JOULUIHMISTÄ jännittää, pikkuisen ahdistaakin, että näin nyt on. Niin paljosta pitää luopua, eikä oikein ole ketään, jota syyttää. Tai jolla olisi ratkaisu.
Helpotti hetkeksi, kun käänsi auton radion jouluradion kanavalle.
OLEN oppinut, että kannattaa perjantaisin pysähtyä niinkuin sanotaan reflektoimaan viikkoa. Tasoittaa mieläMinulle se on vähän samaa kuin meditaatio syvällisemmille.
- ELI mitenkäs, Martti nyt niinkuin viikko meni noin omasta mielestä?
- Kiitos, kun kysyit, Martti. Olisiko arvosana seitsemän puoli tai melkein kahdeksan+?
- Käydäänkö päivä päivältä läpi?
- Sopii. Kaupunginvaltuutetulle tämä viikko oli - periaattessa- vuoden tärkein. Maanantaina valmistauduttiin ryhmässä torstain talousarviokokoukseen. Oltiin hyvillä mielin - viikonloppuna on ilmestynyt sekä demarien "Hyviä uutisia"- mainos ja ryhmän nettilehti. Joo olin niistä oikeasti ylpeä. Keskiviikon keskustelu oli sivistyneemää kuin tavallisesti.
- Tiistaikin oli hyvä päivä. Meillä oli Pasin ja Peterin kanssa Teams- kokous ja artikkelimme suomalaisen peruskoulu about 50 vuodesta slovenalaiseen lehteen etenee tuhdisti. Minun vastuullani on peruskoulun synty. Ja sehän kiehtoo.
- Keskiviikkona editoin perinneseuran taltiota "Kummitustarina"-webinaaristamme. Valmista tuli, muttei täydellistä. Jostain syystä ääni katosi minuutin osalta, kun siirsi leffan iMoviesta iTunesiin.
- Torstaina etäseurasin viimeisen maisteriharjoittelukokonaisuuden - 3 tuntia- Vow. Tämä duunitehtävä oli tosi mieluinen. Kolme paria kouluilla ja yksi mielikuvituskoulussa. Ensimmäisen kerran ohjasin opetusharjoittelua 1980-luvulla. Ehkä se oli nyt tässä. Ainakaan muuta ei ole sovittu, Nooh vielä on edessä päätöspäivän sessio 15.joulukuuta.
- Perjanaina pidin timmisti kirjallista listaa hoidettavista asioista. Silitän päälakeani: On hoidettu monta arkista asiaa. Taputan
- Nooh, Martti, mikä on siis oikeasti olo?
- Hmm. Vähän outo, haikea olo. Huomaan, kuinka monesta itselle tärkeästä ja tutusta irtipäästäminen- vaikka nyt joulun perinteistä ja itselle merkittävien ihmisten tapaamisesta muutoinkin -sattuu. Luvattujen hommien hoitaminen kaksin käsin onnistuneesti - auttaa toki pysymään tolkuissa. Mutta vaikka minulla omassa elämässäni moni asia on tosi hyvin, on tosi vaikeaa hyväksyä, että tämä jatkuu...jatkuu...
- Oho ja huh?
- Juuri näin oho ja huh. Olemme ihan uudessa edessä. Laitan tähän loppuun aforismin, jonka ääreen olisi hienoa pysähtyä minuutiksi. Erityisesti jokaisen puolueihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti