Menneen vuoden voi perustellusti jakaa kahteen osaan: Vanhaan ja Uuteen normaaliin. Ja taite osui maaliskuun 11:een päivään, jolloin WHO julisti Korona-viruksen pandemiaksi.
VANHAN NORMAALIN VUOSI
. Oli työhuone ja työkavereita. Ja hienoja työtehtäviä: sain perehdyttää luokanopettajaksi valmistuvia sekä didaktiikan viisauksiin pienryhmissä että käytännön koulutyöhön opetus-harjoittelussa.
III-periodin maisteriharjoittelu ehdittiin hoitaa maaliin perinteisenä lähiopetuksena ja - ohjauksena.
TOSI nasta tehtävä oli tuottaa tiedekunnan videokirjastoon didakiikka-clipsejä, joissa kolme kovan luokan asiatuntijaa: emeritus-professorit Pertti Kansanen ja Kari Uusikylä sekä dosentti Riitta Jyrhämä avasivat ajatuksiaan opettajan omasta didaktiikasta.
Ks. Lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/ops-viela-kerran.html
Ja oli hyvin opettavaista saada olla yhden opiskelijan pro gradu-työn toinen arvioija. Hyvän arvosanan sai.
YLIOPISTOpestiin kuului myös työaikaa tutkimuksen tekoon. Olen mukana ns. OpeUra-hankkeessa jossa on selvitelty ensimmäisten maisteriluokanopettajiksi valmistuneiden vuosikurssien urapolkuja. Osa heistä on jo siirtymässä eläkkeelle. Tutkijaryhmään kuuluva lisäkseni Pertti Kansanen, Riitta Jyrhämä ja Pekka Rokka. Ryhmä kokoontui alkuvuodesta tosi ahkerasti, ja työ eteni hienosti. Vielä 9.3. pidimme istuntoa. Kunnes sitten...
IRTOkeikkarintamalla oli jo vuoden alussa hiljaista. Vuonna 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma ei tarvinnut enää jalkautusapua. Helmikuussa OPH julkisti uudelleen muokatut arviointiohjeet opsin 6-lukuun, mutta ne pystyttiin ottamaan kunnissa haltuun ilman konsultteja.
Niinikään NPDL:n - niin hieno idea kuin se onkin- kysyntä oli tyydytetty. Hallituksen vaihtuessa 2019 hiljeni myös tutor-opettaja -koulutuskiertolaiselämä.
HELMIKUUSSA oli käynnistymässä kansainvälinen rehtorikoulutusyhteistyö CEE:n kanssa. Teimme Kari Louhivuoren kanssa rehtoreille 6HATS- materiaalin ja sitä ehdittiin yhden ryhmän kanssa maistellakin.
Pertti Kansasen kanssa tapasimme 4.3. japanilaisryhmän, jolle esittelimme suomalaista koulua. Tuolloin ei enää kätelty.
PANDEMIA
SITTEN mikrokokoinen virus pani maailman sekaisin. 11 3. WHO julisti koronan pandemiaksi. 16.3. hallitus julisti poikkeusolot Suomeen. 18.3. koulut suljettiin ja alkoi kahden kuukauden mittainen etäkoulujakso. 2.4. VN antoi ohjeet poikkeusoloihin siirymisestä.
Kuinka moni hyvä ja tärkeä asia pysähtyikään ? Eikä vieläkään ole voinut käynnistyä uudelleen:
- Kansainvälinen rexikoulutus Atempon kanssa
- Meidänkoulu- hanke/Espoo Arto Tuomisen kanssa. Mukaan oli jo saatu kaksi espoolaiskoulu.
- Olin juuri oppinut käyttämään julkisia kulkuvälineitä :-)
- Otavan rexikoulutushanke
- Pertti Kansanen 80- vuotisjuhlaseminaari
- Taituri-projekti
- Yhteistyö turkkilaisen Utopia-koulun kanssa...
Myös yliopistolla siirryttiin etäopetuksen ja rakennukset pantiin kiinni. Opetuksessa otettiin zoom-käyttöön, ja se sujui odotettua paremmin. IV-periodin juuri alkanut maisteriharjoittelu siirtyi etäopetukseksi ja etäohjaukseksi. Vain valmistumispisteessä oleva saivat luvan harjoitella. Opiskelijat opettivat kotoa käsin. Melkoinen osa suoritti ns. paperiharjoittelun.
Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/04/maisteriharjoittelu-ala-korona-osa3.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/05/maisteri-opetus-harjoittelu-vietiin.html
Kevälukukauteen mahtui vielä merkittävä toinen taite. Vaikka koulut olivat ottaneet huikean digiloikan, osa lapsista voi etäopetuksen aikana huolestuttavan huonosti. Hallitus tekikin toukokuun puolivälissä päätöksen avata koulut. Etäopetus päättyi 14.5. ja koulut saivat varsin sanotaanko suoraan levioivia ohjeita tartuntojen välttämiseksi lähiopetuksessa.
Itse sain vielä kesäkuun alussa yliopistolla koulutusta opiskelijavalintoihin varamiehenä, mutta lopulta minua ei tarvittu. Pestini päätyi heinäkuun lopulla, ja kävin tyhjentämässä työhuoneeni ja luovuttamassa avaimeni Siltavuoren penkereellä.
