KUVA: SixMixin oppilaat asettuvat spectogrammiin. Luokan toiseen päähän saivat mennä ne, jotka - jos saisi- haluaisivat käydä kuudennen luokan erillisissä 6a-ja 6b-luokissa (ei ketään) . Toiseen päähän (jossa on ruuhkaa), saivat mennä ne jotka aloittaisivat uudelleen suurluokassa. Kasautuma on raskaasti SixMix-myönteinen. Osa oppilaita sijoittui puoliväliin. Kumpikin malli kävi heille. Mielenkiintoisesti usean oppilaan mielipide oli dramaattisesti muuttunut kokemuksen myötä. Nyt aivan SixMix-seinässä kiinni oli oppilaita, jotka ensimmäisessä spectogrammissa vastustivat silloin tuntematonta ideaa voimakkaasti.
ESPOOLAISKOLLEGA, luokanopettaja Ritva Horko- jonka lapset ovat muuten käyneet Auroran koulua- on saanut kirjoituksensa opetusryhmien koosta läpi sekä Hesariin että Opettaja-lehteen. Ritvan viesti on, että opetuksen laatu nousee, kun opetusryhmää pienennetään. Väitteensä tueksi Ritva vetoaa (pieniä koulua verisesti puolustavaan) professori Eira Korpiseen. Korpisen mukaan Amerikasta löytyy näyttöä, että ryhmäkokojen pienentäminen tuottaa parempia oppimistuloksia, viihtyvyyttä jne.
HMMMM. Aihe on mitä kiehtovin. Tähän asti mitään tieteellisesti kestävää näyttöä opetusryhmän koon vaikutuksesta ei ole löytynyt. Tai tarkasti ottaen: opetusryhmän pienentämisen teho loppuu 20:een. Täytyypä tutusta Korpisen väitteisiin. Mihin laadun nousu perustuisi? Jos luokassa on 24 oppilasta, opettajalla on aikaa alle 2 minuuttia/oppilas/tunti. Jos luokassa on 20 oppilasta, aikaa tulee oppilasta kohden muutama sekunttia lisää. Miten siitä syntyisi lisää laatua? Eikö oppilasmäärää suurempi tekijä ole oppilaiden laatu? Pystyn hyvin osoittamaan, kuinka jo neljä oppilasta voi olla liikaa, kun he eivät ole kloulukuntoisia.
MONESTA SYYSTÄ tekisin vastaväitteen. Opetuksen laatu on keskeisesti oppilaiden opiskelun laatua. Ja oppilaiden opiskelun laadun kriteerit tulevat opetussuunnitelmasta. Työtapojen tulisi
• virittää halu oppia (MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA, VALITA)
• ottaa huomioon oppimisen prosessuaalisen ja tavoitteellisen luonteen (PROJEKTIT, PARANTELU)
• aktivoida työskentelemään tavoitteellisesti (LOPPUTUOTE PROJEKTISSA NÄKYVÄ)
• edistää jäsentyneen tietorakenteen muodostumista sekä taitojen oppimista ja niissä harjaantumista (IIEDON TUOTTAMINEN JA ESITTÄMINEN, NIISSÄ TARTVITTAVIEN TAITOJEN esim, VIDEO, PPT- OPETTELU)
• kehittää tiedon hankkimisen, soveltamisen ja arvioimisen taitoja (PROJRKTIT, TÖIDEN ITSEARVIOINTI, TÖIDEN VERTAISARVIOINTI)
• tukeaoppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista (RYHMÄT, TIIMIT)
• edistää sosiaalista joustavuutta, kykyä toimia rakentavassa yhteistyössä sekä vastuun kantamista toisista (VAUHTUVAT RYHMÄT)
• kehittää valmiuksia ottaa vastuuta omasta oppimisesta, arvioida sitä sekä hankkia palautetta oman toiminnan reflektointia varten (URAKAT, OMA VAUHTI)
• auttaa oppilasta tiedostamaan omaa oppimistaan sekä mahdollisuuksiaan vaikuttaa siihen (TUKIOPETUS, OHJAUSTUNNIT; YHTEISSUUNNITTELU, VALINNAT)
• kehittäa oppilaan oppimisstrategioita ja taitoja soveltaa niitä uusissa tilanteissa.(OMAN OPISKELUN ARVIOINTI LOKIKIRJASSA)
SULKUIHIN olen laittanut ratkaisuja, joilla laatua tuodaan opiskeluun esim SixMixissä.
OPETUKSEN muuttaminen perinteisestä tällaiseksi ei helpotu pienentämällä luokkakokoa muutamalla oppilaalla. Opetuksen laadunmuutoksen kannalta ratkaisevampaa kuin opetusryhmän koko on opettajien määrä/opetusryhmä. Meillä on nyt vuoden kokemus mallista, josta kaksi kuudetta luokkaa on toiminut yhdessä tilassa: 46 oppilasta ja kaksi opettajaa (ja ajoittain kolmekin). Väitän, että Jukan ja Riston vetämässä luokassa opetus on laadultaan syventynyt vaikka opetusryhmän koko on kaksikertaistunut.
Kokeilun tavoitteena on ollut vahvistaa oppilaan itsenäistä roolia opetuksessa niin että hän valtaistuisi opiskelussaan eikä hän oppimisensa olisi opettajan opettamisesta riippuvaa. Tämä edellyttää, että oppilas saa valtaa ja vastuuta. (1) Häntä ohjataan käyttämään monenlaisia informaation lähteitä- ainoana lähteenä ei ole oppikirja. Opetus ei etene sirpaleina vaan eheytettyinä kokonaisuuksia. Hän saa vaikuttaa opittavaan ainekseen. (2) Oppilas saa vaikuttaa siihen tapaan, jolla hän opiskelee ja antaa näytön osaamisestaan. Oppikirjan lukeminen tai opetuksen tarkkavainen kuuntelu ei ole ainoa työtapa. Kokeet ei ole ainoa arviointitapa. (3) Opettajan osuus muuntuu suorasta opettamisesta ohjaukseksi. Oppilaalla on jopa mahdollisuus valita, kummalta opettajalta hän pyytää apua. (4) Oppilas oppii käyttämään muita luokkatovereitaan oman opiskelunsa apuvälineinä, sparraajina, kumppaneina. Hän oppii auttamaan ja pyytämään apua. (5) Oppilas saa osallistua omien osaamisen näyttötapojen valintaan ja näyttöjen arviointiin.
KAHDEN opettajan järjestelmä auttaa opettajia syventämään omaa opetustaan. Se suo tilaisuuksia oppia toiselta. Se antaa mahdollisuuden ohjata oppilaita tarpeen mukaan, kun toinen aikuisista vastaa "junan eteenpäinmenosta".
SEURAAVAAN hallitusohjelmaan saattaa tulla tavoite määritellä opetusryhmille maksimikoko. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Ilmakin olisi luokissa raikkaampaa. Korjattavia vihkoja olisi vähemmän. Silti olisi todella surullista, jos se estäisi kahden opettajan opetusjärjestelmän kehittämisen.
2 kommenttia:
Hauskaa, että kirjoitukseni on huomattu. Pieni ryhmä on laatua! Aikaa on enemmän yksilölliseen tukemiseen. Kaikkihan eivät tarvitse yhtä paljon tukea, mutta silti sitä on helpompi antaa pienemmässä ryhmässä. Miksi muuten erityisluokat olisivat pieniä?
Kokeilunne on kiinnostava, en vastusta 46 oppilaan luokkaa, jos siinä on kaksi opetttajaa (23/ope, toimisiko yhtä hyvin, jos olisi yht.60 oppilasta?).- Silti opetan itse mieluummin 20-25 oppilaan luokkaa. Myös avustaja on hyvä työpari.
Opetuksen laatu riippuu varmaankin ensisijaisesti opettajan ja luokan toiminnasta, kokeilunne toiminta on varmasti laadukasta.Mutta kunnon raamit on kaikilla oltava.Minuutti/oppilas on tietenkin laskennallista, mutta laskelmiinhan koulusuunnittelu perustuu... Suuret ryhmät uuvuttavat työmäärällään.Lisäksi on ikävää, että jo ryhmäytyneitä luokkia erotellaan ja yhdistellään, kuten monissa kouluissa joudutaan tekemään (tällä en tarkoita kokeiluanne).
Tässä muutama kommentti ryhmäkoosta.
Hyvää jatkoa kokeilullenne Sixmixin parissa!
Terveisin Ritva Horko
Tervehdys,
Täällä käydään mielenkiintoista keskustelua. Voinen osallistua täysin epäammattilaisena. Olen neljän koululaisen äiti, jonka lapset saavat kyläkoulussa yhdysluokkaopetusta, ja seuraan tiiviisti näitä perusopetusasioita.
Pari kommenttia halusin sanoa.
Ensinnäkin kuulen nyt ensi kertaa itse teidän tyyppisestänne kokeilusta Aurorassa. Täytyy lukea blogisi läpi [olen täällä nyt ensimmäistä kertaa], jos kerrot siitä enemmänkin. Uudenlainen ajattelutapa on näin vanhemman näkökulmasta tervetullut koulumaailmaan [minun ajatukseni voi lukea blogistani "Perusopetus" luokittelun alta].
Olen samaa mieltä siitä, että oppilasainekselle on iso merkitys opetuksen laatuun. Mutta uskon myös pieniin ryhmäkokoihin erityisesti silloin, kun kyseessä on pienet oppijat [1-4 lk].
Itse olen seurannut mielenkiinnolla nyt vuoden yhden lapseni opetusta 4 vuosiluokan yhdysluokassa (n. 20 oppilasta). Siinä opettajan ammattitaito, kekseliäisyys ja halu punnitaan. Onnekseni kyseinen opettaja on loistava. Painonsa arvoinen kultaa.
Mutta olen nähnyt myös toisenlaisia opettajia. Eli oppilasaineksen, luokkakoon ja oppimisympäristön lisäksi opettajan ammattitaito ja etiikka ovat ehkä ne kaikista tärkeimmät elementit. Näin äidin näkökulmasta, täysin epäpedagogisesti maalaisjärjellä pääteltynä:)
Lopuksi. Puhuit noista kokeilunne tavoitteista. Nehän ovat suoraan samansuuntaiset, kun mitä Juha Juurikkalakin puhuu "Ilon pedagogiikassa", linkki tässä:
http://www.halmeniemi.info/news/070301_kohti_ilon_pedagogiikkaa_juuso.html
Hyvää pääsiäistä sinne ruuhkasuomeen:)
Lähetä kommentti