin. Ja nyt kun siinä ollaan saavuttamassa tavoitteita, niin tällaisia ristiriitaisia viestejä ei välttämättä tarvittaisi.
- Mikä tahansa jossa enemmistö tinkii hieman omasta mukavuudestaan vähemmistön eteen ei todellakaan ole curlingia.
- Lähtökohtana ei ole, että lapsilla ei saa koskaan olla pahamieli, vaan perheiden monimuotoisuuden tunnistaminen ja ottaen osaksi arkea ja juhlaa.
- Äitienpäivän ja isänpäivän viettäminen päiväkodeissa ja kouluissa ei ehkä ole välttämätöntä ollenkaan. Sitähän juhlitaan perheissä joka tapauksessa, jos halutaan ja siinä muodossa kuin halutaan.
LISÄKSI oli puheenvuoroja, joita on vaikea luokitella (mm. - Turhaa someraivoa)
KÄVIN vielä näiden kahden joukkueen peukutusten määrän. Perinteen kannattajat peukuttivat toisiaan 79 kertaa, ja kokeilun kannattajat 29 kertaa.
Yhteenvetoa
MITÄ tästä jää keskustelusta voidaan oppia? Se kuva vahvistuu, että keskustelu facebookissa polarisoituu mustavalkoiseksi. Pääkeskustelijoita oli kummassakin heimossa noin kolme. Kumpikin heimo pysyi kannattajineen kannassaan liikahtamatta. Kyse oli väittelystä ei dialogista. Erään osuvan määritelmän mukaan edellisessä pyritään muuttamaan toisen mielipide, jälkimmäisessä kehittämään omaa. Kukaan ei oikeasti kysynyt toisen perusteluita vaan kysymykset olivat sanoisiko vinoiua. (Moitin siis myös itseäni). Tasan yksi keskustelua seurannut kertoi pohtivansa kantansa muutosta.
MUTTA ehkä nämä keskustelut pitäisi ottaa vain viihteenä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti