Mikä ihmeen kokonaisbudjetti?

KUVA: Aurorassa on panostettu mm. kerhotoimintaan. Kokonaisbudjettiin siirryttäessä rehtoreille siirtyy yhä enemmän valtaa siitä, millaiseen toimintaan koulun (vähentyvät) rahat suunnataan.

Päivitetty saatujen kommenttien pohjalta klo 13.15 ja 25.8. klo 16.


SUNNUNTAIN Länsiväylästä saa lukea, että osana Espoon selvitysmisstrategiaa koulut siirtyvät ensi vuonna kokonaisbudjettiin. Sivistoimenjohtajan mukaan näin voidaan laskea Espoon muita pääkaupunkiseudun kuntia korkeampia oppilaskohtaisia menoja. Perusopetuksen osalta ero on satoja euroja per oppilas. Osa eroista johtuu Espoon kalliista vuokrakuluista ja ruokamenoista, mutta pääosa satsauksesta itse opetuksen laatuun.

KOKONAISBUDJETTI tarkoittaa sitä, että rehtorista tulee oman koulunsa talousjohtaja. Hänelle annetaan tietty määrä euroja, ja mallista riippuen sillä on katettava perinteisten oppikirja- ja tarvikemenojen lisäksi opettajien palkat, sijaiskulut (ehkä koulunkäyntiavustajienkin palkkakulut). Laajimmillaan kokonaisbudjettiin voisi kuulua myös kiinteistön vuokramenot ja kuljetuskulut.

VIELÄ NYT kaikille espoolaiskouluille taataan tietty määrä opetustunteja viikossa (ns. tuntikehys). Jos opettaja on sairas, hänelle otetaan sijainen (tai on ainakin ennen otettu) ns. keskitetyistä rahoista. Oppilaat saavat eri kouluissa saman määrän opetusta viikossa riippumatta siitä, ovatko heidän opettajansa "kalliita" tai "halpoja".

Kokonaisbudjetissa koululla, jolla on pitkälle koulutetut ja kokeneet opettajat, on varaa vähempiin tunteihin kuin koululla, jossa käytetään nuoria, kokemattomia ja ehkä kouluttamattomia opettajia. Toisin kuin oikeissa yrityksissa, rehtori ei voi vaikuttaa opettajiensa palkkaperusteisiin muulla tavalla kuin säätelemällä erihintaisille opettajille annettavien tuntien määrää. Sivistystoimenjohtaja on luvannut, että tämä koulujen erot tässä suhteessa otetaan huomioon. Talon sisällä, yksilötasolla opettajan "kalleus" kuitenkin vaikuttaa.

KOKONAISBUDJETTI lisänne rehtorin valtaa- mutta myös työmäärää. Siksi uusi järjestelmä edellyttäisi sihteeripalveluiden vahvistamista nykyisestä ja takuvarmasti toimivia menoja seuraavia tietokoneohjelmia. Toivotaan, että meillä nuo asiat järjestyvät. Mm. Vantaalla, jossa kokonaisbudjetti jo on kouluissa, sihteeripalveluita on jouduttu viime aikoina päinvastoin vähentämään. Näiden varmistamiseksi Kaupunginhallitus on vaatinut, että kokonaisbudjettia pitää ensin pilotoida siis kokeilla tietyssä joukossa kouluja.

Miksi kaikki rehtorit eivät ole innostuneita?

KOKONAISBUDJETTIIN siirtyminen perustellaan tulevilla leikkauksilla. Se ei ole kovin kohottava motiivi.

Toinen seikka, jolla ideaa myydään, on mahdollisuus siirrellä rahoja momentilta toiselle. Jos siis palkkamenoja uhkaisi jäädä yli, rehtori voisi ostaa koululle lisää tarvikkeita tai päinvastoin. Luvattu on myös, että sen jälkeen ei tulisi ylhäältä esim sijaisten oton kieltämisen kaltaisia määräyksiä. Hmmm. Näinköhän ne loppuisivat? Luulen, että vaikka koulut olisivat kokonaisbudjetissa, meillä olisi edelleen päällä mm. hankinta- ja täyttökielto, eikö niin.

Vantaan rehtoreilla on pitkä kokemus kokonaisbudjetista. Kun olen kysynyt heidän kokemuksiaan, he pitävät sitä hyvänä, jos taloustilanne on hyvä. Vantaalla ei sellaista ole ollut pitkään aikaan. Eikä kai ole seuraavaan viiteen vuoteen tulossakaan, sain asiantuntevalta taholta kuulla.

Päättäjille kokonaisbudjetti on helppo tapa ohjata taloutta, erityisen kätevä työkalu se on, kun joudutaan leikkauksiin. Päättäjät päättävät toiminnan puitteista: euroista ja prosenteista,. rehtorin tehtäväksi jää toiminnan sopeuttaminen reunaehtoihin. Monin pelkää, että kokonaisbudjettijärjestelmässä rehtorista tulee konna, syyllinen puuttuviin resursseihin- vaikkei hän voi vaikuttaa resurssien määrään- ainoastaan sen jakamiseen talon sisällä. Tämä voi johtaa talojen sisällä jännitteisiin, joihin ei olisi tarvetta. Kaikki voimavarat tarvittaisiin yhä haasteellisempaan opetukseen.

Suuri osa rehtoreista haluaisi olla koulujensa pedagogisia johtajia, ja he (me) pelkäävät, että uusi tehtävä jättää yhä vähemmän aikaa pedagogiikalle.

Näiden uhkakuvien rinnalla haluan kuitenkin korostaa, että Espoossa on myös rehtoreita, jotka suhtautuvat ideaan ennakkoluulottomammin ja näkevät siinä paljon mahdollisuuksia. Hyvä niin.

Mitä kokonaisbudjetti merkitsee henkilökunnan ja vanhempien näkökulmasta?

KOKONAISBUDJETTIIN siirtyminen perustellaan julkisuudessa säästötarpeilla. Siksi odotettavissa lienee heikennyksiä opetuspalveluihin. Näin muutos saa automaattisesti ikävän sävyn. Leikkaustarpeen suuruutta ei ole määritelty, mutta esiin on heitetty jopa luku 10 %, jos leikkaukset voidaan aloittaa vasta syksyllä 2010. Tuo luku tarkoittaisi Aurorassa 60 oppitunnin vähenemistä viikossa, siis karkeasti jokaiselta luokalta pois 3-4 tuntia. Kerralla toteutettuna se johtaisi varsin rajuihin muutoksiin. Opettajien osalta se ilmeisesti tarkoittaisi kahden opettajan tehtävän katoamista- suomeksi siis työttömyyttä.

Toimintakulttuuriltaan joustavarakenteisissa kouluissa innovoidaan varmasti uuteen tilanteeseen sopivia ratkaisumalleja. Toisissa kouluissa vanhemmat tullevat apuun vaikka tekemään vapaaehtoisina töitä. Kaikissa kouluissa ei ehkä löydy luovia ja kestäviä ratkaisuja. Koulut erilaistuvat.

Tietenkään siitä ei voi lähteä, että mihinkään koulussa ei saisi koskea. Espoo on satsannut kouluihinsa, ja nyt joudutaan tulemaan korkealta alas. Varmaankin leikkauskohteista on sitten tärkeää käydä arvokeskustelua.


REHTORIN rooli muuttuu. Rehtorille tulee (niin minulle on kerrottu) valtaa päättää, onko koulussa kerhotunteja vai tukitunteja. Rehtori ratkaisee, missä aineissa on pienet ryhmät. Rehtori ratkaisee, milloin opettajille palkataan sijaiset. Rehtori päättää, kuka opettajista lähtee täydennyskoulutukseen. Rehtori voi ehkä päättää jopa viikkotuntien määrästä? Rehtorista tulee yhä enemmän työnantajan edustaja. Ja samalla ehkä yhä yksinäisempi yksikössään. Erilainen "nuori".

KUVA: Monessa koulussa ajaudutaan hankaluuksiin, kun sijaisille varatut rahat loppuvat.

KOULUSSA, jossa toimintakulttuuri on avoin, henkilökunta ja vanhemmat voivat päästä osallistumaan keskusteluun oman koulun linjauksista. Kaikissa kouluissa näin ei ehkä käy. Henkilökunta, vanhemmat ja rehtori voivat ajautua keskinäiseen luottamuspulaan. "Verinen" resurssitaistelu lokalisoituu koulujen tasolle. Tilanne, jossa "vihollinen" on koulun yläpuolella, olisi tietysti rehtoreille mukavampi ja koululle kasvatusyhteisönä helpompi.

Alunperin on ajateltu, että vanhemmille syntyisi samalla aito mahdollisuus valikoida lapselleen istuva koulu. Käytännössä tähän ei Espoossa varmaankaan voida mennä. Ensinnäkin jo siksi, että vain harvassa koulussa on tilaa. Toiseksi siksi, että kouluverkosta on korkeiden kiinteistövuokrien vuoksi pakko poistaa kouluja, joissa tilaa on :-)

Ks. aikaisempi lastu tästä aiheesta.