Syksy 2020
Olin luvannut auttaa syksyllä yliopistolla, jos tarvetta tulee. Sitä tuli. Ohjaisin opetusharjoittelua sekä I että II-periodissa. Ja hoidin myös muutaman kuukauden didakiikan lehtorin sijaisuutta, johon liittyi pienryhmätyötä. Kouluissa oli palattu lähiopetukseen, mutta yliopisto-opetus - ja myös opetusharjoittelun ohjaus annettiin etänä. I periodissa opiskelijat saivat opettaa valita, opettavatko etänä tai mennä kouluun. Myös ulkotunnit olivat mahdollisia, ja niitä didaktikkokin pääsi seuraamaan.
II-perioidissa suurin osa lähiharjoitteli, mutta sain myös yhden parin, joka valitsi ns. paperiharjoittelun. Se olikin jännä juttu.
Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/08/opetusharjoittelu-menikin-uusiksi.html
IRTOKEIKKOJA oli syksyllä kolme: Kokkolassa oltiin oikein livenä. Minulla oli tunnin luento lapsikeskeisesä kasvatuksesta ja osallistuin myös paneeliin.
Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/terveisia-kokkolasta.html
Etäkeikkoja oli kaksi: toinen Lahden seudun varhennetun kielenopetuksen taitajille ja toinen Keravan syväoppimisen osaajille.
KOSKA aikaa jäi vapaaksi otin innolla vastaan elokuussa Sampo Suihkon vuoden mittaisen keikan, jossa syntyy Omnian kronikka vuosilta 2000- 2020. Sain mainion syyn syväsukeltaa minulle aiemmin tuntemattomiin ammatillisen koulutuksen syviin vesiin.
Itsellekin tärkeää mentorointiakin olen saanut jatkaa.
Ja juuri nyt viimeistelee trio Sahlberg-Johnson-Hellström artikkelia suomalaisen peruskoulun tarinasta.
MITÄ VUODESTA JÄI MIELEEN?
OLIHAN tämä uuden normaalin vuosi erilainen. Korona ei ole osunut pieneen sukuumme eikä ihan lähimpään ystäväpiiriimme.
Vaimon kanssa on oltu käytännössä yhdessä aamusta iltaan 9,5 kuukautta. Jotta pää kestää mm. sitä :-) on tehty vespa- ja autoajeluita, käyty kesällä Oittaalla ja piipahdettu hiljaisina aikoina ostoskeskuksissa. Leffoja vain v:stä.
Kun ei voinut yhtä usein tavata lapsia ja pikkupoikia kuin aikaisemmin, opettelin tekemään suvunsisäisiä pikaleffoja clips-ohjelmalla. Voi ainaki tuijotella niitä.
MUTTA outoon vuoteen mahtui myös ihan hyvää:
- aikaa olikin yhtäkkiä enemmän. Sitä ei kulunut työmatkoihin
- kiirettä oli paljon vähemmän
- sai nukkua pitempään.
- sai olla kotona
SYKSYLLÄ tuli täyteen kuudes eläkeläisvuosi rexin hommista. Uskon, että tein 2012 hyvän päätöksen, kun menin mukaan politiikkaan. Se on ollut hyvä silta päästää rauhassa irti pääelämäntyösä. Hyvää voi edistää monista eri positioista. Ja sielläkin voi oppia kaikkea uutta,
On mukavaa, että yhä saa ajoittain olla "päivystävä dosentti", jonka käsityksiä oikein kysytään. Keväällä minuun otettiin yhteyttä Israelista ja haluttiin kuulla suomalaisen kokemuksista pandemiasta. Kesäkuussa Ylen toimittaja haastatteli minua työrauhateemasta. Heinäkuussa löysin pitkän keskusteluketjun, jossa Mexico siteerasi ajatuksiani twitterissä. Vähän nosti itsetuntoa myös, kun professori-emerita Lea Pulkkinen soitti syyskuussa ja halusi keskustella lapsilähtöisyydestä.
Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/emeritaprofessori-lea-pulkkinen-soitti.html
Marraskuussa KTL:stä soitettiin, ja haluttiin kuulla näkemyksiäni tutor-opettajuuden tulevaisuudesta.
Ks. lisää
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/11/ktl-kysyi-tutoreista-martti-vastasi.html
Parhaillaan minulla on työn alla vastaus eräälle amerikkalaiselle ja meksikolaiselle tutkijalle suomalaisesta opettuksesta sekä refee-arviointi eräästä tieteellisestä artikkelista.
PALJON myös opin vuonna 2020 mm.
- 1900-luvun alun amerikkalaisesta pdagogogiikasta
- aikuiskasvatuksesta
- ammatillisesta koulutuksesta
- etäopetuksen toimivista käytänteistä ja sen esiin tuomista opetusilmiön piirteistä
- meetistä, teamsista ja zoomista sekä webinaareista
- sivistyksestä
TÄHÄN vuoteen osui myös kaksi huomionosoitusta. Huhtikuussa sain PikkuYrittäjien palkinnon. Ja itsenäisyyspäivänä Espoo mitalin. Kiitos.
JA loppuun vielä vuoden saavutus. Sainkuin sainkin hoidettua asiat niin, että olen yksityinen ammatinharjoittaja. Minulla on firma. Tmi Prorector.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti