Eino E. Suolahti julkaisi vuonna 1946 pitkään työn alla olleen teoksensa: Porvarispoikien opinkäynti Suomen barokkiajalla. Sen taustalla on myös hänen väitöskirjansa.
Löysin kirjan Siltavuoren-penkereen (ex-OKL) neuvottelutilan kaapista. Lainasin. Tykkäsin (vaikka oli enemmän dataa kuin juoksevaa tarinaa).Vien takaisin.
Suolahti käy kirjassa mm. läpi tuolloin eläneiden porvarisukujen keinovalikkoa nousta säätykierrossa ylöspäin. Poikien lähettäminen kouluun oli niistä yksi. (Toinen oli sukulaistaminen omaa asemaa korkeamman (vauraamman) suvun - aateli- sivistyneet pappis-ja virkamiessuvut- yliopistosuvut- kanssa esim. naittamalla tytär tai niin, että poika nai lesken.)
Suomi eli 1600-luvulla vahvaa säätyaikaa. 90% suomalaisista oli talonpoikia.
Aatelisia oli vain vähän, mutta heidän määränsä kasvoi sotaisen vuosisadan aikana. Oli suuraatelisto ja tavallinen aatelisto. Kruunun korkeat virat olivat heillä (esim. maaherra, lääninsihteeri, hovioikeuden asessori, laamanni...)
Papistoa oli kartanonherrojen tapaan elävästä yläluokasta talonpoikien tapaan elävään pappisköyhälistöön. Kullakin säädyllä oli oma oikeusprivilegionsa. Papiston rikkomuksia sai käsitellä vain tuomiokapituli.
Pappisuran askelmia olivat:
- Kaikkein alimmat: lukkari, lastenkoulun opettaja, pienten maaseudun kappeliseurakuntien kappalainen ja tämän apulainen,
- Kaupunkiseurakunnan kappalainen, triviaalikoulun rehtori, konrehtori, kollega, apologista...
- Ylin: kirkkoherra, piispa...
Porvareita olivat käsityöläiset ja kauppiaat, jotka olivat hankkineet kaupungeissa vaaditut porvarisoikeudet. He vannoivat porvarisvalan ja sitoutuivat mm. maksamaan veroa ja rakentamaan kirkon..Jännää oli lukea, että useimmissa kaupungeissa heitä oli vain muutama kymmen (esim. Oulussa 88).
1600-luku oli kaupungeille kukoistuaikaa. Syntyi uusia kaupunkeja, ja elämä rikastui ja monipuolistui mm. koulujen vuoksi. Kaupunkeja oli tuolloin parikymmentä, ja Turku oli niistä tärkein.
Porvareilla (ja heidän alaisillaan) oli oma hallinto- ja oikeusjärjestelmänsä: maistraatti, pormestari + raatimiehet ja raastuvanoikeus, joka ratkaisi asiat, jotka tapahtuvat kaupungin alueella.
Porvareita oli monta kerrosta:
- alin kerros koostui köyhtyneistä (esim. leskeksi jäänyt)
- keskikerrosta olivat tavalliset kauppiaat ja käsityöläiset
- ylimpään johtavaan kerrostumaan kuuluivat varakkaat porvarit, joilla oli tärkeät virat: pormestari, kaupunginkirjuri, kaupungin oikeuslaitoksen maistraatin raatimies...
Porvarisuvut pyrkivät nousemaan säätykierrossa urallaan etenevien poikien avulla esim. pätevöitymällä ensin kappalaiseksi, sitten maalaisseurakunnan kirkkoherraksi/yliopiston opettajaksi tai pääsemällä oppia hankkimalla virkamiesluokkaan tai vaurastumalla suurkauppiasluokkaan, sieltä pormestariksi ja sitä kautta jopa aatelisluokkaan.
Voidaan puhua vielä erikseen opillisesta säädystä Turun osalta. Sillä oli oma tuomiojärjestelmä: konsistori, jonka toimivalta ulottui myös perheenjäseniin siviili- ja rikosasioissa sekä akatemian käsityöläisiin.
1600-luvun koulut
Suomeen syntyi1600-luvulla koulujärjestelmä, johon kuului lastenkouluja (pedagogioita), triviaalikouluja, yksi kymnaasi ja yksi akatemia. Kaikki sijaitsivat kaupungeissa, ja niissä yksi koulumuoto korkeintaan. Kouluihin hyväksyttiin muitakin poikia kuin porvarispoikia. Suuri osa tuli pappisperheistä.
Jo vuoden 1571 kirkkojärjestyksessa oli säädetty, että kaupungin oli perustettava koulurakennus ja luovutettava opettajalle asunto. Palkka koulumestarille tuli kruunulta. Hän sai maaseudulta tietyn alueen, joilta sai kantaa palkkansa elintarvikkeiden muodossa = pitäjänkierros. Kaupunkilaiset maksoivat oman osuutensa rahana.
Vuoden 1619 koulujärjestyksessä määrättiin, että porvariston tuli hoitaa koulun ja koulumestarin kulut. Pitäjänkierros oli käytössä sekä lastenkouluissa että triviaalikouluissa = palkkaus kruunulta. Triviaalikoulut saivat rahaa myös ympäröivältä maaseudulta (ns. teiniraha).
Vuosisadan aikana porvarisperheiden suhtautuminen koulunkäyntiin kasvoi selvästi myönteisemmäksi. Opista oli pojille hyötyä (trvuaalikouluissa oli usein myös ns. apologistan luokka, jossa ei tähdätty papin uralle). Pitkään kuitenkin laiminlyötiin rakennusten kunnossapito, ja palkatkin saattoivat viivästyä jopa vuosia. Ei ihme, että kunnon opettajista oli pula.
1600-luvulla vain yhdessä kaupungissa oli lukio. Ensin Turussa ja sitten Viipurissa. Turkuun jäi vielä katedraalikoulu. Katedraalikoulu oli ainoa koulu, joka valmisti nuorisoa opillisiin virkoihin.
Triviaalikoulun saivat vuosien varrella (ainakin) Helsinki, Oulu, Pori/Rauma, Uusikaarlepyy/Vaasa. Viipurissa toimi lisäksi katedraali- ja triviaalikoulun välimuoto.
Eräissä kaupungeissa toimi joitakin aikoja myös yksityisiä pedagogioita - ainakin yhdessä oli oppilaana myös tyttö.
Opetus 1600-luvulla
Pappi edusti tuolloin sivistystä. Aateliset olivat eristyksissä omissa kartanoissaaan.
Opetus oli papiston tehtävänä lastenkouluista akatemiaan saakka. Koulunopettajien pätevyydestä ei ole paljoakaan tietoa. Osasta löytyy kehuvia kirjelmiä. Erityisesti arvostettiin musiikkia osaavia. Osasta tehtiin valituksia: opettaja ei esim. itse osannut opettamaansa kurssia tai latinaa. Osa oli pitkiä aikoja ilmoittamatta pois koulusta.
Opettajien palkka oli huono. Heillä oli oikeus asuntoon ja usein mm. kaalipeltoon. Koulurakennukset olivat usein mätiä. Joskus yhdistettiin koulumestarin ja kappalaisen virat. Moni koulunopettaja lopetti hommat heti, jos/kun pääsi kirkkoherraksi.
Myös oppilaista tiedetään aika vähän. Oppilaat olivat poikia eri säädyistä, vähiten aatelista. Aatelispojilla oli yksityisopettajia. Köyhistä perheistä tulleet olivat iäkkäämpia, aatelisperheistä saatettiin mennä akatemiaan 10-12 -vuotiaanakin. Kaupunkilaispojat kävivät koulua kotoa käsin. Maalta tulleet asuivat majoituksissa - ja saatoivat samalla opettaa majoittajaperheen lapsia.
Jo kouluunmeno nosti sosiaalista asemaa. Koululaisilla oli oikeus pitäjänkiertoon: he saivat käydä laulamassa ja kerjäämässä tietyllä alueella. Turussa ylioppilaat toimivat myös kotiopettajina ja tekivät samalla muuta hyödyllistä (esim. asiakirjatöitä)
Rikkomuksissa ei joutunut vastaamaan kaupungin oikeudessa, vaan asioiden käsittely kuului opettajien oikeudelliseen valvontaan. Rangaistuksen oli mm. karsseri ja erottaminen. Jolleivat opinnot edenneet, uhkasi joutuminen armeijaan.
Lapsien ja teinien lisäksi opetettiin 1600-luvulla myös aikuisia: saarnoilla ja "lukusilla" (lukukinkerit). Kumpiinkin oli osallistuttava, eivätkä kaikki siitä pitäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti