Kiireinen keskiviikko

eskiviikko on kiireestä kasattu.

KOLME päivää aikaa valmistella asioita ensi viikkoa varten. Huh! Sain eilen illalla lähtemään henkilökunnalle emailkutsun maanantain suunnittelupäivään. Samaan päivään osuu nyt TIP-hankkeen ohjausryhmän kokous, ja se oli otettava ohjelmassa huomioon.

Oppimiskeskuskokous

EILINEN oppimiskeskusten rehtorien kokous oli varsin innostava. Oppimiskeskusrypäle on nyt elinkaarensa puolessa välissä. Opetuspäällikkö heitti keskuksille haasteen tavoitteellisesta verkostoitumisesta, ja konkreetisti koppi otettiin vastaan niin, että se tapahtuu ops-työn fasilitaattorin roolin kautta. Opskierroksen keskeinen message tulee Espoossa olemaan toimintakulttuurin kehittäminen sellaiseksi, että se ei tuota erityisoppilaita.

Vein varsin väkevästi keskustelua siihen suuntaan, että toimintakulttuurin rapautuvimpia elementtejä on oppilaitten sitoutuminen omaan opiskeluunsa. Tätä sitoutumattommuutta yritetään paikata tosi kalliilla ratkaisulla: lisäämällä aikuisten ja pienryhmien määrää. Kallillaa ja tehottomalla. Erityisoppilaiden ja syrjätyvien määrä kasvaa koko ajan.

KUVA: Oikea lääke olisi halpa: saada Paavo ottamaan lääkkeensä: opiskelemaan koulussa vapaa-ajanvieton sijasta.

En usko, että asia ratkeaa työkuria vaatimalla, vaikka läksyt onkin rehabilitoitava. Uskon, että meidän olisi rakennettava kokonaan uudenlainen 2000-luvun pedagogiikka. Siinä tulisi purkaa nykyisen koulun toimintakulttuurin kehitystä tukahduttavat elementit. Näitä ovat minusta mm:
- opetuksen ja opettamisen ymmärtäminen synonyymeinä. Opetuksen ymmärtäminen antamisena ja saamisena. Opetus tulisi ymmärtää "tarjoumina", ottamisena. Didaktiikan historiassa on läjäpäin malleja (mm. Dewey, Kilpatric, yhteistoiminnallinen oppiminen, Juurikkalan Ilon pedagogiikka)
- opettamisen ja valvonnan takertuminen toisiinsa. Tämä on vaikea kohta. Roolit tulisi irroittaa toisistaan. Parkkikokeilu oli aihio tähän suuntaan. Ja Vantaan Ilolan. Millainen voisi olla yläkoulussa kuratorinen omaopettaja-oma pienryhmäjärjestelmä?
- opetus tulisi ymmärtää kokonaisuuksien muokkaamiseksi itselle merkityksellisestä näkökulmasta ja oman oppimisen näyttöjen antamiseksi. Peep Koort esiin.
- sisällön tyrannia opetuksessa. Ajatteluketju tavoitteet-sisällöt- menetelmät pitäisi järjestää uudelleen ketjuksi tavoitteet (jotka on johdettu sekä lasten ikuisista tarpeista että tulevaisuusanalyysista)- opetsjärjestelyt- sisällöt. Olisi luovuttava ajatuksesta, että "kaikki on käytävä läpi". Kanadan Ontarion kokemukset kunniaan!
- yhden opettajan ja samassa tahdissa oppivan luokan illuusio. Tilalle vähintään kahden opettajan malleja, ja luokan jakaminen itseohjautuviin "maailmaa haltuun ottaviin" opiskeluryhmiin.

KVTES-koulutus

Hr-neuvomo piti oikein iloluontoisen koulutustilaisuuden Lagstadin audiotoriossa. Teemana olivat koulunkäyntiavustajien työsuhdeasiat. Se 30 minuutin tauko on joka päivään laitettava, jos työtä on kuusi tuntia samalla työnantajalla päivässä.

Tänään

VIIMEISTELIN eilen illalla lulkkarien perusteita, ja tänään palikat pitäisi pudottaa Kurre-työjärjestysohjelmaan. Jossain välissä. Jos sellainen tulee vastaan. Jostain syystä keskiviikko on hieman ylibuukattu. Mutta toki mukavilla ja tärkeillä asioilla

KLO 10 minun ja Ullan tarkoitus on perehdyttää töihin palaavaa opettajaa.

KLO 12- 16 minun pitäisi olla Valtuustotalolla ideoimassa Opinmäkeen tulevan koulun pedagogiikkaa. Tilaisuus on kiehtova, onhan mukana yliopiston väkeä ja työkaluna C-Map-tools.

KLO 16.15 on sitten KoKo Espoon koolle kutsuma kokous, jossa pohditaan moniäänisesti koulujen taloustilannetta ja notkahduksesta selviämisen terveimpiä keinoja.