KUVA: Kristina Wikberg, kuva lainattu netistäNYT kun sekä Helsingin Sanomat että LänsiVäylä ovat julkistaneet asian, lienee soveliasta, että tällaisessa virkamiestason lastussakin käsitellään Espoon sivistystoimen johtaja Kristina Wikbergin eroa tehtävästään ja palaamista vanhaan virkaansa Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnan johtajaksi. Miksi 46-vuotias OTK Wikberg tekee näin?
ESPOON KAUPUNGIN organisaatiota on uusittu viime vuosina rajusti. Noin seitsemän vuotta sitten kaupunki luopui vanhasta apulaiskaupunginjohtajajärjestelmästään ja siirtyi kolmen toimialajohtajan malliin. Kolmanneksi toimialajohtajaksi valittiin Wikberg pienen RKP:n edustajana. Siirto ei ollut kivuton. Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommila kävi asiasta oikeuttakin, ja joka tapauksessa mallista ja tavasta, jolla SDP menetti oman johtajapaikkansa, aiheutui vuosiksi paha tulehdus Kokoomuksen ja SDP:n suhteisiin.
TOIMIALAJOHTAJALLA on iso valta ja vastuu. Sivistystoimenjohtajan alla olevia tulosyksiköitä on organisoitu uudelleen, niin että nyt niitä on neljä: suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö, ruotsinkielisen päivähoidon ja opetuksen tulosyksikkö, vapaan sivistystyön tulosyksikkö ja kaupunkikulttuurin tulosyksikkö. Kullakin tulosyksiköllä on oma johtajansa. Sukossa hän on opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen. Toivosen alaisuudessa on kolme osastopäällikköä, joista yksi hallintopäällikkö Marjo Tuoriniemi on minun esimieheni. Minun ja Wikbergin välissä on siis kaksi esimiesporrasta.
VIIMEISEN viiden vuoden aikana Espoon organisaatio on vuotanut korkeita johtajia. Kuuluisimpia lienee kehitysjohtaja Sampo Suihko ja edellinen opetustoimenjohtajamme Maija Daavittila. Lehdistössä heidän lähtönsä syiksi on arvailtu ylimmän johdon valitsemaa johtamistapaa. Lehtiä lukeneet ovat voineet huomata, että niin sosiaali-ja terveyslautakunta kuin kulttuurilautakuntakin ovat vielä tänä keväänäkin rajusti arvotelleet omien toimialajohtajiensa tapaa viedä eteenpäin lautakuntien päätöksiä. Myös valtuustosta kantautuu tyytymättömyyttä esim. ylimmän johdon alttiuteen vastata kysymyksiin.
NIINPÄ poliittiset päättäjät ja erityisesti valtuuston edellinen puheenjohtaja Eero Akaan-Penttilä ja nykyinen puheenjohtaja Markku Sistonen ovat halunneet palauttaa valtaa virkamiehiltä poliitikoille. Tämä ei kai ole kenellekään salaisuus. Koko toimialajakoa halutaan pohtia tämän vuoden aikana, ja kaikkien toimialajohtajien pestit ovat katkolla 2007/2008 vuodenvaihteessa, jos oikein muistan.
JOKU voi arvailla, onko Wikbergin lähdön taustalla samat syyt kuin aikaisemmin eronneiden korkeiden johtajien eroissa. Itse uskaltaisin väittää, että sivistystoimen korkeimman viranhaltijan lähdössä on kyse ennen muuta taitavasta yhteiskunnallisesta lukutaidosta. Poliittinen tilanne on muuttumassa. Fiksu ihminen etsii tällaisessa tilanteessa itselleen uusia haasteita mieluummin kuin jää kerjäilemään jatkoaikaa. Eron ajoituskin on taitava. Wikberg ehtii vielä hoitaa loppuun ensi vuoden budjetinvalmistelun ja jättää siihen oman peukalonjälkensä. Eikä hänen tarvitse lähteä epäonnistujana. Kiistämättä Wikberg voi laskea onnistuneensa kuuden vuoden aikana monessa asiassa. Eikä vain ruotsinkielisten palveluiden puolustamisessa ja edistämisessä. Kaupunkiin on toki rakennettu hänen aikanaan kaksi komeaa koulua ruotsinkielilisille lapsille, mutta helmenään hän voi pitää WeeGeen valmistumista ja hankkeen onnistumista.
SIVISTYSTOIMI on nyt mielenkiintoisessa tilanteessa. Kuka nousee hoitamaan sivistystoimenjohtajan tehtäviä sijaisena tai otona? Olisipa se upeaa, jos tehtävä osoitettaisiin sivistystoimen suurimman tulosyksikön sukon johtajalle opetustoimenjohtaja Kaisu Toivoselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti