JOHTAMISEN JA ORGANISAATION PROFESSORI ALF REN kirjoitti 3.6.2006 Turun Sanomissa kolumnin otsikolla " Johtajatyyppi on usein kelvoton pomo". Siinä hän kertoi, että Yhdysvalloissa on alettu puhua ongelmasta nimeltään alfa-johtajat. Luonnontieteissä alfa-koiralla tarkoitetaan eläinlauman johtajaa, usein aggressiivista koirasta, joka on voittanut entisen alfa-koiraan.
Alfa-johtajalla tarkoitetaan liike-elämässä johtajatyyppiä, joka on oppinut taistelemaan, joka on raivannut tiensä huipulle kilpailussa muiden samankaltaisten urosten (harvemmin naaraiden) kanssa, ja joka on kiinni maailmankuvassa, jossa kaikki tulee kukistaa. Renin mukaan ongelma on se, että tällainen johtajatyyppi ei aina osaa johtaa.
TYÖNTEKIJÖIDEN johtaminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on johtaa monikerroksisen organisaation huippujohtajia. Perinteisesti organisaatiossa on erotettu neljän tason johtamista:
1. Työntekijät - itsensä johtaminen
2. Työnjohtotaso- työntekijöiden lähiesimies, johtaa välittömästi työtä, työntekijöitä ja usein tekee taktisia päätöksiä
3. Keskijohto- on itsenäisten yksiköiden, osastojen jne. johtajia. He johtavat henkilöitä, jotka ovat itse esimiehiä: työnjohtajia ja usein myös prosesseja.
4. Ylin johto - visioi. Se johtaa keskijohtoa, itsenäisten yksiköiden johtajia, usein myös strategioita.
Siirryttäessä johtamistasoilla ylöspäin kasvaa käsitteellisen ja muktikkaiden kokonaisuuksien hallitsemisen tarve. Keskitasolla suurin tarve on taidoille työskennellä ihmisten kanssa ja heidän kauttaan. Alimmilla tasoilla on kyse työn teknisestä hallinnasta.
SUOMESSAKIN on pohdittu johtajien johtamista. Heikki Heiskanen kirjoitti jo 20 vuotta sitten, että ylemmän esimiehen on pidettävä huolta alemman esimiehen mahdollisuuksista johtaa yksikköään. Hänen tulee yhtäältä tukea alempien esimiesten arvovaltaa ja toisaalta luoda heille sellaiset työskentelyolosuhteet, että heidän arvovaltansa joutuu mahdollisimman harvoin koetukselle. Johtajia pitäisi johtaa kuin "herrasmiehet" keskenään, tiivistän.
MAAILMALLA Jeswald W. Salacuse on kirjoittanut teemasta teoksen " Leading leaders", joka ainakin googlessa näyttää olevan johtava alan teos. Hän kysyy, kuinka johtaa huippulahjakkuuksia- sillä sellaisiahan kovilla näytöillä kansainvälisten organisaatioiden huipulle pääseet johtavat ovat. Sellaisia, jotka ovat tottuneet erikoiskohteluun.
TÄLLÄ tasolla johtamiseen ei voi käyttää oma auktoriteettiiä, siilä johtajien johtajalla ei sellaista ole. Siksi johtamisen mallia ei kannata hakea armeijasta tai urheiluista - vaan politiikasta. Salacuse käyttää esimerkkinä kahden presidentti Bushin toisitaan poikkeavia tapoja käydä sotaa Irakissa. isä onnistui, poika epäöonnistui. Miksi ?
Salacusen mukaan Isä Bush orkesteroi: Hän panosti monella tasolla liittolaistensa vakuuttamiseen hyökkäyksen välttämättömyydestä. Hän tapasi liittolaistensa johtohenkilöitä henkilökohtaisesti. Poika Bush ei tuntenut diplomatian tapoja eikä koalitionsa muita johtajia. Hän käytti juoksupoikia hoitamaan asioita ja tapaamaan liittolaisia. Isä Bush vakuutti liittolaisensa, että hyökkäyksestä on heillekin hyötyä. Poika Bush komenteli muita seuraamaan Yhdysvaltoja, koska se on supervalta. Moni maa kieltäytyi.
JOHTAJUUS ei siis ole asema. Se on suhde. Johtaa voi vain niinkauan kuin joku seuraa. Salacuse korostaa, että positiiviset suhteet luovat luottamusta. On rakennettava luottamuksellisia suhteita. On kommunikoitava tehokkaasti, ja erityisesti kahdenkesken. On otettava huomioon toisten intressit. Johtajien johtaminen perustuu yhteiseen hyötyyn. Heidät on vakuutettava, että sellainen on. Sinua seurataan, jos uskotaan, että siitä on hyötyä omille intresseille.
Artikkeli Salacusen kirjasta löytyy netistä osoitteesta: http://www.iveybusinessjournal.com/view_article.asp?intArticle_ID=632
PS. En väitä, että opetushallituksen hallintopäällikkönsä kanssa vahvoihin ristiriitoihin joutunut pääjohtaja Kirsi Lindroos on alfanaaras. En väitä, että hän toimii kuin isä Bush. En tunne asiaa. Ulkopuolisen silmin näyttää kuitenkin siltä, että ylimmän johdon kesken Suomessakin on konflikteja, joihin uudenlainen ajattelu johtajien johtamisen erityisluonteesta voisi tuoda mielenkiintoisen lisän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti