Paavali: Mies joka tuunasi Jeesuksen Messiaasta Kristukseksi

Ensin huono aasinsilta:
Beatleseilla oli Brian Epstein. Elviksellä eversi Parker. Molemmat managerit muunsivat suojattiensa imagoa oleellisesti lisätäkseen heidän menestystään.

Kuka voisi olla Jeesus Nasaretilaisen Epstein? Aivan oikein  Paavali.

Paavali Tarsolainen (n. 3–14 – 63–64 jaa.), latinaksi Paulus alunperin Saulus, oli varhaiskristillinen teologi ja lähetyssaarnaaja.  Hän julisti evankeliumia ja perusti seurakuntia kolmen vuosikymmenen ajan Rooman valtakunnan itäosiin.  Historiaan hän jää ennen muuta miehenä - toki vain yhtenä- jonka vuoksi syntyi toisin kuin Jeesus oli koskaan tarkoittanut kokonaan uusi uskonto: kristinusko. Tämä taas edellytti, että  kuvan Jeesuksesta oli muututtava.

Paavali syntyi Turkissa, Tarsossa. Hän sai hyvän koulutuksen, ja toimi rabbina.  Ennen kääntymystään hän oli tiukka fariseus. Hän kuului ilmeisesti juutalaisten suureen neuvostoon, sillä hän itse kertoo äänestäneensä kristittyjen vainojen puolesta.

Saulus koki hurmoskokemuksen Syyriassa, lähellä Damaskon kaupunkia, noin vuonna 33- 35 jaa.
Hän tulkitsi sen kohtaamiseksi ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Ilmestyksessä häntä kehoitettiin viemään  kristillistä pelastussanomaa ei-juutalaisten keskuuteen. Tämä  teki hänestä hänen omasta mielestään täysivaltaisen Kristuksen lähettilään eli apostolin, vaikka ei  kuulunutkaan Jeesuksen 12 apostolin joukkoon. Hänhän ei ollut Jeesuksen opetuslapsia, eikä ollut koskaan  edes tavannut (elävää) Jeesusta.  Opetuslapsia hän kyllä tapasi, mm. Pietarin, jonka luona hän asui  pari viikkoa. Suhde opetuslapsiin oli monessa mielessä jännitteinen.

Jeesuksen kuoltua Jeesus-liikkeen sisällä käytiin kovia kiistoja ennen muuta siitä, kuinka suhtautua Tooraan (mm. ympärileikkaus, puhtaussäännöt, ruokailusäännöt). Jerusalemissa oli kaksi eri seurakuntaa. Paavali kuului ns. hellenisteihin, jotka olivat pääasiassa ns. diasporajuutalaisia. He eivät vaatineet Tooran tarkkaa noudattamista, esim. ympärileikkausta. Riitojen seurauksena hellenistit ajettiin Jerusalemista pois. Vallan sai se Jerusalemin seurakunta, jota  johtivat Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka olivat tunteneet Jeesuksen. He olivat sitoutuneet Tooraan.

Paavalin annettiin  tehdä lähetystyötä- mutta vain pakanoiden keskuudessa. Hän kiersikin viemässä viestiä nelännesvuosisadan ajan. Lähetystyössa Paavali joutui lujille. Hän joutui useita kertoja virkavallan käsiin. Hän sai ruoskaniskuja ja raippoja. Häntä  kivitettiin. Hän  kärsi kolmesti haaksirikon.  Hän näki myös  nälkää. Kristillisen perimätiedon mukaan Paavali mestattiin miekalla todennäköisesti vuonna 63 tai 64 jaa.

Paavali-  toisin kuin Jeesus - kirjoitti ylös ajatuksiaan. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjeitään luettiin seurakunnissa. Ja hänen kuolemansa jälkeen niitä edelleen kirjoitettiin hänen nimissään.  Ajan myötä uusi (Paavalin määrittelemä) kristinusko etääntyi yhä enemmän juutalaisista juuristaan- ja myös alkuperäisestä Jeesus-liikkeestä.

Paavalia ei kuitenkaan  voi yksin pitää  kristinuskon perustajana. Paavalilla oli teologisia edeltäjiä alkukirkossa, joiden teologisiin ajatuksiin hän  tutustui ja joita hän kehitteli  eteenpäin. Paavalin asema alkukirkossa korostuu jopa liikaa myös siksi, että jostain syystä juuri hänestä on säilynyt eniten tietoa ja siksi, että hänen kirjeensä ovat UT:n vanhimpia osia. Omana aikanaan Paavali oli erittäin kiistelty ja vastustettu henkilö. Erityisesti Paavalia vastustivat ne, jotka olivat tunteneet Jeesuksen parhaiten (so. Jerusalemin konservatiivinen seurakunta).

Paavalin oppi
Paavali ikäänkuin tuunasi juutalaismessias Jeesuksesta globaalin Kristuksen (kreikankielinen käännös Messiaalle).  Paavali  käänsi  opissaan Jeesuksen kuoleman häpeällisestä häviöstä loistavaksi voitoksi kuolemasta: kaikkien ihmisten syntien sijaissovitukseksi. Kun ihminen uskoo Jeesukseen ja kun hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnin vallasta. Tämän seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan ja osallistua paikallisen seurakuntayhteisön elämään.

