JÄRVENPERÄN koululla ja sen pihalle rakennetuissa paviljongeissa väistössä oleva Auroran koulu vietti tänään lauantaina joulujuhlia. Meitä emeritus-auroralaisia oli ystävällisesti kutsuttu juhliin. Aikataulu sopi mm. Irina Huoviselle, Leena Lindgrenille, Liisa Mattilalle ja minulle.
JOULUNÄYTELMÄ oli pystytetty ruokasaliin. Kolme esitystä riitti hyvin; kaikki mahtuivat istumaan. Kesto - noin 19 minuuttia - toimi.
Perinteisen tapaan miehityksiä oli niinikään kolme. Kuoro lauloi ja opettajabändi soitti. Opettaja Uma Jutila oli säveltänyt näytelmän tunnuslaulun. Nätti. Lapsinäyttelijät olivat tosi reippaita.
AIKUISROOLEJA oli varsinaisesti vain yksi. Jokirannan Jukka hoiti kaksi ekaa näytöstä, ja minä sain kivuta catwalkille -yllätykseksi yleisölle-kolmanteen.
LOPUKSI rehtori Ulriika Huima piti napakan ja iloisen juhlapuheen.
SITTEN purettiin lavasteet ja katsomot ja meille "VIP-vieraille" tarjottiin kahvit torttuineen.
OLI tosi mukava nähdä tuttuja kasvoja, pieniä ja isoja. Ja nähdä sekin että näytelmäperinne jatkuu. Jukka ja Anni-Kaisa Eriksson olivat tehneet ison työn. Kiitos, kun sain olla mukana.
PS1. Päivän tunnelmaa juhlisti myös hieno uutinen. Aurorassa Kaija Kuivasen ryhmäintegraatioluokalla vielä toissavuonna opiskellut Saga Hänninen on juuri valittu Espoon vuoden urheilijaksi. Ks. lisää Länsiväylästä.
So proud we did it!
PS2. Kun nuoremmat kollegat tapaavat eläkkeelle siirtyneitä, yleisimpiä kysymyksiä ovat: 1) onko (yhä) kiire ja 2) kuinka aika kuluu.
Puhuimme näistä tänäänkin. Jotenkin näin voisi tiivistää keskustelujamme:
- eläkeaikoja kannattaa odottaa. Ja nuorimmat saavatkin totisesti odottaa.
- kiirettä voi olla, mutta se on eläkkeellä erilaista.
- parasta ovat hitaat aamut.
- touhua saa olla, mutta sen määrää saav itse säädellä.
- aikaa ei kannata kuluttaa vaan käyttää.
- viimeistään eläkkeellä ymmärtää, että oma aika on todella arvokasta.
- jos pariskunta jää yhtä aikaa eläkkeelle, on ehkä hyvä organisoida päivä niin, ettei tuijoteta toisia 24/7. :-)
JOULUNÄYTELMÄ oli pystytetty ruokasaliin. Kolme esitystä riitti hyvin; kaikki mahtuivat istumaan. Kesto - noin 19 minuuttia - toimi.
Perinteisen tapaan miehityksiä oli niinikään kolme. Kuoro lauloi ja opettajabändi soitti. Opettaja Uma Jutila oli säveltänyt näytelmän tunnuslaulun. Nätti. Lapsinäyttelijät olivat tosi reippaita.
AIKUISROOLEJA oli varsinaisesti vain yksi. Jokirannan Jukka hoiti kaksi ekaa näytöstä, ja minä sain kivuta catwalkille -yllätykseksi yleisölle-kolmanteen.
LOPUKSI rehtori Ulriika Huima piti napakan ja iloisen juhlapuheen.
SITTEN purettiin lavasteet ja katsomot ja meille "VIP-vieraille" tarjottiin kahvit torttuineen.
OLI tosi mukava nähdä tuttuja kasvoja, pieniä ja isoja. Ja nähdä sekin että näytelmäperinne jatkuu. Jukka ja Anni-Kaisa Eriksson olivat tehneet ison työn. Kiitos, kun sain olla mukana.
PS1. Päivän tunnelmaa juhlisti myös hieno uutinen. Aurorassa Kaija Kuivasen ryhmäintegraatioluokalla vielä toissavuonna opiskellut Saga Hänninen on juuri valittu Espoon vuoden urheilijaksi. Ks. lisää Länsiväylästä.
So proud we did it!
PS2. Kun nuoremmat kollegat tapaavat eläkkeelle siirtyneitä, yleisimpiä kysymyksiä ovat: 1) onko (yhä) kiire ja 2) kuinka aika kuluu.
Puhuimme näistä tänäänkin. Jotenkin näin voisi tiivistää keskustelujamme:
- eläkeaikoja kannattaa odottaa. Ja nuorimmat saavatkin totisesti odottaa.
- kiirettä voi olla, mutta se on eläkkeellä erilaista.
- parasta ovat hitaat aamut.
- touhua saa olla, mutta sen määrää saav itse säädellä.
- aikaa ei kannata kuluttaa vaan käyttää.
- viimeistään eläkkeellä ymmärtää, että oma aika on todella arvokasta.
- jos pariskunta jää yhtä aikaa eläkkeelle, on ehkä hyvä organisoida päivä niin, ettei tuijoteta toisia 24/7. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti