Kuukauden kasvatusalan kirja: Opettajan ammatti ja kasvatustietoisuus

Nyt jo emeritus-professori Jouko Kari teki merkit-
tävän päivätyön opettajankoulutuksen tutkijana
Jyväskylässä.  Hän oli myös Luokanopettaja-
lehden pitkäaikaisia avustajia. Kuva on lainattu
kirjan takakannesta ja käsitety Camera+- ohjelmal-
la.

Kari, Jouko. (1995). Opettajan ammatti ja kasvatustietoisuus. Helsinki: Otava

UPEAN kesäpäivän henkisenä eväänä Oittaan rannalla minulla oli Huutonetistä hankkimani ammattikirja. Luulen, etten ole koskaan aikaisemmin sitä lukenut. Toki  monet asiat 190-sivuisessa kirjassa  vanhentuvat 17 vuodessa, mutta varsinkin kirjan alkuosassa oli  oivalluksia, jotka ovat yhä ajankohtaisia - ainakin oman ajatteluni kehityksen kannalta.

Kirja on kirjoitettu niihin aikoihin, kun Suomi oli syöksynyt ennen kokemattomaan lamaan. Koulutuspoliittisesti oltiin juuri siirtymässä koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Luokanopettajan koulutus oli akateeminen loppututkinto,  ja usko opettajien pedagogisen ajattelun kantokykyyn yli vaikeuksien oli hyvin suuri. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli meillekin rantautunut opettajankoulutuksen keskeiseksi päämääräksi omaa työtään reflektoiva   ja käyttöteoriaansa kehittelevä opettajasta.

Kysymyksiä

KARIN teos etsii vastausta kysymyksiin: Millainen on hyvä opettaja,  miten nämä hyviksi opettajiksi kasvavat tunnistetaan jo sisäänpääsykokeissa ja kuinka heidän  energiaansa, myönteisyyttään ja työtyytyväisyyttään voitaisiin vahvistaa ja suojella koko siinä opettajaksi kouliintumisen ketjussa, joka ulottuu oman työpaikan  löytämiseen.

Vastauksia

Jäsennän  tässä Karin ajatuksia  oman viitekehykseeni; pedagogisen

tetran malliin.

Kari löytää kysymyksiin mielenkiintoisia vastauksia

Hyväksi opettajaksi kasvua ennustaa mm. ammativalinnan varmuus; omaehtoinen koulutukseen hakeutuminen  ja sopivasti idealistis-realistinen suhtautuminen opettajuuteen. Itse valinnassa on toisaalta kyse oikeanlaisesta persoonallisuudesta toisaalta oikeanlaisesta osaamisesta.

(Opettaja itse)
Hyvä opettaja hallitsee oman elämänsä. Hän ymmärtää itseään.

(Opettaja- aines-suhde)
Hyvää opettajasta ei tee pelkkä aineenhallinta. Hyvä opettaja  sitoutuu voluntäärisesti yhteiskunnalta saamaansa palvelutehtävään, opettajan identiteettiin ja tarjottuun roolin sekä opetussuunitelman taustalla oleviin arvoihin ja kasvatuspäämäärään, jossa hyvän ihmisen ja kelpo kansalaisen ominaisuudet ovat tasapainossa.

(Opettaja- oppilas- pedagoginen suhde)
Hyvän opettajan  suhdetta oppilaaseen kuvaavat  läheisyys, humaanisuus, kärsivällisyys ja  myönteisyys. Tällaisella opettajalla on kannustava  mielenlaatu. Hän löytää jokaisesta oppilaasta kiitoksen ja kannustuksen aiheita. Hän hyväksyy oppilaan sellaisena kuin tämä on.

(Opettajan diaktinen suhde oppilaan ja aineksen suhteeseen)
Tietysti hyvä opettaja osaa opettaa ja kommunikoida. Mutta oleellisempaa on, että hän  ymmärtää, että kasvun dynamiikka tulee oppilaista. Hän ymmärtää roolinsa oppilaiden oppimisen tukijana.  Hän organisoi innostavia oppimisprosesseja. Hän pystyy ohjaamaan  oppilasta hallitsemaan omia intentioitaan ja sopeutumaan omaan yhteiskuntaansa (siis kasvamaan persoonaksi). Hän tukee oppilaan roolinottoa. Hänen pedagogiikkansa on humaania. Hänellä on professionaalinen mielenlaatu; hän jaksaa opettaa asiat yhä uudelleen. Hän antaa tilaa oppilaan omaehtoisuudelle ja tukee hänen harrastuksiaan, spontaania suuntautumista.

(Opettaja- ryhmä-suhde ja opettajan sosiaalinen suhde oppilaan ja ryhmän suhteeseen)
Hyvä opettaja osaa johtaa ja organsoida. Hän luo luokkaan myönteisen, eettis-sosiaalisen ja vastuullisen ilmapiirin.

(Opettajan- sosiaalinen suhde oppilaan ja ryhmän suhteeseen)
Hyvä opettaja on sosiaalisesti herkkä. Hän ymmärtää, että jokaisella lapsella on tarve olla joku toisten silmissä. Hän pystyy rakentamaan luokkaan hyviä ihmissuhteita. Hän auttaa lapsia ymmärtämään ihmisenä olemisen vastuun, sopeutumaan toisiinsa ja yhteisiin sääntöihin. Niissä onnistuminen vahvistaa lapsen itsetuntoa.

(Opettaja- opetustapahtuman kokonaisuus-suhde)
Hyvä opettaja  kykenee ratkaisemaan ongelmia luovasti. Hänen työssään on terapeuttista sävyä. Hän on joustava: hänellä on kykyä ottaa huomioon ihanteellisesti oppilaista lähtevät pyrkimykset.

(Opettajan suhde omaan rooliinsa opetustapahtumassa)
Hyvä opettaja pystyy reflektoimaan itseään ja organisoimaansa opetustapahtumaa. Ei vain järjellä vaan myös tunteilla. Hyvän opettaja suhtautumista omaan itseensä ja työhönsä kuvaavat sellaiset käsitteet kuin kasvattajaidentiteetti, kasvattaja eetos, kasvatustietoisuus, kutsumus, opettajatietoisuus, pedagoginen mielenlaatu ja professionaalisuus...

Lopuksi kaksi sitaattia kirjasta


"Realistisesti on todettava, että  opettajan mahdollisuudet ja edellytykset ratkaista  kaikkien oppilaiden perimmäisiä ongelmia ovat rajalliset."


"Tärkein voimavara koulun parantamisessa piilee opettajien henkisissä resursseissa; heidän tiedoissaan, taidoissaan ja kokemuksissaan."

Shortly in English
In this blog I presented an 17 years old book written by professor of education Jouko Kari (1995). The theme of the book is still interesting: Who are good teachers and how to find them from the big crowd of young students wanting to become teachers. In his book Kari gives many answers. One very important thing concerning the selection seems to be, how certain the young student is about the decision to become a teacher and how positive - even idealistic-  is her image of teacherhood.  Kari has also collected a great number of features that makes the teacher good. Most of them are connected to the right kind of attitude to her own role as a teacher and servant of the society and to the needs of pupils.