Näin Jeesuksen sanoma  hengellistyi. Kun alunperin piti uskoa, mitä Jeesus opetti, nyt piti uskoa Jeesukseen. Historiallinen Jeesus ei halunnut,  että häntä palvotaan vaan, että häntä seurataan.

Kun alunperin Jeesus liittyi historian käänteeseen, jota juutalaiset odottivat: siis odotukseen Israelin kunnian palauttamisesta ja uudesta suuruuden ajasta, nyt tuo tulevaisuuskuva paremmasta elämästä  siirrettiin kuolemanjälkeiseen aikaan. Jeesus itse kytki elämänsä juutalaisiin Vanhan testamentin messiasprofetioihin. Niiden mukaan Jeesuksen olisi pitänyt olla paljon kärsineen kansan pelastajakuningas.

Siitä ollaan varsin  yksimielisiä, että Jeesuksen oma tarkoitus ei ollut luoda uutta uskontoa vaan pikemmin puhdistaa juutalaisten uskontoa. Jeesus oli kiinnostunut vain juutalaisisten pelastamisesta.  "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten", Jeesus sanoi Matteuksen mukaan.

Opetuslapset tekivät lähetystyötä kertomalla, mitä Jeesus opetti eläessään, mutta Paavali keskittyi kertomaan Jeesuksen ihmeellisestä kuolemasta ja ylösnousemuksesta,  joille hän oli itse antanut erityismerkityksen. Paavali mainitsi  Jeesuksen opetuksista ja historiallisesta toiminnasta hämmästyttävän vähän. Näyttää, kuin häntä ei  olisi edes kiinnostanut Jeesuksen maanpäällinen elämä ja teot. Historiallista Jeesusta koskevissa kertomuksissa ei ollut paljonkaan sellaista aineistoa, joka olisi tukenut Paavalin omia teologisia ajatuskulkuja.

Usein Jeesuksesta muistetaan nimenomaan hänet eettiset ohjeensa. Paavali ei juurikaan niistä kerro.  Paavalin opetus muistuttaa hellenistisen ajan yleistä moraalia, johon olivat vaikuttaneet mm. stoalaiset, epikurolaiset ja kyynikkofilosofit. Paavali - toisin kuin monet aikalaisensa - suhtautui mm. naisiin  tasa-arvoisesti sekä seurakunnan tehtäviä jaettaessa että avioliitto- ja rakkauselämässä.

Paavali rakensi Jeesukselle uuden imagon.  Jeesus ei ollut Paavalille täysi ihminen – Jeesus oli (vain) melkein kuin ihminen (vrt. Markuksen evankeliumi:  Jeesus on täysi ihminen, juutalainen mies, jonka Jumala oli adoptoinut kasteessa pojakseen.

Paavali rakensi Jeesukselle myös historian: Jeesus Kristus oli ennen aikojen alkua Jumalan Poikana maailman luomisessa mukana, kunnes Jumala lähetti ”Poikansa" maailmaan. Täällä hän kärsi ristinkuoleman ja  nousi ylösnousemuksen jälkeen  taivaaseen, josta Jeesus tulee hyvin pian takaisin elävien ja kuolleiden tuomarina. Jeesuksen tullessa takaisin Jumalalle alisteinen Jeesus luovuttaa viholliset kukistettuaan kuninkuuden takaisin Jumalalle ja Jeesus alistuu Jumalan valtaan ja Jumala on sen jälkeen ”kaikki kaikessa/hallitsee kaikkea”.

Paavalin luoma Jeesus-kuva oli sellainen, sanotaanko  akateeminen, ettei esim. köyhä kalastaja Pietari ymmärtänyt siitä mitään.

Paavali  oli deterministi.  Elämänkulku oli ennaltamäärättyä. Ihmisen tuli elää nuhteettomasti, mutta se ei riitä. Hän pelastuu - pääsee taivaaseen -  yksin uskosta Jumalaan ja Jeesukseen, Jumalan armosta.  Paavalin teologiaan ei kuulunut helvettiä.  Uskottomat vain raukeavat kuollessaan.

Paavalin kirjeissä on myös radikaalia vaatimus alistua esivallalle ja sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan eristäytymisen sijaan. Paavalin ajattelu merkitsi  tässä suhteessa  jyrkkää käännettä juutalaiseen ajatteluun, jossa pakanoiden kanssa ei edes syöty.

Myös Paavali odotti Jeesuksen palaavan  vuosien, korkeintaan vuosikymmenten kuluessa.

KIRJALLISUUTTA

Kuula, K. (2001) Paavali - kristinuskon ensimmäinen teologi. Helsinki: Edita.
http://www.argumentti.fi/argumentti/2011/10/jeesus-paavali-juutalaisuus/
http://www.helsinki.fi/teol/pro/_merenlah/oppimateriaalit/text/suomi/movement.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavali