Vuosi 2020 alkaa olla tässä

 

EIKÖHÄN se ala olla tässä. Vuosi 2020. Sopiva aika pysähtyä vähän katsomaan peruutuspeiliin.

Menneen vuoden voi perustellusti jakaa kahteen osaan: Vanhaan ja Uuteen normaaliin.  Ja taite osui maaliskuun 11:een päivään, jolloin WHO julisti Korona-viruksen pandemiaksi. 

VANHAN NORMAALIN VUOSI

. Oli työhuone ja työkavereita. Ja hienoja työtehtäviä: sain perehdyttää luokanopettajaksi valmistuvia sekä didaktiikan viisauksiin pienryhmissä  että käytännön koulutyöhön opetus-harjoittelussa.  

III-periodin maisteriharjoittelu ehdittiin hoitaa maaliin perinteisenä lähiopetuksena ja - ohjauksena.

TOSI nasta tehtävä oli tuottaa tiedekunnan videokirjastoon didakiikka-clipsejä, joissa kolme kovan luokan asiatuntijaa: emeritus-professorit Pertti Kansanen ja Kari Uusikylä sekä dosentti Riitta Jyrhämä avasivat ajatuksiaan opettajan omasta didaktiikasta.

Ks. Lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/ops-viela-kerran.html

Ja oli hyvin opettavaista saada olla yhden opiskelijan pro gradu-työn toinen arvioija. Hyvän arvosanan sai.

YLIOPISTOpestiin kuului  myös työaikaa tutkimuksen tekoon. Olen mukana ns. OpeUra-hankkeessa jossa on selvitelty ensimmäisten maisteriluokanopettajiksi valmistuneiden vuosikurssien urapolkuja. Osa heistä on jo siirtymässä eläkkeelle. Tutkijaryhmään kuuluva lisäkseni Pertti Kansanen, Riitta Jyrhämä ja Pekka Rokka. Ryhmä kokoontui alkuvuodesta tosi ahkerasti, ja työ eteni hienosti. Vielä 9.3. pidimme istuntoa. Kunnes sitten...

IRTOkeikkarintamalla oli  jo vuoden alussa hiljaista. Vuonna 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma ei tarvinnut enää jalkautusapua. Helmikuussa OPH julkisti uudelleen muokatut arviointiohjeet opsin 6-lukuun, mutta ne pystyttiin ottamaan kunnissa haltuun ilman konsultteja.

Niinikään NPDL:n  - niin hieno idea kuin se onkin-  kysyntä  oli tyydytetty.  Hallituksen vaihtuessa 2019 hiljeni myös tutor-opettaja -koulutuskiertolaiselämä.  

HELMIKUUSSA oli käynnistymässä kansainvälinen rehtorikoulutusyhteistyö CEE:n kanssa. Teimme Kari Louhivuoren kanssa rehtoreille 6HATS- materiaalin ja sitä ehdittiin yhden ryhmän kanssa maistellakin.  

Pertti Kansasen kanssa tapasimme 4.3. japanilaisryhmän, jolle esittelimme suomalaista koulua. Tuolloin ei  enää kätelty.

PANDEMIA

SITTEN mikrokokoinen virus pani maailman sekaisin. 11 3. WHO julisti koronan pandemiaksi. 16.3. hallitus julisti poikkeusolot Suomeen. 18.3. koulut suljettiin ja alkoi kahden kuukauden mittainen etäkoulujakso. 2.4. VN antoi ohjeet poikkeusoloihin siirymisestä.

Kuinka moni hyvä ja tärkeä asia pysähtyikään ? Eikä vieläkään ole voinut käynnistyä uudelleen:

• Kansainvälinen rexikoulutus Atempon kanssa
• Meidänkoulu- hanke/Espoo Arto Tuomisen kanssa. Mukaan oli jo saatu kaksi espoolaiskoulu.
• Olin juuri oppinut käyttämään julkisia kulkuvälineitä :-)
• Otavan rexikoulutushanke
• Pertti Kansanen 80- vuotisjuhlaseminaari
• Taituri-projekti
• Yhteistyö  turkkilaisen Utopia-koulun kanssa...

UUDEN NORMAALIN VUOSI

Myös yliopistolla siirryttiin etäopetuksen ja rakennukset pantiin  kiinni. Opetuksessa otettiin zoom-käyttöön, ja se sujui odotettua paremmin.  IV-periodin juuri alkanut maisteriharjoittelu siirtyi etäopetukseksi ja etäohjaukseksi.  Vain valmistumispisteessä oleva saivat luvan harjoitella. Opiskelijat opettivat kotoa käsin.  Melkoinen osa suoritti ns. paperiharjoittelun.

Ks. lisää 

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/04/maisteriharjoittelu-ala-korona-osa3.html

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/05/maisteri-opetus-harjoittelu-vietiin.html

Kevälukukauteen mahtui vielä merkittävä toinen taite. Vaikka koulut olivat ottaneet huikean digiloikan,  osa lapsista voi etäopetuksen aikana huolestuttavan huonosti. Hallitus tekikin toukokuun puolivälissä päätöksen avata koulut. Etäopetus päättyi 14.5. ja koulut saivat varsin sanotaanko suoraan levioivia  ohjeita tartuntojen välttämiseksi lähiopetuksessa.

Itse sain vielä kesäkuun alussa yliopistolla koulutusta opiskelijavalintoihin varamiehenä, mutta lopulta minua ei tarvittu. Pestini päätyi heinäkuun lopulla, ja kävin tyhjentämässä työhuoneeni ja luovuttamassa avaimeni Siltavuoren penkereellä. 

Syksy 2020

Olin luvannut auttaa syksyllä yliopistolla, jos tarvetta tulee. Sitä tuli. Ohjaisin opetusharjoittelua sekä I että II-periodissa. Ja  hoidin myös muutaman kuukauden didakiikan lehtorin sijaisuutta, johon liittyi pienryhmätyötä.  Kouluissa oli palattu lähiopetukseen, mutta yliopisto-opetus - ja myös opetusharjoittelun  ohjaus annettiin etänä. I periodissa opiskelijat saivat opettaa valita, opettavatko etänä tai mennä kouluun. Myös ulkotunnit olivat mahdollisia, ja niitä didaktikkokin pääsi seuraamaan. 

II-perioidissa suurin osa lähiharjoitteli, mutta sain myös yhden parin, joka valitsi ns. paperiharjoittelun. Se olikin jännä juttu.

Ks. lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/08/opetusharjoittelu-menikin-uusiksi.html

IRTOKEIKKOJA oli syksyllä kolme: Kokkolassa oltiin oikein livenä. Minulla oli tunnin luento  lapsikeskeisesä kasvatuksesta ja osallistuin myös paneeliin. 

Ks. lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/terveisia-kokkolasta.html

Etäkeikkoja oli kaksi: toinen Lahden seudun varhennetun kielenopetuksen taitajille ja toinen Keravan syväoppimisen osaajille.

KOSKA aikaa jäi vapaaksi otin innolla vastaan elokuussa  Sampo Suihkon vuoden mittaisen keikan, jossa syntyy Omnian kronikka vuosilta 2000- 2020. Sain mainion syyn syväsukeltaa minulle aiemmin tuntemattomiin ammatillisen koulutuksen syviin vesiin.  

Itsellekin  tärkeää mentorointiakin olen saanut jatkaa. 

Ja juuri nyt viimeistelee trio Sahlberg-Johnson-Hellström artikkelia suomalaisen peruskoulun tarinasta.

MITÄ VUODESTA JÄI MIELEEN?

OLIHAN tämä uuden normaalin vuosi erilainen. Korona ei ole osunut pieneen sukuumme eikä ihan lähimpään ystäväpiiriimme. 

Vaimon kanssa on oltu käytännössä yhdessä aamusta iltaan 9,5  kuukautta. Jotta pää kestää mm. sitä :-)  on tehty vespa- ja autoajeluita, käyty kesällä Oittaalla ja piipahdettu hiljaisina aikoina  ostoskeskuksissa.  Leffoja vain v:stä.  

Kun ei voinut yhtä usein tavata lapsia ja pikkupoikia kuin aikaisemmin, opettelin tekemään suvunsisäisiä  pikaleffoja clips-ohjelmalla. Voi ainaki tuijotella niitä.

MUTTA outoon vuoteen mahtui myös ihan hyvää:

• aikaa olikin yhtäkkiä enemmän. Sitä ei kulunut työmatkoihin
• kiirettä oli paljon vähemmän
• sai nukkua pitempään.
• sai olla kotona

SYKSYLLÄ tuli täyteen kuudes eläkeläisvuosi rexin hommista. Uskon, että tein 2012  hyvän päätöksen, kun menin mukaan politiikkaan. Se on ollut hyvä silta päästää rauhassa irti  pääelämäntyösä. Hyvää voi edistää monista eri positioista. Ja sielläkin voi oppia kaikkea uutta,

On  mukavaa, että yhä saa ajoittain olla "päivystävä dosentti", jonka  käsityksiä oikein kysytään. Keväällä minuun otettiin yhteyttä Israelista ja haluttiin kuulla suomalaisen kokemuksista pandemiasta. Kesäkuussa Ylen toimittaja haastatteli minua työrauhateemasta. Heinäkuussa löysin pitkän keskusteluketjun, jossa  Mexico siteerasi ajatuksiani twitterissä. Vähän nosti itsetuntoa myös, kun professori-emerita Lea Pulkkinen soitti syyskuussa ja halusi keskustella lapsilähtöisyydestä. 

Ks. lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/09/emeritaprofessori-lea-pulkkinen-soitti.html

Marraskuussa KTL:stä soitettiin, ja haluttiin kuulla näkemyksiäni tutor-opettajuuden tulevaisuudesta. 

Ks. lisää

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/11/ktl-kysyi-tutoreista-martti-vastasi.html

Parhaillaan minulla on työn alla vastaus eräälle amerikkalaiselle ja meksikolaiselle tutkijalle suomalaisesta opettuksesta sekä refee-arviointi eräästä tieteellisestä artikkelista. 

PALJON myös opin vuonna 2020 mm.

• 1900-luvun alun amerikkalaisesta pdagogogiikasta
• aikuiskasvatuksesta
• ammatillisesta koulutuksesta
• etäopetuksen toimivista  käytänteistä ja sen esiin tuomista opetusilmiön piirteistä
• meetistä, teamsista ja zoomista sekä webinaareista
• sivistyksestä

ENTÄ harrastukset? Kuulun siihen pieneen ongelmalliseen ryhmään ihmisiä, joka tuntee intohimoa eikä inhohimoa omaa työtä kohtaan. Tällöin erityisille harrastuksille ei ole samanlaista tarvetta. Selvä paheeni on liikunnan vähäisyys. Kitaran ja hanurin soittokin on jäänyt. Hyi.

Perinnetyö on kuitenkin harrastus, ja näin korona-aikana siinä tarvitaan luovuutta. Kiinnostustani aforismeihin  voi kai myös kutsua harrastukseksi. Aloitan melkein joka päivän kaivamalla esiin ajatelman, joka puhuttelee minua itseäni  ja jaan sen facebookissa, ja nyttemmin myös blogissa.  Luulen, että olen jakanut niitä noin 1000. Blogitus on varmaan myös sellainen.  Kesäkuussa 2020 laskuri näytti, että näitä lastuja on käyty katsomassa 1 750 000 kertaa. Tuntuu hienolta. Ja kirjojen kirjoittaminen. Nytkin  on kaksi aloitettua kesken.

TÄHÄN vuoteen osui myös kaksi huomionosoitusta. Huhtikuussa sain PikkuYrittäjien palkinnon. Ja itsenäisyyspäivänä Espoo mitalin. Kiitos.

JA loppuun vielä vuoden saavutus. Sainkuin sainkin hoidettua asiat niin, että olen yksityinen ammatinharjoittaja. Minulla on firma. Tmi Prorector.

Aikamatkalla Wordpressiin. Osa 7: Hyvä koulu = tehokas koulu?

HEINÄKUUSSA 2020  lupasin aika ajoin julkaista uudestaan blogilastuja ensimmäisestä noin vuoden ajan 2006-2007 pitämästäni wordpress-blogista. 

TÄMÄ nro:lla 7  uusittava lastu on julkaistu 28.12.2006  - siis  14vuotta sitten. Siinä 52,5-vuotias Martti puolustaa koulujen laatua. Teema on ajankohtainen taas. 

Hyvä koulu

IHANAA, että on Joulu. Tänä vuonna joulun loma jäi tällä rehtorilla viiteen päivään, kun laskee lauantainkin mukaan. Tammikuun alussa pidän kuitenkin vielä kaksi vuosilomapäivää, jolloin työstämme porukalla erästä pitkään vaiheessa ollutta oppimateriaalia finaaliin.

REIKÄ koulutyönteossa tekikuitenkin hyvää, niin hyvää, että täytyy varmaan oikein totutella taas hommiin. Siihen, kun lapset taas tulevat kouluun, on nyt 11 päivää, ja niistä minulla konttoripäiviä siis neljä. Niiden aikana on viritettävä Aurora-laiva kevät-purjehduskuntoon ja siivottava syyslukausi taas laatikoihin ja kansioihin.

PIDIN TAUKOA myös tämän blogin teossa. Varmasti hyvä. Aiheita on nyt muutama jonossa.

TÄMÄN AAMUN LASTUN TEEMAKSI ajattelin ottaa koulujen tuottavuuden, josta Hesari on joulukuun lopulla kirjoittanut kaksikin kertaa, ensin uutisen ja sitten pääkirjoituksen. 

20.12 Hesarin nettihesarissa julkistettiin Marjukka Liiteenin juttu VATTIn yhdessä Opetushallituksen kanssa tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan perusopetus on edullisinta 24 000 – 37 000 asukkaan kunnissa. Ehkä yllättäen kuntien oppilaskohtaiset kustannukset olivat korkeimmat pienimmissä ja toisaalta suurimmissa kunnissa, kun muut kustannuksiin vaikuttavat tekijät oli otettu vertailussa huomioon. 

Kustannukset minimoivan koulun optimaalinen koko oli 690 oppilasta eli selvästi keskikokoa eli noin 160:tä suuremp. Samalla kerrottiin, että perusopetuksen tuottavuus laski 1998–2004 noin 12 prosenttia. Tuottavuus oli tutkimuksessa määritelty tuotosten suhteena panoksiin eli perusopetuksen kustannuksiin. Tuotoksina olivat oppilasmäärä, peruskoulun päättötodistusten keskiarvo ja jatko-opintoihin siirtyneet. Opetuksen laatua tai oppilaiden kotitaustaa ei voitu huomioida. "Tehostamisen varaa on silti yhä perusopetuksessakin", Tutkija Moisio jutussa muistutti.

27.12 HESARISSA oli siiten pääkirjoitus: Tuottavuus ei tee koulusta hyvää. Pääkirjoittaja varoitteli tuottavuusinnosta. Tuottavuusinnossa nimittäin usein unohtuu se, että mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti hoidettu koulu tai sairaala ei välttämättä ole hyvä koulu tai sairaala. Ihmisten hoitaminen ja opettaminen ovat niin työvoimavaltaisia aloja, että, paras tuottavuus saavutetaan supis-tamalla työvoimakustannukset minimiin. Kouluissa kustannusten säästäminen tarkoittaa yleensä suuria luokkakokoja ja vähän valin-nanvaraa aineissa. 

Pääkirjoittaja oli etsinyt VATTIN aineistosta tuottavimman kunnan. Tilastojohtaja Pälkäne hoitaa koulunsa pienin kustannuksin. Se merkitsee sitä, että alakouluissa voi valita vain englannin vieraaksi kieleksi. Viidenneltä luokalta aloitettavaa A2-kieltä ei Pälkäneellä ole tarjolla lainkaan. Pälkäneellä vanhemmat joutuivat nostattamaan kansanliikkeen, jotta kirkonkylän alakouluun saatiin yksi opettaja lisää. 

Pääkirjoittajaa päättää juttunsa toteamalla: Kunnat joutuvat väkisinkin tarkkaan laskemaan, mihin rahat riittävät. Äärimmäiseen tehokkuuteen ei kuitenkaan ole viisasta pyrkiä laadun kustannuksella. Varmaan viisaasti ajateltu.

NÄISSÄ LASTUISSA on ennenkin pohdittu liike-elämän käsitteiden sopivuutta koulun kaltaisen toiminnan hyvyyden arviointiin. Kommentit ylläolevaan taidan antaa ”uusintoina". 

15.6 esittelin Kari Uusikylän juhlakirjaa "Suoraa puhetta". Kerroin tuolloin, että Juhani Jussila tykitti omassa artikkelissaan talouskieltä rajusti. Hän kutsui teollisuuden laadunhallinta-järjestelmistä peräisin olevia käsitteitä: tehokkuus, tuloksellisuus, vaikuttavuus ja tuottavuus koulutuspolitiikan mantroiksi. Opetus oli hänestä tuloksellista, kun se on tavoitteista. Liike-elämän käsitteet eivät kohtaa kasvatuksen ilmiötä. NÄIN ON YHÄ.

10.kesäkuuta referoin "Rehtoreita suviyössä IV"-tapahtumassa puhenutta laadun ohjauksen professori Paul Lillrankia. Vaikuttavuuden arviointi oli luennoitsijan mielestä julkisella puolella ongelmallista. Liike-elämässä tehokkuus päätellään suoritteista (esim. lääkärissäkäyntien määrä). Suoritteiden määrän lisääminen on siellä hyvä asia, ja vaikuttavuus paranee. Julkisella puolella suoritteiden ja vaikutuksen väli on sumea. Suoritemäärien lisääminen ei lisääkään vaikuttavuutta, vaan jopa päinvastoin. Toinen ongelma on, että kouluilla vaikutus ei ole vain suoritteita. Kouluilla on myös kansansivistyksellinen tehtävä, jota ei voi mitata yhtä helposti. Siksi toimintoja ei voi ohjatakaan samalla lailla. NÄIN ON HYVÄ.

PS. KAUNIIN n. 4000 asukkaan PÄLKÄNEEN KUNNAN nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.palkane.fi

28.12.2006

PERÄSTÄ KUULUU, SANOI TORVENSOITTAJA

KIITOS, Martti 52,5 vee, kirjoituksestasi. Espoo on juuri tänä syksynä käynyt läpi  koulutoimen menoja vertailemalla niitä toisten isojen kuntien menoihin. Konsultti Veisterän mukaan tuotamme ylilaatua, joka ei kuitenkaan saa ns. hyviä  veronmaksajia pysymään Espoossa. Vähempi riittäisi.

Sivistys ei ole kuitenkaan vain menoerä. Se on investointi lapsiin ja nuoriin. Tehokkuus on monessa asiassa tärkeää. Vaikuttavuus on kouluissa  tärkeämpää. Tehokas koulu on tehokas. Hyvä koulu on hyvä. Komppaa Martti 66.5 vee.

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Kansakoulumme amerikkalaissilmin 70 vuotta sitten

MILLAINEN oli suomalainen kansakoulu 1950-luvun alussa ennen vuoden 1957 kansakoulun uudistumista? Löysin kaappeja tyhjennellessäni jännän kirjan. Siinä tuon ajan kansakouluamme  katsotaan amerikkalaisen, opettajankouluttajan ja tutkijan silmin. 

Ranta, Taimi Maria. 1959. Kansakouluja meillä ja meren takana. Helsinki: Valistus

134  sivua

Ranta vieraili henkilökohtaisesti - ennalta ilmoittamatta - suomalaisissa kansakouluissa eri puolilla Suomea lukuvuoden 1953-54 aikana,  maalla ja kaupungeissa, isoissa ja pienissä kouluissa. Hän tarkasti  koulurakennukset, niiden varusteet,  kuunteli opetusta,  haastatteli ihmisiä, otti värivalokuvia ja mittasi lasten lukutaitoa I ja IV- luokalla. Havaitsemastaan hän teki tutkimuksen.

Elettiin mielenkiintoisia aikoja.  Kansakoululakia oltiin säätämässä. Maassa oli erikseen alakansakouluja ja yläkansakouluja ja niillä erikseen koulutetut opettajat. Koulut olivat joko täydellisiä tai supistettuja. Kaupungeissa, kauppaloissa ja taajaväkisissä  yhdyskunnissa  jatkokoulu oli säännöllisesti kaksivuotinen päiväkoulu, maaseudulla se oli yleisesti vain iltakurssi, jos sitäkään pidettiin. Kunnallisia keskikouluja kokeiltiin. 

Mitä Ranta suomalaisista kansakouluista "tykkäsi"?

Suomalaisella kansakoululla ei ollut  Rannan mukaan mitään hävettävää minkä muun maan kansakoulun rinnalla. Hyvää suomalaisessa kansakoulu hän näki paljon: 

• Suomalainen kansakoululapsi haluaa oppia.  Hän  on koulutyössä kyvykäs ja hyviin tuloksiin pystyvä.
• Suomalaiset ovat maailman lukutaitoisin kansa. Ja ilmeisesti myös lukuhaluisin. Täällä elää suuri kirjallisuuden harrastus. Suuret kirjakaupat ja hyvät kotikirjastot.  "Älkää antako kirjan aseman heikontua."
• Suomalaisten lasten lukutaito on hyvä. 
• Suomalainen kansakoulunopettaja on yleensä hyvää luokkaa. Vain 1 % vaihtaa alaa.
• Suomalaiset alakansakoulunopettajissa on paljon hyviä, erinomaisia naisopettajia. 
• Rannan tutkimuksen mukaan todennäköisesti Suomen naisopettajat ovat keskimäärin  lahjakkaampia, ahkerampia ja tunnollisempia, sanalla sanoen parempia opettajia kuin miehet. Ehkä tämä pitää erityisesti paikkansa naimattomien naisopettajien osalta, hän pohti.
• Kansakoulunopettajilla on hyvä valmistus.
• Suomalaisen kansakoulun autonomiaaa ei varmaan muualla maailmassa tunneta. Se on myös politiikan suhteen autonominen. Se suhtautuu valtiollisiin mielipiteisiin - pedagogisesti. Kansakoulu ei ole täällä politiikan palvelustyttö.
• Kaupungeissa, kauppaloissa ja eräissä muissa asutuskeskuksissa kansakoulua käydään kahdeksan vuotta päiväkouluna syksystä kevääseen. Jatko-opetus on  niissä ammatillisluonteista ja erityisesti tekninen opetus koneineen hyvin järjestettyä. 
• Kansakouluissa aloitettiin  sodan aikana   koulunkäyntinsä päättäneiden kerhotoiminta. Tämä aloite on ollut yksi Suomen kansakoulun parhaimmista.
• Maaseudulla hyvää olivat opettajien asunnot ja syrjäseutulisät - näin sinnekin saadaan hyvää opettaja-ainesta. 

Suomalaisen kansakoulun ideologiaa hän kuvaili sanoilla: uskonto, työ,  isänmaallisuus ja  seminaarihenki:

Suomalainen  kansakoulu on luterilaisen seurakunnan perustama. Kaikkien tuli oppia lukemaan Raamattua. Aamuhartaus on kansakoulussa pikkujumalanpalvelus.  Joissain kouluissa uskontoa opetetaan joka tunnilla. Henki voi olla jopa pietistinen. Suurimmassa osassa kouluja henki on kuitenkin työn henkeä, joskus juhlallisempaa joskus arkisempaa. Suomen kansakoulunopettajisto on kuulunut ehyenä poliittiseen oikeistoon. Seminaarien ideologi Cygnaeus oli kuin uuden koulu-uskonnon profeetta. Puhe valmistuville oppilaille muistutti  Jeesuksen sanoja opetuslapsilleen.  Mutta kansakoulu on näin saanut kutsumuksen omaavia työntekijöitä vrt.  palkkapaimenet... 

Mutta mutta. Osa muista kuin opettajista kritisoi kansakoulua liian aatteelliseksi ja  liian vähän tieteen periaatteita noudattavaksi.  Ideologiaa  ei ole ainoastaan kerran luotava. Sitä on myös kasvatettava. 

Suomalainen kansakoululainen käyttäytyy yleensä erittäin hyvin. Hän tulee luokkaan sotilaallista järjestystä muistuttavissa riveissä, seisahtuu pulpettinsa viereen, ottaa virsikirjansa ja odottaa opettajansa saapumista. Opettajalle pojat kumartavat ja lyövät kantapäänsä yhteen, tytöt niiaavat. Kaikki lapset nousevat seisomaan, kun vieras tulee luokkaan tai lähtee luokasta. Näin Ranta näki.

Ja siten hän kysyy: Suomen kansakoulu tahtoo kasvattaa  oppilasta hyvään käytökseen - mutta onko se käytös enää nykyisen yhteiskunnan edellyttämää?  Rivien välistä luen, että lapsia pitäisi meillä enemmän kunnioittaa ja ottaa mukaan. "Lapsen omat tavoitteet eivät saa olla yksinään määräävinä koulutyön järjestämisessä. Silti lapsen omat pyrkimykset on aina otettava huomioon."

" Koulun tulee olla osa yhteiskuntaa. Tasavallan koulu ei voi olla kuningaskunta. Tasavallan koulussa oppilaalle on annettava  enemmän vapautta.  Heitä on koetettava  totuttaa käyttämään vapauttaan työhön, ilman että opettajakuningas aina on määräämässä."

Kansakoulun ideologia  kaipasi hänestä  täydennystä, uutta tuulta purjeisiin ja ennen kaikkea uusia työmuotoja aatteiden toteuttamiseksi... Mutta mutta. Suomalaiset opettajat eivät olleet kiinnostuneita siitä, miten muissa maissa koulua pidetään. "Niukka kansainvälisyys aiheuttaa helposti ajatuksen, että oman maan kansakoulu on jo riittävän hyvin kehitetty...."

 

Suomen kansakoulut olivat  hänen mielestään rakenteeltaan likipitäen samanlaisia. Erot olivat nimenomaan maaseudun ja kaupunkien koulujen välillä. Suomessa kaupunkien ja maasedun vastakohta on melko jyrkkä, paljon suurempi kuin Yhdysvalloissa.

Kaupunkikoulut

KUVA: Vallilan kansakoulu vuonna 1940. Valokuvaaja:Pietinen Aarne Oy.  Täällä Martti aloitti kansakoulun  vuonna 1961

 

Kaupunkikoulut olivat parempia.  Kaupungeissa oli parhaat opettajat. Heidän  joukossaan oli myös paljon ylipäteviä: maistereita, oppikoulun opettajia, kirjailijoita, taiteilijoia. Mutta kaupunkien kansa-koulunopettajisto oli keskimääräisesi liian iäkästä.

Suurissa kaupungeissa yleinen mielipide oli suopea kansakoululle. Se oli siellä tyydyttävässä kunnossa.  Mutta sitten... Kaupunkien kansakoululaitos oli kuin jäännös entisiltä ajoilta. Pienemmissä kaupungeissa  hän näki merkkejä rappeutumisesta. Niissä kansakouluntarkastaja saattoi olla sivutoiminen pappi, oppikoulun lehtori, pankinjohtaja tai maalaispiirin  kansakouluntarkastaja. Suomalainen kaupunkikansakoulu kaipasi uutta pedagogiikka- kivoja koulupäiviä.  Iloa ja viihtyisyyttä saisi olla enemmän.

Vuoroluku

Kaupunkien iso ongelma oli laaja vuoroluku, joka johtui siitä, että vuonna 1931 oli  luovuttu prosentuaalisesta  valtionavusta. "Pääkaupungissa on vaikea löytää koulua, jossa ei luettaisi kahdessa vuorossa. Lapsimäärä kasvavat nopeasti. Vuoroluku merkitsee kaupungille  jättiläismäisiä säästöjä rakennuskustannuksissa ja kalusto-, siivous- ja lämmityskuluissa."

Vuoroluku oli Rannasta paholaisen keksntö.  Sitä oli Amerikassakin.  Opetus kärsii. Opettajalla ei ole mahdollisuutta ohjata yksittäisiä oppilaita,  koska toinen opettaja tarvitsee luokan. Ei tukiopetusta. Ei kerhoja. Ei virkistyshetkiä. Vuoroluku jättää lapset puoleksi päiväksi  kadun kasvatettaviksi. Koulua käydään väsymystilassa. 

Maaseudun koulut

Suomen kansakoululaitoksen suurimmat ongelmat olivat maaseudulla. Maaseutu oli jäänyt jälkeen. Koulumatkat olivat liian pitkiä. Ne tehtiin linja-autoilla, pyörillä, suksilla, potkukelkalla. Toinen suuri heikkous, maaseudun sivistyksen heikko kohta oli supistetut yhden opettajan koulut. Kolmas heikkous oli  opettajat. Lahjakkain ja kyvykkäin opettaja-aines siirtyy kaupunkeihin.- paitsi jotkut maaseutua rakastavat aatteelliset opettajat.

Mitä pitäisi kehittää?

Suomalainen kansakoulu oli siis hänestä "kieltättä hyvä koulu". Se puolusti paikkaansa muiden sivistysmaiden kansakoulujen rinnalla kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että sitäkin jatkuvasti kehitetään. Sen kehityskykyisyys on sen kaikkein vahvin puoli.  Suomen kansakoulu tekee  vakavaa ja tuloksellista työtä nousevan polven opettamiseksi ja kasvattamiseksi. Korjattavia asioita olivat hänestä: 

• Onko kaksivuotinen ylioppilastutkintoon pohjautuva kansakoulunopettajan valmistus riittävä?
• Tuleva kansalaiskoulu tarvitsee hyvin valmistuneet  opettajat.  Koulutuksen suunnittelu oli kesken.
• Opettaja tekee koulun. Opettajat saadaan valikoimalla ja  valmistamalla. Rannan  tutkimuksen mukaan Suomessa valikointi on ongelma. Valmistus sensijaan on Suomessa tasaisen hyvää. 
• Osa opettajista ei sovi opettajiksi. Suomen kansakoulu toimisi paljon edullisimmassa olosuhteissa, jos tuhat sellaista opettajaa, jotka  eivät opettajiksi sovellu, voitaisiin korvata paremmilla.
• Suomen opettajilla on erittäin luja oikeudellinen asema, ehkä lujin maailmassa. Opettajaa ei ole Suomessa helppo erottaa, jos on valtakirjan saanut. Jos opettaja ei kykene tehtäväänsä täyttämään, hän on vuosikymmeniä koko kylän onnettomuutena. Opettajan erottaminen on Amerikassa mutkattomampaa. Pysyvästi valitun opettajan asema on  lasten vanhempien harkinnan varassa. Jos opettaja kadottaa  paikkakunnan yleisen mielipiteen luottamuksen, hän ei ole lujasti virassa.
• Myös maaseutu kaipaisi lahjakkaita opettajia. Keinona voisi olla  syrjäseudun lisäpalkkioiden korottaminen 
• Opettajan jatkuva itsensä kehittäminen ja aikansa seuraaminen on hyvän kansakoulun välttämätön edellytys. Suomessa yleensäkin tunnutiin liiaksi luotetavan siihen, että kerran valmistunut opettaja  pysyy ilman muuta  koko ikänsä hyvänä opettajana. Näin ei ole laita. Ajatus, että  kerran valmistunut opettaja on lopuun ikäänsä valmis ja pätevä, ei Amerikassa lainkaan tulisi kysymykseenkään.
• Naisopettajien asemaa!!!  Käytännössä jo Cygnaeuksen aikana koulun johtajana oli miesopettaja ja  nainen oli apuopettaja. Yhä kansakoulun johtajista vain pieni määrä oli naisia. Heitä oli myös harvoin kansakoulujen johtokunnissa opettajajäseninä.  Ranta vaati peruseluja sille, miksi koulussa pitäisi olla yhtä paljon miesopettajia.  Miesopettajilla oli parempi palkkaa ja opettaja-asunnossa 1 huone enemmän.  Miksi alakansakoulunopettajilla oli pienempi palkkaa? Kansakouluntarkastajiksi naisia!
• Opettajien ja kunnan välillä oli  jonkinasteista vieroksumista.
• Pieniä kouluja ei pitäisi maalla lakkauttaa. Maasedun kansakoulun tulisi olla  koko kylän henkinen keskus.
• Maaseudulla kansalaiskoulu oli  usein kurssimuotoista ja epätyydyttävästi järjestettyä. Tärkein kysymys maalla olikin ammatillisen kansalaiskoulun järjestäminen.
• Erot koulurakennuksissa olivat suuret. Ylellisiä tai liian upeita hän ei nähnyt. Osa puisista kansakouluista oli rappeutuneita, eivätkä ne enää täyttäneet nykyaikaisia vaatimuksia. Opettajille luontaisetuina annettavat navetat ja rehuvajat olivat tyhjillään.
• Pienten ja vanhojen koulurakennusten ilmanvaihto oli huono.
• Ranta kantoi huolta myös maaseudun oppikouluista. Toisella asteella  ei ollut itsehallintoyhdyskuntia.  Pitäisikö  kuntien yhteenliittymille säätää velvoite ylläpitää lukioita?
• Suomen kansakouluista puuttui mm.  akvaario, terraariot ja lintuhäkit - luonnontieteiden opetusta saisi tehtyä niiden avulla havainnollisemmaksi.
• Ranta epäili myös suomalaisessa kansakoulussa joka tunnin jälkeisiä  välitunteja. Ne veivät hänestä aikaa pukeutumisineen ja riisumisineen. Amerikan kansakouluissa oli oppimisella kiire. Aika on kallista. Aika on rahaa.  Sitä ei saa tuhlata. Se on myös lasten kallein omaisuus.
• Kun liikenneolot paranevat, pitäisikö koulu aloittaa  jo nuorempana?

Koulu on vastuussa  koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Koulun perussääntö kuuluu: ilman hyvää opettajaa  koululla ei olisi mitään. Siihen tarvitaan riittävä valmistus ja synnynnäiset kyvyt.

KIRJOITTAJASTA

Tohtori ja professori Taimi Maria Rannan (1916–1995) vanhemmat olivat syntyneet Etelä- Pohjanmaalla, ja siksi hän osasi suomea. Hän sai vuonna 1953 

Fulbright-apurahan  tutustuakseen suomalaisen kansakouluun  ja erityisesti siinä annettavaan lukemisen opetukseen. Miksi Suomeen? Unesco oli juuri tuolloin todennut, että Suomen kansa on maailman lukutaitoisin. Ranta viipyi Suomessa kesään 1954 saakka ja teki kansakoulustamme tutkimuksen oikein otospohjalta. Tutkimuksen pohjalta hän kirjoitti myös tämän kirjan, ja se ilmestyi  vuonna 1959.

Rannasta ei löydy liikaa tietoa netistä. Hänestä tuli  myöhemmon Illinoisin osavaltion yliopiston lastenkirjallisuuden professori ja kansainvälisesti tunnettu lastenkirjallisuuden asiantuntija. Opintomatkan Suomeen on täytynyt olla tärkeä, koska  Suomen hallitus myönsi  vuonna 1957  hänelle Valkoisen ruusun ensimmäisen luokan ritarikunnan ristin parempien suhteiden edistämisestä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. 

Hyvää Joulua!

 

Pienen sukumme joulutraditioiden peruskivi. Klo 12 radiosta,

https://www.youtube.com/watch?v=soa0QVWg1l8

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Oppilaitosten ja työelämän iso roolimuutos ammatillisessa koulutuksessa 25 vuotta sitten

JÄLLEEN löytyi kirja, joka olisi pitänyt lukea kauan sitten.

Ruohotie, P., Kulmala, J.  ja Siikaniemi, L. 1998. Työssä oppiminen. Oppilaitosten ja työelämän roolimuutos- esteitä ja edistäjiä. Kehittyvä koulutus 3/1998. Helsinki: Opetushallitus.

1990-luvulla Suomi eli rajua lamaa, joka kiihdytti työelämän muutosvauhtia. Maassa oli ennätysmäärä työttömiä. Työpaikkoja ja vähäistä osaamista vaativia ammatteja oli yhä harvemmalle. Kansainvälinen kilpailu kiristyi. Muutos haastoi suomalaisen ammatillisen koulutuksen.

Hieman taustaa

Vuosisatojen ajan ammatit oli opittu työssä. Suurin osa suomalaisista oli hankkinut maalla elantonsa maanviljelyksestä ja karhanhoidosta. Kaupungeissä  käsityöläiset ja kauppiaat hankkivat luvan ammatinharjoittamiseen oppipoika-kisälli-mestarijärjestelmässä 1600-luvulta alkaen. Koulumuotoista ohjausta annettiin lähinnä papeiksi ja hallintoon aikoville, ja heitä oli todella vähän.

1700-/1800-lukujen taiteessa alkaa syntyä myös koulumaista ammatillista koulutusta. Mutta sitä on vain todella harvoille. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne muuttuu. Alkaa kehitys, joka johtaa 1970-luvulla hyvin valtio-ohjattuun oppilaitoskeskeiseen ammattikoulutukseen. Se ajautuu 1990-luvulla vakavaan kriisiin. 

1990-luvun kriisi

Rauhatien ym. kirja hahmottelee ulospääsyä kriisistä kuromalla umpeen ns. kouluammattien ja työammattien kuilua. Perinteisesti suomalaisen ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on ollut eräänlainen kuilu, jonka ylittäminen on usein käytännössä merkinnyt ”uudelleenkouluttautumista” työsuhteen alkaessa.  Siksi kaukana koulussa opitut ammatin taidot olivat oikeissa töissä tarvittavista. Suomella ei ollu enää varaa ”uudelleenkouluttaa” työntekijöitä sen jälkeen kun oppilaitoksesta on saatu  muodollinen ammatillinen pätevyys.

Työssä oppimisen käsite

Työssäoppiminen tarkoittaa  omaan osaamiseen ja kokemukseen perustuvaa ja aidoissa  toimintympäristöissä tapahtuvaa oppimista.

Työssä oppiminen voi olla  parhaimmillaan toimintaa, josta hyötyvät opiskelija, oppilaitos ja työnantaja Opiskelija saa realistisia käsityksiä työelämän odotuksista, ja hän on motivoitunut kokeilemaan  oppimaansa käytännössä. Parhaimmassa tapauksessa  työssä oppiminen johtaa työllistymiseen.

Koulutuksen suunnittelun tulisi olla yhteissuunnittelua oppilaan parhaaksi;  opiskelijat voitaisiin ottaa mukaan tuotekehittelyyn. He voisiva tehdä opinnäytetyönsä siellä

Hyvä malli on oppisopimus, ja sen suomalainen  2+1- duaalimalli. osaajan kanssa. Tärkeää olisi suunnitella harjoitelu yhdessä

Ratkaisuna ammatin oppiminen työssä 

Euroopassa ennen muuta Saksassa ammatteja -ei kuitenkaan kaikkia - opittiin yhä oppipoikajärjestelmällä. Nyt sellainen haluttiin ottaa käyttöön Suomessa myös nuorten kohdalla. Taustalla oli monia ajovoimia:

• EU:n tavoitteet mm. tutkintojen vertailtavuus
• OECD:n koulutusvertailut: suomalainen koulutus kulkee liiaksi irrallaan työelämästä.
• Hallituksen Kesu: ja sen yleinen halu nostaa ammatillisen koulutuksen hyötysuhdetta ja erityisesti suomalaista ammattitaitoa
• Työtehtävien jakuva muuttuminen, ammattien häviäminen 
• Yksinkertaisten töiden katominen
• Kiristyvä kilpailu
• Vähenevät rahat 
• Ammatien hämärtyminen:  ammatilliset  kokonaisuudet murentuvat; ydinoimintoja on konellistetu, uusia tehtäväkokonaisuuksia on koottu jäännöstöistä 
• Tiettyjen taitojen lisäksi on opittava oppimaan uusia taioja,.Muuttuva työelämä tarvitsee ihmisiä, joilla on kyky, halu ja tahto oppia jatkuvasti. Reagoida nopeasti.
• Jatkuvan muutoksen maailmassa  taito kysyä oikeita asioita voi olla vielä arvokkaampi kuin taito vastata annettuihin kysymyksiin 
• Pysyvä ura muuttuu joustavaksi, Ura nähtiin osaamisen kasvuna, jossa taidot ja asiantuntemus lisääntyvät ja  vuorovaikutusverkosto kehittyy. Vertikaalisen uramallin tilalle hahmoteltiin  horisontaalista kasvua korostavaa uramalli, jossa osaaminen ja työhön liittyvä kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa laajenee ja monipuolistuu jatkuvasti.

Ammatillista koulutusta ja työssä tapahtuvaa oppimista oli kyettävä  integroimaan tavalla, joka parantaa työnsaantimahdollisuuksia ja tukee jatkuvaa oppimista. Nyt tunnistettiin tarve kehittää jatkuvaa oppimista, niin että jokainen  kantaa vastuuta omastaan. Tunnistettiin myös tarve integroida koulutusta ja työelämää. 

Oppimiskäsitys

Oppimiskäsitys muutui. Oppiminen on muuttumista, uusille asioille altistumista ja tuntemattoman kokeilemista. Oppiminen palaa joko sisäiseen epätasapainotilaan tai  tietoiseen toimintaan tavoitella jotakin. Puhuttiin uudistuvasa  oppimisesa prosessina, jossa  yksilö tutkii, kyseenalaistaa, validoi ja tarkistaa niitä havaintoja/tulkintoja, joiden avulla hän luo merkityksiä  eri asioista 

Saatiin tutkimustuloksia, että työn yhteydessä tapahtuva oppiminen tehokkaampaa kuin  perinteisessä instituutiomuotoisessa koulutuksessa.  Työssä oppiminen on todennäköisintä silloin, kun kohdataan haasteellisia tilaneita.

MUTTA  ei työssäkään opita ei itsestään eikä suunnittelematta. Osaamisen kehittämisen työssä oppimalla tulisi olla suunniteltu prosessi, jossa kokenut ammattilainen/mentori, jolla on ohjauskokemusta ja hän hallitsee työkokonaisuuden, ohjaa tai valmentaa noviisia todellisessa tai simuloidussa työympäristössä. 

Työssä oppiminen kun ollaan jo töissä

Kun ollaan jo työelämässä on yhä opittava uutta.  Kokemus ei riitä oppimiseen.  Kokemallemme on annettava merkitys Avaintaitoja on reflektio. Reflekion on tapahduttava samaan aikaa kokemuksen kanssa.

Reflektio

Reflektion avulla määrittelemme, mitä kokemuksessa itse asiassa tapahtuu, mitä se tarkoittaa ja mitä asialle kenties pitäisi tehdä, kuinka siihen tulee reagoida. Reflektio on mentaalinen toiminto, jota voisi kuvata datan kokoamiseksi ja jäsentämiseksi kokemuksistamme. On   ymmärrettävä tapahtunut myös ajatuksellisesi.

Reflektoida voi itsenäisesti,  mutta ennen muuta yhdessä toisten kanssa. Siksi on päästävä sisään organisaatioon ja verkostoihin. Niissä opitaan yhteistoiminnallisesti.

Käytännössä  olisikin raivattava työhön tilaa yhteiselle reflektiolle.

Käytännön esteitä: Asiantuntijoiden defensiivisyys

Käyännössä työssä ei aina opia. Kirjassa viiaaan Argyrkseen,  jola on  korostanu, että  ihminen suunnittelee  oman käyttäytymisensä suojautumisen eli defensiivisyyden perusteella. Pyrimme olemaan uskollisia omille perusteluillemme ja päätelmillemme ja parhaan kykymme mukaan vältämme niiden objektiivista testaamista. Haluamme hallita tilannetta. Kuitenkin oppiminen on muuttumista, uusille asioille altistumista ja tuntemattoman kokeilemista.

Muitakin esteitä on tunnistettu. Tässä muutama poiminta kirjasta:

• Johdon tuen puute 
• tietoihin ja taitoihin liittyvät puutteet
• varsin vähän työelämämalleja 
• työssäoppimisjakso ilman rakentavaa suhdetta oppilaitoksen ja työelämän välillä 
• asenteet: Opettajilla on mielestään enemmän annettava  yrityksille kuin työelämän edustajien mielestä 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Vuoden 2020 viimeinen maisteriharjoittelu loppuun ohjattu

 

SUOMALAISTEN luokanopettajien koulutus tapahtuu yliopistoissa. Ehkä ainoina maailmassa heidät koulutetaan maistereiksi. Hienoa!

Koulutus on pääasiassa akateemista, siis teoreetista. Toisin kuin monessa muussa  ammattiin tähtäävässä yliopisto-koulutuksessa työssä oppimista on todella vähän.  Ehkä kahdeksan-yhdeksän viikkoa 4-5 vuoden aikana.

SIKSI opintojen loppuvaiheen viiden viikon ns. maisteriharjoittelujakso on  tavattoman tärkeä.

Tämän syksyn toinen ja viimeinen harjoittelu päättyi marraskuun loppupuolella, ja tämän viikon tiistaina oli päätöspäivä. Sen  ohjelmaan kuului noin tunnin mittainen  zoom-sessio, jossa tapasin didaktikkona kaikki neljä harjoittelijapariani. Purimme break-out-roomseissa opiskelijoiden kokemuksia. Mistä he olivat ylpeitä? Mitä he oppivat opetuksesta ilmiönä, opettajan ammatista ja miten heidän opettajaidentiteettinsä kävi? He antoivat myös palautetta harjoittelukoulustaan ja -luokastaan oppimisympäristönä ja saivat  antaa  ideoita, kuinka  harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi. Mitä ohjeita he antaisivat seuraavan periodin opiskelijoille?

Mistä oltiin ylpeitä?

ON tavattoman tärkeää ihan työssä jaksamisenkin kannalta, että opettajat eivät vain etsi virheitä toiminnastaan vaan uskaltavat iloita myös onnistumisistaan. Tässä mielessä tämä 2 periodin jakso  oli tuottanut arvokasta mielihyvää. Joku onnistui huikeassa kokeilussaan. Joku nautti luovuudesta. Joku kehittyi itselleen asettamissaan kehittymistavoitteissa, toinen ihan muussa Pariopettajuus oli cool.

Mitä opittiin opetuksesta ilmiönä?

Kysymys oli vaikea, myönnän. Esiin nousi mm. vuorovaikustaitojen merkitys.

Mitä opittiin opettajan ammatista?

Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli ammattiin kohdistuvista kovista odotuksista ja työn määrästä -siis jaksamisesta. Ohjaavat opettaja olivat korostaneet mm. että opetusta ei pidä ylisuunnitella. Riittävä  riitää.

Miten opettajaidentiteetin kävi?

Maisteriharjoittelu oli selkiyttänyt kuvaa "millainen olisin opettajana". Monella oli vahvistunut käsitys, että  "minusta on opettajaksi". Kenenkään uskoa harjoittelu ei ollut vienyt, mutta ihan kaikista ei tulle opettajia. Maailman viekottelee muihin hommiin.

Palautetta harjoittelukoulusta  ja -luokasta oppimisympäristönä 

Opiskelija kehuivat kovasti koulujaan ja niiden luokanopettajia. Heitä oli ohjattu, kannustettu ja tuettu. Osa luokista oli toki ollut haastavia. Koronan vuoksi syvempi tutustuminen muihin opettajiin tai vanhempiin ei onnisunut.

Ideoita, kuinka  harjoittelujärjestelyitä voisi kehittää yhä paremmin opiskelijoita tukeviksi

Tässä keskustelusessiossa  nousi esiin monenlaisia toiveita. Näitä en ota kriitikkinä vaan hyvää tarkoittavina neuvoina.

Ohjeistusta kannattaisi selkeyttää. Perusohjeet 5:lle viikolle annetaan kerralla avauspäivänä ja yhdessä dokumentissa. Niitä kannattaisi osittaa esim. Moodleen.

Kaikki ohjaavat opettajat eivät aina pääse etä-paikkalle avauspäivään, jossa ohjeia käydään läpi.  Lisäksi ohjeet vaihtelevat suoritustavan mukaan.  Opiskelijat pyysivät, että moodleen tulisi viikkokohtaistetut ohjeet. Miten varmistetaan että avaustilaisuudesta  estyneet ohjaajat tietävät, mitä on suullisestisovittu?  Pitäisikö zoomsession se osuus nauhoittaa? Jos niin saa tehdä

Mielenkiintoisesti muutama opiskelija nosti esiin dilemman yliopistossa ja sen harjoittelukoulussa annettavan koulukuvan ja kenttäkouluilla kohdattavan koulun todellisuuden välillä. He kaipasiva lisää eväitä esim. vuorovaikutustaitoihin. Aiemmassa ns. monialaisessa harjoittelussa oppii - näin pelkäsivät- loppuunpalamiseen johtavan tavan suunnitella opetusta. Kenttäkoulujen opettajien ohjeet olivat olleet onneeksi  voimaannuttavampia.

Paperiharjoittelupalaute

Yksi omista pareistani toteutti harjoittelun täysin fiktiivisesti. He loivat ihannekoulun, keksivät oppilaat, heille tausta, lukkarin jne. Minä katsoin videoita ja olin välillä oppilaanakin.  He haastatteliva elävää eriyisopettajaa ja rehtoria..

Mutta kuinka toimia, jos paperiharjoitteluun haluaa opiskelijoita, joilla ei ole juurikaan opettajakokemusta? Pitäisikö luoda etukäteen  todellinen/fiktiivinen koulu/luokka? Vaikka pidimme joka päivä tunnin mittaisen session, itse koen, että tätä mallia kannattaa kehitellä.  Muilla pareilla oli kaksi ohjaajaa.

Entä ohjeet opiskelijoille?/Mitä itse tekisi toisin? 

Jaksakaa kysyä luokan käytänteista, vaikka ne on jo kerran mainittu. Ei tarvise leikkiä, että on valmiksi ammatilainen.  Ei ylisuunnittelisi.

Päivän aforismi

 

Päivän lausahdus

 

Päivän aforismi

 

Perhe-elämätaitoja kouluopetukseen? Osa 1

TÄNÄÄN pieni, mutta silti liian suuri osa lapsista voi kotonaan huonosti. Syitä on paljon. Olisiko yksi syy se, että lapsille ja nuorille ei juurikaan opeteta kaikille yhteisessä koulussa taitoja, joita he myöhemmin isinä, äiteinä ja puolisoina tarvitsevat.

Perhe-elämätaidoista voi olla hankalaa puhua. Uudessa normaalissa yhdessä pysyvä perhe alkaa olla epänormaali, vanhan-aikainen?

Moralisoimatta ketään tai mitään, pohdin  miksi sellaiset kysymykset kuten. miten kohdata ihastuminen, rakastuminen, miten suhtautua rakastumisen tunteen hiipumiseen,  miten ratkoa parisuhteen ja perheen arjen haasteita  rakentavasta ja kestävästi  eivät ole yhteiskunnan kannalta niin tärkeitä, että niille pitäisi opetussuunitelmissa varata omaa aikaa. Minusta olisi. 

EIKÖ nykyopsissa siis anneta eväitä perhe-elämätaitoihin.

TEIN sanahaun nykyisiin opetussuunnitelman perusteisiin. Kuinka monta osumaa eräisiin perhe-kasvatsutaitoihin löysin?

• Avioero -
• avioliitto 1
• ihastuminen -
• isyys - 
• kodin--alkuosalla kotikasvatukseen liityvää - 
• murrosikä 2
• parisuhde -
• perhekasvatus -
• rakastuminen - 
• rakkaus 1  
• raskauden ehkäisy - 
• seksuaali- 9
• uusperhe - 

PERHE toki esiintyy sanana opetussuunnitelmassa. Sen kanssa tehdään yhteistyötä. Eri kielissä opetellaan siihen liityvää sanastoa. Historiassa tutkitaan oman perheen ja suvun historiaa. Kemiassa tutkitaan kodin kemikaaleja. Uskonto opastaa tuntemaan oman perheen uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Yhteiskuntaopissa tarkastellaan perhettä yhteiskunnan näkökulmasta  ja käsitellään mm.  perheiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämistä sekä työntekoa ja yrittäjyyttä perheen kannalta. Terveystiedon yhtenä teemana ovat perheen terveyskäsitykset.

Seksuaalikasvatusta ja lisääntymistä käsitellään YPIssä 3-6 -luokilla  sekä terveytiedossa - siellä myös murrosikää-  7-9-luokilla. Katolisessa uskonnossa pohditaan kirkon opetusta synnistä ja sen olemuksesta seksuaalisuuteen, 

Vähän väljemmin perhekasvatukseen liittyvät tunnetaidot. Niitä käsitellään useassa aineessa. Liikunnassa  ohjataan oppilasta...  säätelemään toimintaansa ja tunneilmaisuaan liikuntatilanteissa toiset huomioon ottaen. Ympäristöopin  ja uskonnon opetuksessa ja toiminta-alueittain järjestettävässä  opetuksessa harjoitellaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Alkuopetuksen uskonnon  Hyvä elämä-sisällöt tukevat oppilaan tunnetaitojen kehittymistä. Musiikissa kannustetaan oppilasta  tunnetilojen ilmaisuun kokonaisvaltaisesti liikkuen.

ERÄISTÄ oppiaineista löytyy jo  haastavampiakin viittauksia perhekasvatukseen. Katolisessa uskonnossa pohditaan 7-9-luokilla kirkon opetusta synnistä ja sen olemuksesta yksilön, kirkon ja yhteiskunnan kannalta sekä seksuaalisuuteen, avioliittoon ja perheeseen liittyviä moraalikysymyksiä.  Ortodoksisessa uakonnossa jo alkuopetuksessa pohditaan ihmiselämään liittyviä kysymyksiä kuten ... rakkaus niin perheessä kuin kouluyhteisössäkin. Pyritään eläytymään toisen asemaan ja pohditaan ihmiselämään liittyviä kysymyksiä kuten toisesta välittäminen, anteeksiantaminen, rehellisyys, huolenpito, rakkaus niin perheessä kuin kouluyhteisössäkin. 

LAAJA-ALAISISTA taidoista - jotka tietyllä tavalla  vastaavat entisiä aihekokonaisuuksia - osumia tuli kahteen: 
- L2: Oppilaita ohjataan arvostamaan oman perheensä ja yhteisönsä sekä muiden perinteitä ja tapoja.
- L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot:  saavat mahdollisuuden … kehittää tunnetaitojaan ja sosiaalisia taitojaan. … tuetaan tunnetaitojen kehittymistä.

Perhekasvatus aiemmin peruskoulussa

1970

PERUSKOULUN kolmessa ensimmäisessä opetussuunnitelmassa perhekasvatuksella oli - ei oppiaineen niinkuin usein kirjoitetaan- vaan  vapaaehtoisen aihekokonaisuuden status.

Ensimmäisessä opetussuunitelmassa POPS 1970 tavoitteena oli kasvattaa perheenjäseneksi. Sari Vesikansan väitöstutkimuksen  (2009) mukaan POPS-mietinnössä esitettiin, että perhekasvatukseen liittyviä kysymyksiä tulisi käsitellä jonkin verran kaikilla luokka-asteilla läpäisyperiaatteella. Viimeisellä luokalla tuli olla kaikille oppilaille yhteinen lasten hoitoa ja kasvatusta käsittelevä kurssi. Todellisuudessa opetus osoittautui toisissa tukimuksissa  hajanaiseksi. Puutteellisinta oli opetus lasten hoidossa ja kasvatuksessa. 

1985

PERUSKOULUN toisessa opetussuunnitelmassa vuoden 1985 POPissäa se jäi oppiainejaossa kotitalousopettajien tehtäväksi. Perhekasvatus oli  kuitenkin edelleen yksi vapaaehtoisista aihekokonaisuuksista.  Opsisssa annettiin vihjeitä mm. perhekasvatuksen toteutamiseksi. Muita olivat  kansainvälisyyskasvatus, ympäristökasvatus, kuluttajakasvatus, joukkotiedotuskasvatus, terveyskasvatus ja laillisuuskasvatus. Murroikää käsiteltiin kansalaistaidossa  5-6-luokilla ja  oppilanohjauksessa 7-luokalla.

1994

Perhekasvatus oli mukana vuonna 1993 tuntijakouudistuksen valmistelussa, mutta päätöksessä vähennettiin kotitaloutta yhdellä vuosiviikkotunnilla, eikä perhekasvatusta enää mainittu  säädöksessä erikseen.  

Peruskoulun kolmannessa opetussuunnitelmassa vuonna 1994  perhekasvatus oli silti  yhä yksi  ohjeellisiksi tarkoitettuja ns. aihekokonaisuuksia.Perhekasvatuksella tuettiin lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä kohti aikuisuutta ja luotiin  pohjaa perhe-elämässä onnistumiselle. Sitä  käsiteltiin lapsen ja nuoren kehitykseen luontevasti sopivissa yhteyksissä.  Perhekasvatuksessa oppilaan ajateltiin saavan valmiuksia toimia perheen jäsenenä.

Huoli perhekasvatuksen asemasa kuitenkin oli herännyt. Kansanedustaja Päivi Räsänen jätti vuonna 1996 toivomuslaoitteen perhekasvatuksen ja latenhoidon saamiseksi perukoulu oppiaineeksi. Aloitteessa hän kirjoittaa: 

" Nykyisin nuoret vanhemmat ovat usein vailla lastenhoitokokemusta sekä valmennusta vanhemmuuteen... Myös monet perheiden kriisit, kuten avioerot, yksinhuoltajuus ja työttömyys, aiheuttavat ihmissuhdevaikeuksia, ja perhe-elämäntaidot jäävät puutteellisiksi, koska hyviä malleja ei välttämättä ole. Peruskoulun tulisi nykyistä enemmän valmentaa oppilaita vastuuseensa ja tehtäväänsä vanhempina."

Vuonna 1998 sivistysvaliokunta käsitteli hallituksen esitystä  koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi. Valiokunta katsoi, että perhe- ja ihmissuhdetaitoja tulee opettaa läpäisyperiaatteella kaikkien oppiaineiden yhteydessä ja erityisesti niitä tulee sisällyttää uskonnon ja elämänkatsomustiedon sekä yhteiskuntaopin opetukseen.

2004

VUODEN 2004 perusteissa perhekasvatus ei ollut enää itsenäinen aihekokonaisuus. Siitä oli tullut yksi kotitalouden sisältöalue. Terveystiedossa käsiteltiin seksuaalisuutta ja tunteita 7-9-luokilla.

AIHE alkoi kiinnosta sen verran, että lupaan palata tähän myöhemmin.

  

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Nuuksion koulu vaarassa

KUVAKAAPPAUS Espoo.fi- sivustolta.

TÄNÄÄN kokoontuu Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta. Ehdottomasti tärkeä asia listalla on  oikaisuvaatimus lautakunnan päätökseen, että Nuuksioon ei oteta ensi lukuvuodeksi ekaluokkalaisia.  Sain juuri kirjeen, johon Nuuksion koulun hekilökunta on koonnut omia näkemyksiään.  Osa lautakunnan jäsenistä  arvostaa vanhempien ja henkilökunnan näkemyksiä. Toivottavasti enemmistö.

Arvoisa opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen!

Me, Nuuksion koulun henkilökunta, haluamme tuoda julki näkemyksemme Nuuksion koulun tilasta. Haluamme myös selventää muutamia nyt julkisuudessa vellovia villejä väitteitä koulustamme.

• Nuuksion koulun oppilashuoltoresurssit ovat laskennallisesti samansuuruiset kuin muissakin Espoon kouluissa. Psykologiin, kuraattoriin ja terveydenhoitajaan saadaan tarvittaessa yhteys päivittäin. Erityisopettaja on koululla yhden päivän viikossa.
• Koulumme kaikki vessat ovat sisävessoja. (Kahteen välituntivessaan on käynti ulkokautta, mikä sekin on kätevää, välitunneilla on helppoa ja nopeaa mennä vessaan.)  
• Vesi tuodaan koululle autolla, mutta tämä ei vaikuta käytännön tasolla koulun arkeen mitenkään; vesi tulee normaalisti hanoista.
• Koulumme liikuntasali on pieni, mutta meillä ON liikuntasali, joka on päivittäin kovassa käytössä, ja oppilasryhmämmehän ovat pieniä, joten mahdumme kyllä saliin liikkumaan. Olemme myös vuosittain käyneet Solvallan sisähallissa urheilemassa, mikä mahdollistaa suuremmatkin pallopelit. 
• Koulumme sisäilma on todettu terveeksi.

Huomioita Nuuksion pienessä koulussa 

• Kaikki opettajat tuntevat jokaisen oppilaan ja usein myös heidän perheensä. Kodin ja koulun yhteistyö toimii sujuvasti, kun perheet ovat tuttuja vuosien takaa. 
• Oppilaiden erityistarpeiden huomioiminen ja eriyttäminen ovat helppoa.
• Monille oppilaille on oppimisen kannalta tärkeää, ettei ihmismäärä ympärillä ole liian suuri. Turvallisuuden tunnetta luo myös se, että jokainen lapsi tuntee kaikki koulun opettajat hyvin ja myös toiset oppilaat yli luokkarajojen.
• Pienessä kouluyhteisössä on helpompi havaita mahdollinen kiusaaminen ja puuttua siihen tehokkaasti. Arkipäivän toiminnassa pystymme tarttumaan herkästi ja joustavasti erilaisiin oppilaiden orastaviin ongelmiin jo ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Näin edesautamme oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvointia. 
• Nuuksion koulussa jokainen oppilas huomioidaan yksilöllisesti ja opetuksessa on mahdollista tehdä joustavia pedagogisia ratkaisuja sekä järjestelyjä ryhmittelyjen suhteen. Toiminta yli luokkarajojen on Nuuksion koululaisille arkipäivää.
• Pienessä koulussa uusien toimintatapojen käyttöönotto on helppoa ja nopeaa. Uudet pedagogiset opetussuunnitelman mukaiset opetusjärjestelyt ja toimintatavat on helppo ottaa käyttöön ja toteuttaa lyhyellä aika välillä koko koulun osalta. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia olemme voineet toteuttaa koko koulun yhteisinä projekteina työskennellen ryhmissä 1-6-luokkalaisten kesken.
• Arviointi on monipuolisempaa, kun melkeinpä kaikki opettajat opettavat ja arvioivat kaikkien luokkien oppilaita.
• Oppilashuoltopalvelut Nuuksion koulussa ovat riittävät. Tarvittaessa terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi ovat tavoitettavissa päivittäin.
• Henkilökunnan saumaton yhteistyö on vaivatonta ja nopeaa.  Henkilökunta on kokenut työympäristön innostavana, rauhallisena, omien pedagogisten ideoiden toteuttamista kannustavana, oppilaiden ja opettajien hyvinvointia sekä työssä jaksamista tukevana. 
• Nuuksion koulun ympäristö mahdollistaa muun muassa liikuntatunnin (esim. hiihto/luistelu/maastojuoksu/suunnistus) aloittamisen suoraan koulun pihalta. Ulkoluokkapedagogiikkaa pystytään hyödyntämään päivittäin. Koulun tiloissa joustava ryhmittely sujuu helposti ja oppimista auttaen. Muutoksiin ja tilantarpeisiin voidaan reagoida nopeasti. Eriyttämiseen tarvittavat tilat järjestyvät sujuvasti.Luokkatilat ovat viihtyisät ja tilavat oppilasmäärän nähden. Koululle mahtuisi lisääkin oppilaita.Koulun tietotekniset välineet ovat nykyaikaiset ja riittävät. Tietoliikenneyhteydet ovat erittäin hyvät.
• Koulu tekee yhteistyötä kyläläisten kanssa, tällaisesta kouluperinteestä olisi ikävä luopua. Esimerkiksi erään oppilaan vaari tekee vuosittain luisteluradan lähijärvelle ja eläkkeellä oleva keittäjämme vierailee yhä hoitamassa oppilaiden kanssa kukkia. Hän myös kertoo oppilaille koulun historiasta ja näin ylläpitää yhteisöllisyyttä sukupolvien välillä. Oppilaiden arvostus koulua ja sen historiaa kohtaan kasvaa, kun omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat käyneet samaa koulua. Se tuo jatkuvuuden kokemusta. Vuosittain koululla järjestettävä Kevättempaus kokoaa kyläläisiä yhteen. Oppilaat saavat tuolloin toimia vastuutehtävissä ja olla osana kylätapahtuman järjestämistä. 
• Koulun juhlat kokoavat yhteen perheitä ja vahvistavat kyläläisten yhteisöllisyyttä.
• Koulumme pystyy helposti ottamaan vieraita ja harjoittelijoita vastaan. Osalla Nuuksion koulun oppilaista on jo nyt kohtuullisen pitkä koulumatka, joka yhä pidentyisi Karhusuon kouluun siirryttäessä. Taksioppilaiden määrä lisääntyisi ja tietysti samalla kustannukset. Pitkä koulumatka haittaa myös lasten iltaharrastamista, kun kotona ei enää ehdi käymään ennen harrastuksiin siirtymistä.
• Espoon oma Helmi: Nuuksion koulu, joka tunnetaan muuallakin Suomea. ”Se on se kyläkoulu Nuuksion kansallispuiston kyljessä.” Tämä on Espoon kaupungin imagolle tärkeä. Tätä voisi hyödyntää myös kansainvälisessä toiminnassa.

Terveisin Nuuksion koulun henkilökunta

LIITEENÄ oli vielä dosentti Eira Korpisen mielipidekirjoitus Äänekosken kaupunginsanomissa 10.12.2016. Loukkaamatta liikaa tekijänoikeuksia, muutama nosto sieltä:

• Maailmanpankki puhuu pääoman eri lajeista, kuten luontopääoma, fyysinen pääoma, sosiaalinen ja inhimillinen pääoma sekä taloudellinen pääoma.
• Kyläkoulujen kohdalla voidaan puhua erityisen monenlaisesta pääomasta. Koulujen luonnonläheisyyttä voidaan hyödyntää monin tavoin opetuksessa ja se jättää läpi elämän kestävät jäljet ihmisen identiteettiin.
• Sosiaalinen pääoma on kyläkoulujen erityisvahvuus; kyläläisten yhteistyöllä, eri-ikäisten yhdessä toimimisella sekä kokoontumisilla, talkootyöllä ym. myös suuri taloudellinen merkitys. 
• Kyläkoulujen yhteydessä puhutaan ”pienuuden suuruudesta”. Mikä on pienuuden ’salaisuus’? Oleellisinta on, millainen pedagogiikka toteutuu pienessä koulussa? Millainen opiskeluympäristö, ilmapiiri, ihmissuhteet, vuorovaikutus ym. on mahdollista rakentaa pieneen kouluyksikköön?
• Sadat tutkimusyhteenvedot ovat osoittaneet, että pienten koulujen oppilaat pärjäävät yleensä paremmin jatko-opinnoissa; ne kasvattavat sitoutuneita ja parempia kansalaisia.
• Pienet koulut ovat huomattavasti turvallisempia kuin suuret koulut.   
•  Modernin tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan saavuttaa suuren koulun ’etu’ eli opetusohjelman laajempi valinnanmahdollisuus.’

EI löytynyt enemmistöä.  Äänestystulos:  9- 4.  Oikaisuvaatimus hylättiin. Nuuksion ei perusteta ensi lukuvuodeksi ekaluokkaa.  Nyyh!

Päivän aforismi

 

Päivän aforismi

 

Hyvää itsenäisyyspäivää! Turvallisesti.

 

Rakas päiväkirja 4.12.2020. Nyyh.

 

SITÄ ollaan nyt uuden normaalin joulukuussa. 

JOULUIHMISTÄ jännittää, pikkuisen ahdistaakin,  että näin nyt on. Niin paljosta pitää luopua, eikä oikein ole ketään, jota syyttää. Tai jolla olisi ratkaisu.

Helpotti hetkeksi,  kun käänsi auton radion jouluradion kanavalle.  

OLEN oppinut, että kannattaa perjantaisin pysähtyä niinkuin sanotaan reflektoimaan viikkoa. Tasoittaa mieläMinulle se on vähän samaa kuin meditaatio syvällisemmille.

- ELI mitenkäs, Martti  nyt niinkuin viikko meni noin omasta mielestä?

- Kiitos, kun kysyit, Martti. Olisiko arvosana seitsemän puoli  tai melkein kahdeksan+?

- Käydäänkö päivä päivältä läpi?

- Sopii. Kaupunginvaltuutetulle tämä viikko oli - periaattessa- vuoden tärkein.  Maanantaina valmistauduttiin ryhmässä torstain talousarviokokoukseen. Oltiin hyvillä mielin - viikonloppuna on ilmestynyt sekä demarien "Hyviä uutisia"- mainos ja  ryhmän nettilehti. Joo olin niistä oikeasti ylpeä. Keskiviikon keskustelu oli sivistyneemää kuin tavallisesti. 

- Tiistaikin oli hyvä päivä. Meillä oli Pasin ja Peterin kanssa Teams- kokous ja artikkelimme suomalaisen peruskoulu about 50 vuodesta slovenalaiseen lehteen etenee tuhdisti. Minun vastuullani on peruskoulun synty. Ja sehän kiehtoo.

- Keskiviikkona editoin perinneseuran taltiota "Kummitustarina"-webinaaristamme. Valmista tuli, muttei täydellistä. Jostain syystä ääni katosi minuutin osalta, kun siirsi leffan iMoviesta iTunesiin.

- Torstaina etäseurasin viimeisen maisteriharjoittelukokonaisuuden - 3 tuntia- Vow. Tämä duunitehtävä oli tosi mieluinen. Kolme paria kouluilla ja yksi mielikuvituskoulussa. Ensimmäisen kerran ohjasin opetusharjoittelua 1980-luvulla. Ehkä se oli nyt tässä. Ainakaan muuta ei ole sovittu, Nooh vielä on edessä päätöspäivän sessio 15.joulukuuta.

- Perjanaina pidin timmisti  kirjallista listaa hoidettavista asioista. Silitän päälakeani: On hoidettu monta arkista asiaa. Taputan

- Nooh, Martti, mikä on siis oikeasti olo?

- Hmm. Vähän outo, haikea olo. Huomaan, kuinka monesta itselle tärkeästä ja tutusta irtipäästäminen- vaikka nyt joulun perinteistä ja itselle merkittävien ihmisten tapaamisesta muutoinkin -sattuu. Luvattujen hommien hoitaminen kaksin käsin onnistuneesti - auttaa toki  pysymään tolkuissa. Mutta vaikka minulla omassa elämässäni moni asia on tosi hyvin, on tosi vaikeaa hyväksyä, että tämä jatkuu...jatkuu... 

- Oho ja huh?

- Juuri näin oho ja huh. Olemme ihan uudessa edessä. Laitan tähän loppuun aforismin, jonka ääreen olisi hienoa pysähtyä minuutiksi. Erityisesti jokaisen puolueihmisen.

Päivän aforismi

 

Kummitustarinoita Espoossa – julkistustilaisuuden tallenne

Espoon perinneseura piti ensimmäisen webinaarinsa 26.11.2020 Skype-kokouksena. 

Perinneseuran sivuilla on nyt nähtävissä  kirjan Kummitustarinoita Espoossa – julkistustilaisuuden tallenne. 

14.01 minuuttia pitkässä clipsissä  kirjan kirjoittaja  Kari Forsberg ja kuvittaja/taittaja Leena Yrjölä kertovat, kuinka teos syntyi.

Lisäksi kuullaan yksi kirjan tarinoista: Albergan kartanossa kummittelee. Sen kertoo Espoon Työväenteatterin näyttelijä Jukka Jokiranta.

Tässä linkki: https://espoonperinneseura.net

Päivän aforismi

 

Kuukauden kirja: Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat.

Niemi, Markku (2019). Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat. Vapaa kansalaistoiminta 1960- ja 1970-lukujen suuressa koulunuudistuksessa.  Helsinki: Into

Dipomi-insinööri Markku Niemi lupasi isälleen kirjoittaa kirjan oman isänsä ja eräiden muiden vapaaehtoisten kansalaisten merkittävästä panoksesta peruskoulun kehittämistyölle 1960- luvulla. Työstä, josta  kiitokset  ovat mennyt muille. Hyvä että lupasi. Hyvä että piti lupaksensa. Hyvä että isällä oli omaa arkistomateriaalia, sillä viralliset olivat kadonneet.

Kaikki alkoi Kiukaisten kunnassa Satakunnassa  siellä toimintansa vuonna 1959 käynnistäneen yksityisen Kiukaisten yhteiskoulun huikeista peruskoulua ennakoineista  innovaatioista. Ja sitten sekä samassa kunnassa vuonna 1964 synnytetystä  Koulu-uudistus ry:stä.  Yhdistys teki koulunuudistuksen eteen kova  työstä. Joka ovat unohtunut. Tai jos kirjaa uskoo, niin tahallaan unohdettu.

Peruskoulu kohti

Peruskoulu on maamme  ylpeyden aiheita. On väitetty, että  peruskoulun idea olisi kopioitu  Ruotsista tai jopa Itä-Saksasta. Kirjan mukaan  suomalainen peruskoulu on kuitenkin kotikutoinen idea. On totta, että peruskoulun nimi lainattiin Ruotsista. Mutta Ruotsi valitsi jo vuonna 1959 omalle peruskoululleen linjajakoisuuden, Suomi lopulta ei sitä vaan laajan valinnaisuuden. Ruotsissa opettajankoulutus jatkui seminaaeissa, meillä  se siirtyi yliopistojen OKL:lle. Ruotsissa peruskoulu-uudistus toteutui varsin kivuttomasti. Suomessa ei- täällä alkoi lähes vuosikymmenen  kestänyt koulusota. Historiaa harrastavat tietävät, ettei se edennyt itsekseen eikä kiistoitta. 

Peruskoulun kiivaimpia vastustajia varsinkin suunnittelun alkuvaiheessa olivat oppikoulujen ja kansalaiskoulujen opettajat. Ja minun muistaakseni myös yliopistoväki sekä Kouluhallituksen oppikouluväki. Pelätiin mm. ylioppilastulvaa. 

Puolustajia taas olivat kansakoulunopettajat. Puolueista puolesta oli vasemmisto ja vastaan oikeisto.  Uuden koulujärjestelmän kannattajat heräti naapurimaan Ruotsin esimerkki,

Keskustassa Maalaisliitossa  oltiin molempaa mieltä.

Virallisesta historiasta on saattanut syntyä kuva, että peruskoulun keskeiset ratkaisut ovat syntyneet nimenomaan hallintokoneistossa tai kasvatusinoilijoiden pääsä.  Niemen kirja haastaa tätä kuvaa. Monet ideoista tulivat akiivisilta kansalaisilta, joista osa kohosi myöhemmin korkeisiin tehtäviin kuten Jaakko Itälä, Erkki Lahdes ja Erkki Äärynen. Heitä yhdisti tämä Koulu-uudistus ry.

Ratkaiseva pointti osui vuoteen 1963. Eduskunta hyväksyi tuolloin laajalla enemmistöllä Ahti Karjalaisen  hallituksen valtakaudella kahdeksan  kansanedustajan tekemän toivomusaloitteen. Siinä hallitusta kehotettiin ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin peruskoulumme uudistamiseksi vuoden 1959 koulukomitean hahmottamien linjausten pohjalta. Hallituksen tuli antaa kiireesti peruskoulujen uudistamisesta tarkoittavat lakiesitys. Ponsi oli peruskoulujärjestelmää siirtymisen kannalta yhtä tärkeä kuin siittäminen on lapsen syntymälle. 

Nyt asetettiin R.H. Oittisen johdolla  peruskoulukomitea valmistelemaan lakiesitystä säännöiksi, joilla määriteltäisiin yhteniskoulujärjeselmän perusrakenne. Vuonna 1965 asetettiin L.A.P. Poijärven   koulunuudistustoimikunta tukemaan komitea määrittelemään peruskoululle tavoitteet. Toimikuntaan otettiin mukaan Itälä, Aukia ja Äärynen Koulu-uudistus ry:stä.

Kiukaisten yhteiskoulu

1950-luvulla oppikouluja syntyi kuin sieniä sateella. Nahkatehtaan omistaja Aarne Hellemaa - kuva vasemmalla - ja  pappi Onni Niemi halusivat sellaisen myös Kiukaisiin. Mutteivat millaista oppiḱoulua tahansa vaan kokeiluoppikoulun,  sellaisen jota sopeuttaisiin kansakoulussa annetun alkuopetuksen jatkajaksi. Koulun perustajilla oli vahva kristillinen arvopohja. Jokaista lasta piti tukea, ja koulun piti olla ilmaista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus mennä oppikouluun ja elämässä eteenpäin.  

Koulua ei halunnut Kiukaisiin kukaan muu kuin Niemi Ja Hellemaa. Ei kunta ei kouluväki ei kuntalaisekaan. Mutta koulu perustettiin. Paikkakuntalaiset panivat  lapsensa  mieluummin naapurikuntiin kuin patruunan kouluun. Myös paikalliset kansakoulunopettajat taktikoivat koulua vastaan antamalla muihin oppikouluihin hakeutuville parhaat lähtöpisteet.

Koulu toimi aluksi viisiluokkaisena.  Laajentumisluvan 8-luokkaiseksi se sai 9.7.1959. Koulun rakenne oli jo peruskoulun ala-aste- yläaste mallin alkuaihio. Koska maailma kansainvälistyi, otettiin Englannin kieli ensimmäiseksi kieleksi 3. luokalta. 

Oppilaspulan takia Kiukaisten koulu avattiin ulkopaikkakuntalaisille. Oppilaita tuli eri puolilta Suomea ja heille järjestettiin asunnot. 80-paikkainen asuntola  perustettiin tehtaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Koulu oli  näin osittain sisäoppilaitos. Moni muuten yleissivistävää koulutusta paitsi jäänyt sai uuden mahdollisuuden. Koulu antoi useille aikaisemmin kouluissaan vaikeuksiin joutuneille mahdollisuuden suorittaa ylioppilas- tai keskikoulututkinto.

Koulun tärkeimipiä kokeiluja oli sen linjajakoisuus: kaupallinen ja tekninen linja, jotka alkoivat oppikoulun neljänneltä luokalta ja kestivät aina ylioppilastutkintoon saakka. Kaupallisella linjalla opetussuunnitelmaan kuului kaupallisia aineita, kirjanpitoa ja konekirjoitusta. Lisäksi oli kirjakauppa-alan harjoitusmyymälä, jossa linjan oppilaat tutustuivat käytännössä liikkeen hoitoon. Kuvaamataito oli mainospiirustusta.

Teknisellä linjalla opiskeltiin ns. tekninen peruskurssi. Tämä linja edellytti lukiossa laajan matematiikan kurssia. Kuvaamataito oli teknistä piirustusta ja teknisiä töitä kuului lukionkin opetussuunnitelmaan. 

Lisäksi yhteiskoulussa kokeiltiin ns. kolmiluokkaista keskikoulua, joka pohjasi kansakoulun kuudelle vuodelle. 

Kiukaisten yhteiskoulua ei enää ole.

Kiukaisten yhteiskoulussa ja lukiossa oli enimmillään yli 400 oppilasta. Peruskoulun tultua, Kiukaisten yhteiskoulusta jäi jäljelle lukio. Lukio lakkautettiin vuonna 2011, ja Kiukaisten yläaste lopetetiin vuonna 2017.

Koulu-uudistus ry 

Ossi Niemen ja Aarne Hellemaan johdolla oli perustettu jo vuonna 1962 Koulu-uudistus ry.  Yhdistys  pyrki edistämään koulu-uudistusta vaikuttamalla  yleiseen mielipiteeseen ja päättäjiin. Se  teki ehdotuksia,  järjesti asiantuntijapiirejä ja yleisökokouksia. 

Työrukkasekseen se organisoi Koulusuunnitelmatoimiston. Aluksi sen nimi oli  Koulututkimuslaitos.

Kesällä  1964  järjestettiin Turun yliopiston myötävaikutuksella Rauman seminaarin tiloissa ensimmäinen englanninkielenkurssi - Kouluhallituksen kuvalla.   Kielikurssn a käymällä kansa- ja kansalaiskoulunopettajat  voisivat saavuttaa peruskoulunopettajan pätevyyden. 

Vuonna 1965  pelättiin että kouluhallinen heikkous vesittää koko peruskouluhankkeen.  Viralliset  tahot koettiin koulu-uudistuksen suurimmaksi jarruksi 

Niinpä Koulu-uudistus ry,  julkaisi  Koulusuunnittelutoimiston asiantuntijoiden - mm. Jaakko Itälä, Pekka Aukia, Onni Niemi, Erkki Äärynen-  kirjoittama  kirjan "Todellisen uudistuksen tie". Teoksessa vaadittiin koko suomalaista koulutusjärjestelmää järkevämmäksi. Uudistuksen tarvetta perusteltiin   yhteiskunnan voimakkaalla rakennemuutoksella, joka nostaa koulutusvaatimuksia..

Ensin oli  järjestettävä kansakoulun ja keskikoulun suhde. Peruskoulusta hahmoteltiin kolmiasteista: 1-2, 3-6 ja 7-9-luokat. Ylimmällä asteella  olisi kaksi pääopintosuuntaa: käytännöllinen ja teoreettisempi. Teoreettisemmalla  linjalla olisi  paljon valinnaisia aineita.  Erilisissa olosuhteissa tarvitaan erilaiset sovellutukset.  Maalle pienet alakoulut  1-3 lk  ja iso yläkoulu, kaupungeissa 9-vuotiset koulut.

Seuraavaksi tuli ratkoa  peruskoulun suhteet ammattikouluun, opistoihin ja lukioon. II-asteelle  teineille ehdotetiin kampusmallista nuorisokoulua. 

Aikuisten III -asteella yliopistojen  tulisi sovittaa yhteen tieteelliset tavoitteet ja  käytännön elämän vaatimukset.  Mm. lääkäreiden ja opettajien koulutus tulisi järjestää  omissa korkeakouluissa. Koulutusjärjestelmä tulisi suunnitella kokonaisuutena

Tavoitteena oli yhtenäinen koulujärjestelmä, jossa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus löytää omia taipumuksiaan ja yhteiskunnan tarpeita vastaava yleinen peruskoulutus ja ammattikoulutus. Koulutusmahdollisuuksien tuli olla  riippumattomia vanhempien varallisuudesta, perheen koosta ja asuinpaikasta Myös lasten erilainen kehitysrytmi tulisi ottaa huomioon, 

Koulusuunnittelutoimisto 

Koulusuunnitelmatoimisto siirtyi vuosiksi 1964-1967 tekemään koulu-uudistukseen liittyvää tutkimus- ja suunnittelutyötä  Väestöliiton tiloihin, jossa toimiston  oto-puheenjohtaja  Jaakko Itälä on esimiehenä

Koulusuunnitelmatoimisto oli ensimmäinen toimisto, joka alkoi tehdä kunnille  ja maalaiskuntien liitoille suunnitelmia uuteen koulutusjärjetelmään varautumiseen. Ensimmäinen tilaustyö oli Kiukaisten koulusuunnitelma.  Tällainen työ olisi kuulunut valtion elimille, mutta valtion virkakoneisto oli liian hidas ja sillä oli  liian vähän henkilökuntaa. Näin Väestöliiton tiloihin syntyi kansalaisjärjestön voittoa tavoittelematon konsulttitoimisto suunnittelemaan peruskoulun toteutusta, kun yhteiskunnalta puuttui yhteinen visio, eikä ollut riittäviä resursseja valmistelutyöhön. Ensimmäisinä suunnittelijoina olivat  Pekka Aukia ja Jaakko Itälä. Toimisto valmisti muun muassa  aineistoja valtioneuvoston vuonna 1964 asettamalle peruskoulukomitealle.

Jaakko Itälän tehtävät muuttuivat vuonna 1966. Alunperin kasvatusasiain sihteeriksi ja sitten apulaisjohtajaksi palkatusta miehestä tuli Väestöliiton toiminnanjohtaja. Yhteistyö  kesti vuoteen 1967 asti, jonka jälkeen toiminta alkoi eriytyä. Itälää  käytettiin paljon koulunuudistuksen asiantuntijana, ja hän alkoi  suunnittelutoimiston aikaansaannoksia  Väestöliitolle. Toimiston nimi ”unohtui” monista asiakirjoista.  

Vuonna 1968  Itälä siirtyi Mannerheimin Lastesuojeluliiton toiminnanjohtajaksi. Kousuunnittelutoimisto siirtyi Kansalaiskasvatuksen keskuksen tiloihin. Syntyi uusi yhteistyöjärjestö.Koulutyön palvelutoimisto Kopa. Tarvetta olisi ollut; yhtenäiskoulu oli  päätetty toteuttaa mutta sen olemusta ja osatekijöitä ei tunnettu. Millaista metodien tulisi olla? Entä koulutilojen? Toimina loppi lyhyeen. Valtiovallata ei löytynyt tahtoa rahoittaa Kopan toimintaa. Myös koko koulunuuudistus ry:n isä; Aarne Hellemaa jättäytyi pois koulupolitiikasta. Ahkerasti koulusuunnitelmia mm. Lappiin laatint  Onni Niemi siirtyi Rauman seminaariin lehtoriksi.

Jyväskylän koulunuudistuspäivät

Suomen Ylioppilaskuntien Liito  järjesti t kolmipäiväiset Koulunuudistuspäivät Jyväskylässä vuonna 1966. Päivillä käytiin läpi mm. ajankohtaisia  vasta valmistuneen L.ArviP. Poijärven johtaman Koulunuudistustoimikunnan ajatksia.  Paikalla olivat a maan nimekkäimmät  koulu-, talous-ja  kulttuurielämänkin edustajat.  Koulusuunnittelutoimisto oli  alustajajoukossa  hyvin edustettuna; Kouluhallinto ja koulusuunnittelu-pääpuheenvuoron käytti Jaakko Itälä, peruskoulu-uudistuksen kustannuksista alusti Pekka Aukia ja lukioasteen oppilaitosten yhdistämisestä ja koulusuunnittelusta alusti Onni Niemi. Onni Niemi - kuva vasemmalla-  ja Aarne Hellamaa  mainitsivat jälkeenpäin, että nämä koulunuudistuspäivät  olivat  tapahtuma, jossa peruskoulun vastustajien selkäranka murtui ja heiltä loppuivat argumentit. 

Peruskoulu nyt

Suomi siirtyi peruskouluun vuosina 1972- 77.  Moni asia on niistä ajoista muuttunut.  Niemen mukaan 1990-luvulla alkoi voimistua yksilökeskeinen ajattelu. Kilpailu- ja markkinahenkisyys levisivät koulumaailmaan,  ja tasa-arvon ideaa alettiin murentaa. Suomesta oli tullut professori Sirkka Ahosen sanoin: kilpailukykyvaltio. Jokainen oppilas alkoi olla  oman onnensa seppä. Kouluja ajettiin keskinäisen kilpailuun. Tukitoimia suunniteltiin kohdennettavaksi ensisijaisesti kilpailussa hyvin menestyville kouluille.

Onni Niemelle ja muille demokraattista koulu-uudistusta ajaneille tämä oli katkera pettymys. Markku Niemi lainaa emeritusprofessori Kari Uusikylää, jonka mukaan lasten ja nuorten lahjakkuuden, luovuuden ja onnellisen elämän edellytyksiä ei luoda vaan tuhotaan kilparadoilla.

Tänään kiivasti digitalisoituvassa maailmassa koulutustarpeet ovat aivan eri kokoluokkaa kuin peruskoulun alkuvaiheessa. Olemmeko jälleen tilanteessa, jossa tarvittaisiin rohkeita uudistuksia ja uudistajia.

Kirjan päähenkilöistä

Aarne Hellemaa 1902 - 1985) oli diplomi-insinööri ja  Friitalan nahkatehtaan perustajan Arthur Hellmanin poika. Hän perusti Kiukaisiin oman nahkatehtaan:  Satanahka oy:n. Tehtaassa oli 400 työntekijää.  Hellemaa oli kristitty liikemies ja aktiivinen toimija. Hänen aloitteestaan perustettiin Kiukaisiin  kansalaisopisto, vapaapalokunta sekä tuo Kiukaisten yhteiskoulu. Hän oli keskeinen vaikuttaja - varmaan rahoittajakin - Koulun uudistus ry:ssä.

Kansallisessa tasolla hän luopui koulunuudistusharrastuksestaan 1960-luvun lopulla ja siirtyy edistämään nahkateillisuuta Afrikan kehitysmaissa.

Onni Niemi   (1914- 2011)  toimi  Harjavallan seurakunnassa nuorisopappina ja siirtyi sieltä Kiukaisten kansalaisopiston tilapäiseksi johtajaksi. Vuonna 1956 hänestä tuli toimintansa juuri  aloittaneen Kiukaisten kokeiluoppikoulun ensimmäinen rehtori ja Koulun uudistus ry:n toimija. Koulu ja yhdistys viitoittivat tietä valtakunnalliselle peruskoulu-uudistukselle. Niemestä tuli uudistuksen yksi keskeinen taustavaikuttaja.

Onni Niemen suurtyö Koulusuunnittelutoimiston konsulttina oli Lapin läänin koulutussuunnitelma. yöura päättyi Rauman OKL:n historian ja uskonnin didaktiikan lehtorina. Akateemiselta arvoltaan hän oli KT.  Eläkkeelle jäätyään Miemi  kirjoitti omakustanteisina kirjoina mm. teokset Sata vuotta pähkinänkuoressa ja Sodan jälkimainingeissa.

Jaakko Itälä  (1933 - 2017]) oli valtiotieteen maisteri ja kunniatohtori. Hän  nousi kirjan esittelemien vaiheiden jälkeen hyvin merkittäväksi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Hän oli  liberaalisen puolueen puhenjohtaja, kansaedustaja ja kaksi kertaa myös opetusministeri sekä kaupunginvaltuutettu. Hän johti keskiasteen uudistusta ajanutta komiteaa. Itälää pidetään Suomen koulujärjestelmän uudistajana. Hän ajoi muun muassa peruskoulu-uudistusta.

Työura oli sekin merkittävä; Itälä  ehti Wikipedian mukaan toimia Ylioppilaslehden toimittajana, Akavan tiedotussihteerinä, Yläneen keskikoulun rehtorina,  Gummeruksen mainospäällikköna, Kunnallisvirkamiesliiton järjestösihteerinä, useissa eri tehtävissä ensin Väestöliitossa ja sitten   Mannerheimin Lastensuojeluliitossa.

Ks.  

https://docplayer.fi/113669909-Koulu-uudistusprosessin-kayntiinpanon-unohdetut-arkkitehdit-aarne-hellemaa-ja-onni-niemi.html