A.S. Neillin kasvatus- ja opetusoppi

ALEXANDER  Sutherland Neill julkaisi useita kirjoja ja kirjoituksia omista  kasvatusta ja opetusta koskevista teorioistaan. Yritän seuraavassa ihan nöyränä poikana tiivistää hänen monipolvisia ajatuksiaan. Käytän päälähteinä kahta Neillin klassikkoteosta. Yhdistän niihin  myös oppimani aikaisemmasta  Neill-lastustani.

Tarkastelen hänen näkemyksiään pedagogisen tetran (oma laajennukseni Herbartin didaktiseen kolmioon) avulla ensin kasvatuksen ja sitten opetuksen suhteen.

 Neillin kasvatusoppi

NEILLIN  ajattelussa kasvatus on vapaata kasvua, joka perustuu ihmisen luonnollisiin vaistoihin ja on sidottu ikäkauteen.

Jokaisen  tulee saada kasvaa omalla tavallaan ja  omassa tahdissaan. Lasta ei kasvata kasvatus eikä opetus, ei myöskään terapia- vaan yksimomaan vapaus ja ehdoton rakkaus. "Lapset saavat kasvaa kuin ruoho, jota ei ylenmäärin hoideta; heitä ravitaan rakkaudella."

Summerhillin päiväohjelma oli arkisin about seuraava:

• Herätys
• Aamiainen klo 8.15- 9.
• Vuoteiden sijaus
• Oppitunnit (5*40 minuuttia) klo 9.30 - 13.
• Lounas (pienet jo klo 12.30) klo 13.30
• Iltapäivä vapaata toimintaa
• Tee klo 16
• Erilaista toimintaa klo 17 alkaen (luettiin mm. näytelmiä,  puuhailua verstaissa.)
• Iltapala?
• Nukkumaanmeno

Viikko-ohjelmaan kuului lisäksi seuraavaa:

• Maanantai: Illalla elokuviin vanhempien rahoilla.
• Tiistai: Illalla Neillin psykologisia luentoja (opettajat ja vanhemmat oppilaat)
• Keskiviikko: tanssi-ilta
• Torstai: Illalla elokuviin vanhempien rahoilla/ muilla ei erityistä ohjelmaa
• Perjantai: Varaus erikoisohjelmille mm. näytelmien harjoittelulle.
• Lauantai: Ainut vierailupäivä. Illalla yleiskokous. Sen jälkeen tanssia.
• Sunnuntai: Talvella teatteri-ilta.

Kasvava/kasvaja/kasvatettava on kasvatuksen  subjekti.  Osa lapsista oli Summerhillissa useita vuosia, osa oli käymäläisiä. Aluksi lapset tulivat keskiluokan ja ylemmän luokan perheistä- taloudellisista syistä.  Oppilaita tuli Yhdysvalloista, Ranskasta, Saksasta, Tanskasta ja Englannista... Kouluun ei otettu sielullisesti vajaakykyisiä.

Neill oli ikäkausipedagogi. Hänellä oli mielenkiintoinen näkemys lapsuudesta. Lapsi oli perusolemukseltaan hyvä- hänessä ei ole perisyntiä eikä julmuuden viettiä tai luontaista taipumusta ilkeyteen.  Lapsi - kuten muunkin ikäinen  ihminen ei ohjaa omaa käytöstään tahdollaan. Ihmisen toimintaa ohjaa suurelta osalta hänen alitajuntansa. "Me teemme mutta emme tiedä miksi me teemme".  Tyydyttämätön mielihalu jatkaa  elämäänsä alitajunnassa. Siksi haluja ei tule tukahduttaa.

Lapsi on ikäkautensa vuoksi minäkeskeinen ja hänen tulee saada olla sellainen (epäitsekkyys  kehittyy vasta lapsuuden jälkeen).  Vauvaa ei tule sitoa, eikä hänen saa antaa itkeä itkuaan loppuun. Pienellä lapsella  ei ole vielä vastuuntuntoa, eikä sitä saa hänelta vaatia.

Lapset rakastavat melua ja sotkua. He eivät arvosta esineitä. Lapsi heittää vaateet sinne tänne. Hän rikkoo leikkikalut. Hän ei pysty säästämään rahaa. Lapsi ei kykene näkemään syytä ja seurausta. Lapsella on vallanhalu. Normaali lapsi varastaa, mutta hän kasvaa siitä luonnostaan ulos. Lapsi haluaa vaihtelua. Hän kokeilee eri asioita. Lapsi jättää työn kesken. Lapsi elää päivän kerrallaan. Lapsi haluaa tehdä itse. Lapsi ei pidä tylsästä.

9-10-vuotiaat pojat eivät tarvitse tyttöjä mihinkään. Kiinnostus herää vasta 14-15-vuotiaina.

Lapsi tarvitsee rakkautta, hän ei itse rakasta. Lapsen kehitystä ohjaa  luonnonvoima: itsesäätely. Lapsen on saatava  tyydyttää kunkin ikäkauden psyykkiset tarpeet. Lapsi on viisas. Lapsi on synnynäisesti vilpitön.

Kasvatuksen päämääränä on vapaa, itsenäinen ihminen ja onnellinen, rikas elämä. Sen mistä onni kullekin löytyy, hän ratkaisee itse. Henkilökohtanen onni on  tärkeämpää kuin esim. menestyminen tai sopeutuminen sovinnaiseen elämäntapaan. Tärkeää on kyky tehdä työtä ilokseen ja kyky elää myönteisesti. Keskeisiä tavoitteita ovat onnellisuus, vilpittömyys, tasapainoisuus ja kyky elää yhdessä. Lasta ei tule kasvattaa kuuliaiseksi tottelijaksi. Häntä ei tule sopeuttaa. Hänen luontoaan ei tule parantaa (vrt. sivistyksen idea). Häntä ei tule johtaa elämättä jääneeseen elämään. Tavoitteena on terve lapsi. Vaikka Neill ymmärtää homoseksuaalisuuden, hän pitää sitä sairautena, joka johtuu äitisuhteesta.

Tavoite ei ole omistaa paljon, vaan olla paljon. Jokaisen on kyettävä irtautumaan vanhemmistaan. Syyllisyydentunto estää itsenäistymisen. Siksi syyllisyydentunto pitää purkaa.Tyydyttävä sukupuolielämä on onnellisen elämän keskeisen ehto. Jos laki ei olisi estänyt, Neill olisi antanut nuorten elää sukupuolielämää jo koulussa ja antanut heille ehkäisyvälineitä. Pitkään oppilaat ja opettajat saivat olla halutessaan alasti.

Kasvatusta ohjaavina periaatteita ovat lapsen persoonan kunnioitus sellaisena, kuin hän on sekä elämänmyönteisyys  vastakohtanaan ahdistava uskonnollinen siveellisyys. Lapsen luonnetta ei saa yrittää muovailla. Lapsella on itsemäärämisoikeus. Kasvatuksen kohteena tuli olla kokonaispersoonallisuus, ei vain aivot. Oppiminen ei ollut Neillille yhtä tärkeä kuin persoonallisuus ja luonne. Kasvatuksessa tärkeintä on vaikuttaa tunteisiin.

Keskeinen kasvuntavoite on  itsekontrolli. Lapsesta kasvaa oma käskijänsä.

Kasvatuksen dynamiikka tulee toisaalta lapsen sisältä: hänen tarpeistaan ja kiinnostuksestaan ympäristöön (kasvun aines). Taustalla on vahva luottamus lapsessa oleviin luonnollisiin vaistoihin ja  itsesäätelyyn. Itsesäätelyä on mm. se, että saa syödä kun on nälkä.

Toisaalta dynamiikka tulee ympäristöstä, ilmapiiristä ja yleisestä mielipiteestä. Pieni lapsi imee luonnostaan kasvattajiensa arvot (ja häneen syötetyn syyllisyyden tunnon erityisesti sukupuolisuuden vuoksi). Ihmisellä on myös voimakas ryhmävaisto.

Kasvun aines on oppilaille lähes täysin avoin. Neill kritisoi voimakkaasti oman aikansa yhteiskuntaa. Hän kuvasi maailmaa  ja sen kulttuuria (rikollisuus, sodat, huumet, aseman jahtaaminen) sairaaksi. Niinpä lasta ei tule sopeuttaa "sovinnaisen yhteisön normeihin".  Lapsi saa  kiinnostua,  mistä haluaa. Tavat saivat olla luonnollisia, hyviä tapoja ei tule koskaan  opettaa (ne ovat teeskentelyä). Aikuisten ei tule antaa lapsille elämänohjeita. Kiroilemista ei tule estää. Sensuroida ei kannata (paitsi julmuuksia ja joitain filmejä).

Kasvattajaa tarvitaan. Summerhillissa kasvattajia olivat opettajat, asuntolan hoitajat (asuntolaäidit) mutta myös vertaiset. Kasvattajan tehtävänä on luoda turvallinen, vapauden ja rakkauden, lämmön antamisen ilmapiiri.  Lasta tuli kohdella niin, että hän tuntee, että häntä rakastetaan, ilman että kasvattaja vaatii vastineeksi mitään.  Kasvattajan on suvaittava.

(Summerhillissa oli myös taloustöissä apulaisia, jotka eivät asuneet koululla)

Kasvattaja ei ole kasvatuksen keskeinen subjekti. Hän ei saa ottaa itselleen auktoriteetin asemaa. Hänen tehtävänsä on pitää huolta lapsesta, suojella häntä  ja huolehtia asioista lapsen puolestaan.  Hänen tulee pyrkiä ymmärtämään lasta,  rakastaa häntä ja antaa hänen kasvaa rauhassa haluamaansa suuntaan. Kasvattajan on luotettava lapseen ja oltava kärsivällinen.  Kasvattajan on oltava aina lapsen puolella. Kasvattajan tehtävä on saattaa onneton lapsi onnellisuutta kohti. Kaikkea pelkoa aiheuttavaa  tuli välttää. Pelko aiheuttaa vihaa. Lapselle ei tule aiheuttaa huonoa omaatuntoa.

Kasvattajalta vaaditaan tervettä järkeä ja kykyä tuntea lapsen luonne.  Hänen oli oltava vilpitön. Lapselle oli kerrottava totuus (mistä lapset tulevat jne.)

Kodin vaikutus kasvattajana oli Neillistä suuri, suurempi kuin koulun. Kodilla ja koululla tulee olla yhteinen päämäärä.

Vertaisilla oli  Summerhillissä merkittävä kasvattajan rooli- samaan tapaan kuin Makarenkon kollektiiveissa.

Kasvattajan ja kasvavan pedagoginen suhde perustuu vastavuoroiselle vapaudelle. Kumpikaan ei saa loukata toisen vapautta.  Toisen vapauden loukkaaminen on mielivaltaa. Lapsen tuli saada olla lapsi (lapsi on itsekäs). Lapselta ja  nuorelta ei voida edellyttää aikuisen vastuuntuntoa. Kasvattajan on suhtauduttava kasvavaan tyynesti. Ääni ei saa olla vihainen. Rikkomuksia käsiteltäessä kasvattajan tuli välttää siveellistä suuttumusta. Lapsia ei pidä tuomita. Vapauteen ei toisaalta kuulu hemmottelua. Lapsen tulee saada itse päättää, mm. mitä syö tai polttaako hän tupakkaa (yksitysiasia). Lapsen tulee saada elää omat ryövärikautensa ilman pelkoa rangaistuksista ja moraalisaarnoista.

Kasvattajan ja kasvavan didaktisessa suhteessa (jos sitä saa käyttää opetuksen ulkopuolella  tarkoittamaan kasvatuskeinoja ja menetelmiä) hallitseva periaate on rakkaus, vapaus ja kunnioitus. Summerhill oli sisäoppilaitos, jossa saatettiin elää 5 -vuotiaasta 16-vuotiaaksi, joskus 19-vuotiaaksi asti. Se oli siis asumakoulu, jossa  elämä kasvatti. Menetelminä käytettiin aktiivista tekemistä, elokuvissa käyntiä, esitelmiä (Neill piti aikuisille ja lapsille), esityksiä (mm. tanssi ja teatteri), huumoria, leikkiä (erityisesti mielikuvitusleikit),  kouluteatteria, käsityötä, luovaa toimintaa (luova työ terapoi), oppitunteja (jotka ovat vapaaehtoisia), pelejä, rehellisyyttä, terapiaa (analyysit, omasta halusta, tavoitteena murtaa lapsen ulkoapäin istutettu omatunto, itseviha), turvallisuussääntöjä, vastuun antamista oikeankokoisena (on eri asia kuin velvollisuus), paradokseja (käsky särkeä ikkuna) ja mm. ns. yksityistunteja (vapaamuotoista jutustelua).

Keskeistä oli tunnetyö, tunteiden eheyttäminen rakkaudella.  Neill piti todellisuutta maailman parhaana opettajana. Kasvun keinoista leikki oli tärkein. Aikuisilla ei ollut lupaa rikkoa lapsen kuvitelmia. Neill ei arvostanut ohjattuja leikkejä. Näytteleminen oli hänelle välttämätön osa kasvatusta- hyvä keino hankkia itseluottamusta. Summerhill oli erikoistunut improvisointeihin. Monia leikkikaluja hän piti turhina, koska ne olivat ei-luovia.

Menetelmiä, joita EI käytetty, olivat: ehtojen asettaminen,  estäminen, kokeet, kurittaminen, pakottaminen, palkitseminen (joka herättää kateutta; onnistuminen palkitsee itse), pelottelu, rangaistukset (korvausvelvollisuus oli, samoin kokouksen säätämät sakot- lapsi ei kuulema pelkää ikätovereiden antamaa rangaistusta),  saarnat, syyllisyyden tuntojen herättäminen, taivuttelu, taloustyöt, työ (alkuvuosina), toruminen ja vihainen puhe. Vapauden periaaatteen kanssa syvässä ristiriidassa oli kurinalaisuuden periaate.

Lapselta ei tule kieltää, sitä, mitä hän todella haluaa- siitä syntyy neuroosi.

Vaikka Neill vastusti fyysistä kuritusta ja piti piiskaamista Englannin koulujen suurenä häpeäpikkuna, hän kertoo itse lyöneensä takaisin oppilasta, joka löi ja puri häntä. Hän perusteli asiaa sillä, että lyöminen ei aiheuta vahinkoa vaan siihen liitetty moraalikäsittely.

Omat ikätoverit olivat Neillin mielestä lapselle ja nuorelle tärkeitä. Neill käytti aktiivisesti ryhmää kasvatuksen välineenä. Poikia ja tyttöjä kasvattettiin yhdessä. Koulussa oli noin 25-70 lasta kerrallaan.  Lapset oli jaettu kolmeen ikäryhmään (5-7, 8 -10 ja 11- ), jotka asuivat yhdessä keskenään. Kullakin ryhmällä oli oma "äitinsä", vanhemmat lapset eivät hoitaneet nuorempia.  Aikuiset asuivat omissa huoneissaan.

Yhteiset säännöt määrättiin viikottaisessa kokouksessa, ja ne koskivat kaikkia. Näissä kokouksissa käsiteltiin myös rikkomukset. Ne olivat paitsi koululain säätäjiä myös tuomio-istuimia.  Tuomioista sai valittaa. Nukkumaanmenolle ja kaupunkiretkille valittiin omat valvojat.

Kokouksissa sovittiin seuraava puheenjohtaja ja jaettiin nukkumaanmenon valvojan tehtävä. Koulussa oli mm. lukukauden päättäjäisten tanssitoimikunta ja teatteritoimikunta.

Myös lasten keskinäisiä suhteita hallitsi vapauden (ei mielivallan) periaate.  Näytelmissä toisten lasten kannustus esiintyjille oli tärkeää. Oppilaiden keskinäistä toimintaa asuntolassa ei erityisesti kontrolloitu.

Neillin opetusoppi

Neillin ajattelussa opetukseen kuuluu opettelua ja sitä tukevaa opettamista.  Opetella voi monella tavalla. Niin myös opettaa. Menetelmällä ei ollut hänen mielestään väliä. Oleellisinta oli oma halua oppia jotain. Opettelun dynamiikka tuli lapsen sisältä: hänen tarpeistaan ja kiinnostuksestaan ympäristöön (oppiaines). 

Oppilas  oli  opetuksen selkeä subjekti.  Opetuksenkin päämääränä oli  oppia osaamaan sitä, mikä  itseä kiinnosti. Usein opettelu tapahtui pänttäämällä.

Oppiaines  oli  lähes täysin avoin. Neill piti kolmea oppiainetta tärkeinä: lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen. Voimistelua ei opetettu. Sukupuoliasioita ei salailtu, mutta liikaa ei tullut kertoa.  Lapsi sai  opetella, mitä halusi. Tai olla opettelematta. Neillin mielestä useimmat kouluaineet olivat ajanhukkaa. Uskontoa Summerhillissa ei opetettu lainkaan. Taito- ja taidetoiminnalla oli paljon mahdollisuuksia. Vapaa leikki oli tärkeää.  Moraaliopetusta ei tule antaa, se tekee ihmisestä pahan. "On rikos opettaa lapsi omaksumaan mielipiteitä" (jopa antisemitismiä vastaan). Viihdettä ja joukkotiedotuksen rihkamaa vältettiin. 

Opettajan tehtävä oli Neillistä yksinkertainen: hänen tuli ottaa selville, mistä lapsi on kiinnostunut ja auttaa häntä tyydyttämään tämä kiinnostus. Opettajan tuli  pitää oppitunteja niin kiinnostavasti, että oppilaat tulevat tunneille. Oppitunnit olivat opettajalle pakollisia ja oppilaille vapaaehtoisia. Itse menetelmillä ei ole väliä. Testejä Neill vastusti sekä pakko-opetusta että kilpakuulusteluja. Opetuksen tarkoitus oli panna ajatukset liikkeelle, ei juurruttaa uskomuksia.

Neill ei arvostanut virallisia tutkintoja, mutta käytännön syystä opettajan piti olla "kiltti ja pätevä". Opettajan tuli olla oikeudenmukainen. Opettajan tuli olla naimisissa, koska opettaja, jolla ei ole sukupuolielämää, oli Neillin mukaan vaarassa fiksoituneiden 15-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Opettajien tuli myös käydä itse analyysissä, jotta he olisivat tietoisia omista torjutuista haluistaan. Opettajavalinnoissa Neill suosi introvertteja.  Hyvä opettaja oli hermostumaton eikä etsinyt väärin keinoin lasten suosioita.

Opettaja  ja oppilaan  pedagoginen suhde perustui vastavuoroiselle vapaudelle. Kumpikaan ei saanut loukata toisen vapautta. Opettajaa ei tarvinnut pelätä. 

Opettajan ja oppilaan  didaktinen suhde ei juuri Neilliä kiinnostanut.  Opettajien tuli itse löytää oma opetustapansa, Neill ei juuri opettajia ohjannut.

Oppimisen tuli perustua vapaaehtoiseen, omaan sponttaaniin kiinnostukseen. Opetuksen tuli olla leikkisää. Leikkiminen oli hänestä tärkeämpää kuin oppiminen. Oppiminen on tärkeää- muttei kaikille. Oppilaille piti jättää itse  keksimisen ilo. Kilpailua ei käytetty, ei palkintoja  eikä suostuttelua. Lapsia ei houkuteltu oppimaan. Jos halusi päästötodistuksen, oli läpäistävä tutkintovaatimukset. Onnellisen elämän ehtoja on kiinnostua itse ja voittaa itse vastukset. Koulunäytelmät kirjoitettiin itse. Neill kirjoitti niitä myös itse. Koulussa julkaistiiin omaa koululehteä.

Kurin suhteen Neill käyttää mielenkiintoista vertausta. Koulukurin tulisi olla orkesterityypistä. Orkesteri on samaa porukkaa. Kysymys on tehokkuudesta ja samasta asiasta nauttimisesta  ei armeijatyyppisesta alistumisesta. Lapsi sosiaalistuu ilman kuria,  koska hän kaipaa sosiaalista hyväksyntää.

Koulun opetusvälineistä ei teoksissa kerrota verstaita, äänilevyjä  ja pelivälineitä lukuunottamatta juuri  mitään. Kirjoja ja kirjanoppineisuutta Neill ei arvostanut. Kirjasto koulussa kuitenkin oli. Koulu teki myös elokuvaretkiä. Joka luokalla oli oma tila ja joka lapsella oma pöytä ja nurkkaus. Opetustiloina oli mm. verstas ja laboratorio, luonnontietoluokka,  taideluokka ja hyvin varusteltu teatteritila.

Oppilaat oli jaettu useisiin eri luokkiin osaamisen mukaan. Luokkakoko oli pieni. Minulle ei ole vielä selvinnyt, kuinka Summerhillin opettajat käyttivät ryhmää opetuksessa, vai käyttivätkö.

Kriitinen arvio

No, mitä tästä ajattelen. Nöyrästi nostan hattua Neillille upeasta työstä Summerhillin lasten hyväksi. Neillin sanoin: "Summerhill alkoi kokeilukouluna. Enää se ei ole kokeilu; nyt se on todiste. Se todistaa, että vapaus toimii."

Katson sitä ihaillen kaukaa. Lähelle tuotavaksi: suomalaisen koulun malliksi siinä on liikaa erityisehtoja. Summerhill on:

- sisäoppilaitos. Lapsia kasvatetaan 24/24 ja 7/7-systeemillä. Löytyisikö meiltä lapsia ja opettajia tällaiseen järjestelmään?
- on eräässä mielessä saari, irrallaan  luonnollisesta yhteydestä omasta ympäristöönsä (kylään).
- on maksullinen.
- enemmän elämänkasvatuslaitos kuin oppilaitos. Se  on pikemmin "pysyvä leirikeskus" kuin koulu.  Neillin tekstiä lukevalle voi syntyä kuva, että koulu oli hänelle eräänlainen  maallistunut luostari, jossa vaikuttava elementti ei ole lainkaan opetus vaan rakkaus. "Summerhillissa rakkaus on se, joka parantaa."
- vapaa koulu. Lähtökohta oli, ettei aikuinen tiedä paremmin, mikä on lapselle parasta. Oppiminen ja oppitunneille osallistuminen on vapaaehtoista. En usko, että tämä  hyväksyttäisiin Suomessa.
- toisin kuin yleensä, irtisanoutunut tehtävästä kasvattaa  lapsia siihen yhteiskuntaan ja sen yhteiskunnan arvoihin, joissa lapsi elää. Se maailma oli  Neillin mukaan sairas ja onneton ja neuroottinen.  Se kasvattaa massaihmisiä, jotka elävät synnintunnossa aiheetta.  Summerhill kasvattaa parempaan maailmaan (jota ei vielä ole). Neill koki pelastavansa lapsia.
- koulu, jossa opetusmenetelmiä vähäteltiin. Summerhill-teoksessa on julkaistu Englannin hallituksen tarkastajien selonteko vuodelta 1949. Se on monessa suhteessa kiittävä, mutta menetelmiä kuvattiin kaavamaisiksi ja vanhanaikaisiksi. Oppilaiden edistyminen todettiin hitaaksi (joskin todella halutessaan he läpäisivät hyvin testit myöhemmin). Raportin mukaan koulusta puuttui opintojen ohjaus.
- Neill liitti  tiiviisti terapian kasvatukseen. Kasvatus on hänelle parannustoimintaa. Arvelen, ettei meillä opettajilla ole tähän valmiuksia.
- Neillin kasvatusoppia ei voi toteuttaa terapoimatta suurta osaa perheitä. Neillin  mukaan ei ollut ongelmalapsia, vain ongelmaperheitä. "Vaikea lapsi on melkein aina tehty vaikeaksi kohtelemalla häntä kotona väärin" , "Vanhempien tekemisen virheiden korjaaminen näyttää muodostavan suuriman osan työstäni."
- kuten Summerhill-teoksen esipuheessa todetaan, Neill on ehkä liikaa Freud nerouden lumoissa. Sukupuoliasiat ja niihin liittyvät estot, kompleksit ja neuroosit selittävät kaiken pahan maailmassa.
- Neillin itsensä oli vaikea hyväksyä kompromisseja.  Hän käy hyvin tunneperäistä sotaa kaikkia uskontoja vastaan. Uskonto pakenee hänestä elämä. "Tulee aika, jolloin uudet sukupolvet eivät hyväksy nykyistä vanhentunutta uskontoa ja myyttejä."
- Neill vaikuttaa ajoittain fanaatikolta, joka on ainoana löytänyt totuuden: "Summerhill-aatteen tulevaisuus on ihmiskunnalle mitä tärkein. Antamalla vapautta annetaan rakkautta. Ja vain rakkaus voi pelastaa maailman".

VAIKKA Neill itse piti Beatleseja roskana, bändi tiivistää hänen ajatuksensa kuuluisassa laulussaan.

Lähteet

Neill, A. S. (1968). Summerhill. Kasvatuksen uusi suunta. Helsinki: Weilin + Göös.

Neill, A. S. (1969). Vapautta - ei mielivaltaa.  Helsinki: Weilin + Göös.