R.I.P. Rafael Tapaninen

Rehtori Rafael Tapaninen 1990- luvun lopulla otetussa
espoolaisrehtorien yhteiskuvassa. Kuvaa on työstetty
Camera+-ohjelmalla.

RAFAEL Tapaninen kuvasi itse itseään joskus "myöhään kukkivaksi", "late blooming". Hän teki monet asiat hieman vanhempana kuin muut.

Minulla oli ilo kohdata Rafu ensimmäisen kerran 80-luvulla ollessani töissä OKL:lla jossain opiskelijatapahtumassa. Rafu oli juuri aloittanut opinnot luokanopettajaksi - ja vuonna 1947 syntyneenä hän oli monia opettajiaan vanhempi - mm. minua.

Merkittävän pappis-suvun jälkeläinen oli ehtinyt opiskella teologiaa pitkään ennenkuin päätyi opettajaksi. Hän oli myös toiminut erityisopettajana pitkään ennenkuin aloitti opettajaopinnot.   Luokanopettajaa Rafusta ei tullut.  Hän erikoistui jotain oikotietä pitkin erityisopettajaksi, ja muistelen, ettei hän suorittanut luokanopettajan tutkintoa loppuun.

Rafu oli  minulle  monessa viisas aikuinen.  Hänellä oli mm. vankka ja omaperäinen näkemys siitä, mitä erityisopetus on. " Erityisopettajan uraa ei valita, erityisopetus valitsee opettajansa", hän filosofeerasi.

EHKÄ pisimmän työrupeaman Rafu teki Merisaappaan koulussa, joka oli  Espoossa aivan erikoinen koulu. Oppilaina oli mitä suurimmassa syjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka kävivät päivän Rafun koulua, ja muun osan vuorokautta he olivat viereisessä hoitolaitoksessa. Merisaapas oli pieni koulu. Usein vain kymmenkunta oppilasta ja pari opettajaa. Kävin jostain syystä tutustumassa kouluun 90-luvulla pienen oppilasryhmän kanssa, ja tunnelma oli aivan omanlaisensa. Iso, turvallinen, hitaanoloinen opettaja loi kouluun kiireettömän ja välittävän ilmapiirin. Oppilaat arvostivat silmin nähden opettajaansa. Ihan helppo työkaveri hän ei kuulema ollut. Niinkuin ei moni mukaan iso persoona.

REHTORISEMINAAREISSA Rafu sen sijaan oli iltaisin hauska ja pidetty seuramies. Juttuja riitti. Hän oli monella tavalla iso mies, ja legendojen mukaan myös hyvin omaehtoinen. Paras tarina, joka Rafusta kulkee, liittyy hänen itse itselleen määräämiin vapaapäiviin. Oman loman perusteena olivat "pitämättömät sairauslomat". Rexikokouksissa hän käytti rohkeita puheenvuoroja oman koulunsa puolesta. Ja aina kravatti kaulassa.

Rafun viimeisiä työvuosia sävyttivät terveysongelmat, joiden kanssa hän itse näytti eläneen sovussa. Rafu jäi eläkkeelle keväällä vuonna 2006. Hän sai elää vapaaherrana vain kuusi vuotta, kunnes hänelle varattu aika tuli täyteen. Hän olisi ansainnut enemmän. Rafun  siunaustilaisuus on aivan muutaman päivän kuluttua.

Oli hienoa tuntea, Sinut, Martti Alfred Rafael Tapaninen. Kepeät mullat.

Shortly in English
Rafael Tapaninen was a legendary headmaster of a special school in Espoo (Merisaappaan koulu) for children with extra strong needs for support. Rafael  was born in 1947. He was supposed tobe a priest, but the plans changed. He became a very supportive special teacher and a big person.  Rafael  retired in 2006, and died too soon,  only  a few days ago.  It was a great priviledge to know You, Rafu. Rest in Peace.