SUOMALAISTEN luokanopettajien koulutus tapahtuu yliopistoissa. Ehkä ainoina maailmassa heidät koulutetaan maistereiksi. Hienoa!
Koulutus on pääasiassa akateemista, siis teoreetista. Toisin kuin monessa muussa ammattiin tähtäävässä yliopisto-koulutuksessa työssä oppimista on todella vähän. Ehkä kahdeksan-yhdeksän viikkoa 4-5 vuoden aikana.
SIKSI opintojen loppuvaiheen viiden viikon ns. maisteriharjoittelujakso on tavattoman tärkeä.
Tämän syksyn toinen ja viimeinen harjoittelu päättyi marraskuun loppupuolella, ja tämän viikon tiistaina oli päätöspäivä. Sen ohjelmaan kuului noin tunnin mittainen zoom-sessio, jossa tapasin didaktikkona kaikki neljä harjoittelijapariani. Purimme break-out-roomseissa opiskelijoiden kokemuksia. Mistä he olivat ylpeitä? Mitä he oppivat opetuksesta ilmiönä, opettajan ammatista ja miten heidän opettajaidentiteettinsä kävi? He antoivat myös palautetta harjoittelukoulustaan ja -luokastaan oppimisympäristönä ja saivat antaa ideoita, kuinka harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi. Mitä ohjeita he antaisivat seuraavan periodin opiskelijoille?
Mistä oltiin ylpeitä?
ON tavattoman tärkeää ihan työssä jaksamisenkin kannalta, että opettajat eivät vain etsi virheitä toiminnastaan vaan uskaltavat iloita myös onnistumisistaan. Tässä mielessä tämä 2 periodin jakso oli tuottanut arvokasta mielihyvää. Joku onnistui huikeassa kokeilussaan. Joku nautti luovuudesta. Joku kehittyi itselleen asettamissaan kehittymistavoitteissa, toinen ihan muussa Pariopettajuus oli cool.
Mitä opittiin opetuksesta ilmiönä?
Kysymys oli vaikea, myönnän. Esiin nousi mm. vuorovaikustaitojen merkitys.
Mitä opittiin opettajan ammatista?
Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli ammattiin kohdistuvista kovista odotuksista ja työn määrästä -siis jaksamisesta. Ohjaavat opettaja olivat korostaneet mm. että opetusta ei pidä ylisuunnitella. Riittävä riitää.
Miten opettajaidentiteetin kävi?
Maisteriharjoittelu oli selkiyttänyt kuvaa "millainen olisin opettajana". Monella oli vahvistunut käsitys, että "minusta on opettajaksi". Kenenkään uskoa harjoittelu ei ollut vienyt, mutta ihan kaikista ei tulle opettajia. Maailman viekottelee muihin hommiin.
Palautetta harjoittelukoulusta ja -luokasta oppimisympäristönä
Opiskelija kehuivat kovasti koulujaan ja niiden luokanopettajia. Heitä oli ohjattu, kannustettu ja tuettu. Osa luokista oli toki ollut haastavia. Koronan vuoksi syvempi tutustuminen muihin opettajiin tai vanhempiin ei onnisunut.
Ideoita, kuinka harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi
Tässä keskustelusessiossa nousi esiin monenlaisia toiveita. Näitä en ota kriitikkinä vaan hyvää tarkoittavina neuvoina.
Ohjeistusta kannattaisi selkeyttää. Perusohjeet 5:lle viikolle annetaan kerralla avauspäivänä ja yhdessä dokumentissa. Niitä kannattaisi osittaa esim. Moodleen.
Kaikki ohjaavat opettajat eivät aina pääse etä-paikkalle avauspäivään, jossa ohjeia käydään läpi. Lisäksi ohjeet vaihtelevat suoritustavan mukaan. Opiskelijat pyysivät, että moodleen tulisi viikkokohtaistetut ohjeet. Miten varmistetaan että avaustilaisuudesta estyneet ohjaajat tietävät, mitä on suullisestisovittu? Pitäisikö zoomsession se osuus nauhoittaa? Jos niin saa tehdä
Mielenkiintoisesti muutama opiskelija nosti esiin dilemman yliopistossa ja sen harjoittelukoulussa annettavan koulukuvan ja kenttäkouluilla kohdattavan koulun todellisuuden välillä. He kaipasiva lisää eväitä esim. vuorovaikutustaitoihin. Aiemmassa ns. monialaisessa harjoittelussa oppii - näin pelkäsivät- loppuunpalamiseen johtavan tavan suunnitella opetusta. Kenttäkoulujen opettajien ohjeet olivat olleet onneeksi voimaannuttavampia.
Paperiharjoittelupalaute
Yksi omista pareistani toteutti harjoittelun täysin fiktiivisesti. He loivat ihannekoulun, keksivät oppilaat, heille tausta, lukkarin jne. Minä katsoin videoita ja olin välillä oppilaanakin. He haastatteliva elävää eriyisopettajaa ja rehtoria..
Mutta kuinka toimia, jos paperiharjoitteluun haluaa opiskelijoita, joilla ei ole juurikaan opettajakokemusta? Pitäisikö luoda etukäteen todellinen/fiktiivinen koulu/luokka? Vaikka pidimme joka päivä tunnin mittaisen session, itse koen, että tätä mallia kannattaa kehitellä. Muilla pareilla oli kaksi ohjaajaa.
Entä ohjeet opiskelijoille?/Mitä itse tekisi toisin?
Jaksakaa kysyä luokan käytänteista, vaikka ne on jo kerran mainittu. Ei tarvise leikkiä, että on valmiksi ammatilainen. Ei ylisuunnittelisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti