Muutosteoreettisia työkaluja. Osa 9: Black box

Kirjoittajan havainnekuva BlackBox-ajattelusta.

KUTEN tiedetään, pääosa muutos-ja kehittämis- hankkeista ei onnistu (jätetään onnistumisen käsitteen preparointi myöhemmäksi). Erityisen huonosti muutos-pyrkimysten näyttää käyvän koulussa. Sarason käytti jo 20 vuotta sitten ilmaisua, että koulusysteemi on allerginen muutokselle. Simola taas on todennut hauskasti, että koulu kyllä muuttuu, mutta vain harvoin haluttuun suuntaan. Cubanin mukaan koulut muuttavat muutosta yhtä paljon kuin muutos koulua uinka tämä on mahdollista?

SYITÄ on monia (ja palataan niihin vielä myöhemmin). Tässä esiteltävä  Black Box-malli avaa niistä yhtä. Omassa väitöskirjassaan Pasi Sahlberg (1996) kuvasi ns. mekanistista muutoskäsitystä.  Muutosta ajetaan siinä S-O-R-logiikkaan uskoen. Kehittämistoimenpiteet - siis ärsykse (stimulus)- tuodaan  ulkoa organisaatioon ( O) ja siitä seuraa mekaanisesti muutos (response).  Organisaatio on musta laatikko.

TUO Black Box on  kuitenkin oikeasti systeemisesti toimiva koulu. Koulu on kokonaisvaltainen systeemi, jonka rakenneosat ovat vuorovaikutussuhteessa  toisiinsa, eikä niitä voi  irroittaa kokonaisuudesta ja kehittää erikseen. Yhden osan  muutuessa ysteemi pyrkii aina palautumaan ja säilyttämään tasapainon.

KUN siis muutos tuodaan kouluun, Black box on erityisen tehokas suodatin. Vain sellainen muutos voi mennä läpi, joka tunnistaa koulun monet osasysteemit- ja sopii niihin.  Näitä ovat mm.  ajan- ja tilankäyttö, arviointivelvoite, arvoristiriidat, asenteet, didaktinen vapaus, eri painostusryhmien odotukset,  hallinnan tunne, huoltajien odotukset, keskenään ristiriitaiset perustehtävät (koulun dilemmat), kollegojen paine, palkkausperusteet, opettajien omistautuminen omiin oppilaisiinsa, opettaja- ja oppilaskulttuurit, opettajien alipalkkaus, roolit, tottumukset, työaikajärjestelyt,  työn- ja vastuunjako, uskomukset,  valtasuhteet, välinetilanne,  ja ympäröivän yhteisön paineet...