Kuukauden kirja(nen): Tulevaisuuden koulu vuonna 1919

Steiner, R. (1979 ).Ajankohtaisen koulunpedagogiset
 perusteet: kolme kirjoitusta ensimmäisen Waldorf-
koulun avaamisen johdosta Stuttgartissa 1919. Lahti:
Lahden  Steiner-pedagoginen työpiiri r.y.

MISTÄ tämä kirjanen on mukaani tarttunut? Löysin sen sattumalta omien kirjojen joukosta kansliasta. Miksi en ole koskaan sitä lukenut? 25-sivuinen kirjanen oli aivan koskemattoman tuntuinen. En ole ilmeisesti ainoa laiminlyöjä.  Googlettamalla teos saa vain 11 osumaa. 

NYT luin. Kuten kerroin aikaisemmin, olen välttänyt Steinerin ajatuksiin tarttumista. Ehkä 57-vuotiaana olen siihen vasta kypsä. Luen parhaillani yhtä häntä käsittelevää teosta, ja huutonetistä huutamani  elämänkerta on sekin työpöydällä. 

MUTTA nyt tähän kirjaseen. Se on siis kirjoitettu juuri niihin aikoihin, kun ensimmäinen Wardof-koulu - Steinerille se oli tulevaisuuden koulu - käynnistyi Stuttgartissa. Elettiin vuotta 1919.  Kirjoittajan mielenmaisemaa kuvasi Saksan häviämä maailmansota. Toisaalta koulut olivat kangistuneet. Toisaalta eletttiin voimakasta ns. uuden koulun aikakautta (Decroly, Neill, Montessori, Dewey...). Kirjoittaja itse oli tuolloin 58-vuotias :-)

ON huikeaa lukea, millaista tulevaisuuden koulua Rudolf Steiner lähti luomaan  93 vuotta sitten.

Tulevaisuuden koulu Steinerin silmin

Kuten tiedetään, Steiner kiinnostui kouluopetuksesta varsin kypsällä iällä.  Hänelle jäi aikaa  seurata omaa pedagogiikkaansa noudattavaa koulua vain kuutisen vuotta. Kokemuksia opettamisesta hänellä toki oli jo aiemmin.  Hän oli toiminut nuoruudessaan kotiopettajana,   julkaissut jo vuonna 1907 (38-vuotiaana) teoksen “Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta” ja pitänyt luentoja sikälaisessa työväenopistossa.   Mutta filosofia, teosofia ja antroposofia olivat olleet hänelle tärkeämpiä teemoja. 

Kun opettaja Herbert Hahn ja tupakkatehtaan johtaja  Emil Molte ottivat Steineriin yhteyttä uudenlaisen koulun perustamiseksi tehtaan työntekijöiden lapsille, aika oli kypsä tarttua kaksin käsin myös pedagogiikkaan. Steiner kokosi ajatuksensa hengentieteellisestä pedagogiikasta ja koulutti uuden koulun opettajat. Syntyi suomalaisittain Steiner-pedagogiikka.

MILLAISTA koulua Steiner tavoitteli? Tiivistän kirjasesta oppimani seuraavasti:

Tulevaisuuden koulu on

• yhtenäiskoulu. Se on tarkoitettu kaikille säädyille. "Jokaisella on sama oikeus kasvatukseen ja sivistykseen". "Kaikille yhtenäinen peruskoulutus". Muistetaanpa, että Suomi sai yhtenäiskoulun vasta vuonna 1972! No, Saksa ei vieläkään. 
• vapaa koulu. Koulun -ja opettajien- on oltava vapaita suhteessa valtioon ja talouteen. Steiner kritisoi valtiota, joka asetti  kasvatuspäämäääräksi käyttökelpoisen valtion palvelijan. Oppilaitosten hallinto kuului kokonaan opettajille. Valtio ja talous ei saa alistaa koulua. Kouluille ei sovi ulkopuolinen hallinto. Tämän  taustalla oli Steinerin idea vapaasta henkisestä elämällä.
• koulu "elämää varten". Koulussa luodaan  kelpoisia kykyjä; Steiner vaati kouluun  uusia, elämässä hyödyllisiä  aineita. Koulun tärkeä tehtävä oli  auttaa ihmistä löytämään oikea  suhtautumisen työhön. Kansantaitoon  kuului hänen mukaansa mm. maanviljely, ammatti-, teollisuus- ja talousoppi. Kaiken piti suuntautua käytäntöön. Kouluun tarvitaan uusi aine Eurytmia voimistelun rinnalle. Eurytmia oli näkyvää puhetta. Koulu ei saanut  olla saareke.

Tulevaisuuden koulun pedagogiikka

Steiner arvosti vuosisatojen aikana koottua pedagogista viisautta. "Ajan mittaan on kertynyt runsas aarre pedagogista viisautta ja innostuneita ohjeita aloittelevien opettajien omaksuttavaksi." Mutta hän myös kysyi: "Miksi hyvät kasvatusperiaatteet johtavat epätyydyttäviin tuloksiin?" Vastauskin hänellä oli: Pedagogiikan on pohjauduttava koko ihmisolemuksen käsittävään sieluntuntemukseen, joka taas on sidoksissa opettajan vapaaseen persoonallisuuteen.  Sielullisuuden ymmärtäminen edellyttää, että tiedostava ihminen kasvaa taiteellisesti tarkasteltavaksi. On tiedostettava luonto ja myös henki. 

Kuinka opetus tulisi Steinerin mukaan järjestää vuonna 1919 :

• Kasvatuksen päämäärä.  Tavoitteena on sielullisesti terveesti kehittynyt  ihminen. Lapset on kasvatettava ihmisyyteen ja koulutettava elämään. On pystyttävä työhön ja saatava itselleen tukeva elämänote. Lapsia ei tule kasvattaa   yksipuoliseen tietämiseen vaan osaamiseen. Tahtoa on voimistettava.  Valtio ja talouselämä eivät saa määrätä ihmisten kehityskulkua omien tarpeidensa mukaan. Kasvatuspäämäärä ei voi olla  käyttökelpoisuus valtion ja talouden ulkoista elämää varten. Oleellista on omaksi itseksi kasvu. "Ei ole kysyttävä, mitä ihmisen täytyy tietää ja osata olevaa sosiaalista järjestystä varten vaan mitä taipumuksia ihmisessä on  ja miten niitä voi kehittää.  On  kehitettävä myös taipumuksia korkeampaan maailmankatsomukseen". 
• Oppiaines. Lapsille ei tule opettaa  tietoa, jolla ei ole käyttövoimaa elämässä. Opettajien on saatava päättää opetussuunnitelmasta ja oppimäärästä. Pienillä lapsilla opittavien asioiden tulee liittyä ihmiseen. 12-vuotiaana voi sitten oppia jo tosiasioiden maailmasta. 
• Menetelmät. Koulu vie lapsen leikistä työhön. Taide on tässä korvaamaton väline. Opettajan on herätettävä yksilö osallistumaan. Oppilaan on saatava omaksua asiat yksilöllisesti. Steiner kritisoi liiallista havainto-opetusta, mutta näki sen liittyvän myönteisesti omatoimisuuteen. Steiner korosti muistin kehittämistä (kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti). Opettajan  opetustavan tulisi olla eloisa.
• Opettajat. Opettajien oli saatava olla  riippumattomia valtiosta ja taloudesta. Heidän on saatava vapaasti kehittää yksilöllisiä kykyjään. Opettajan persoonallisuuden on voitava elää vapaasti pedagogisessa luovuudessaan.  Opettajien  on paneuduttava koko mielenkiinnolla  elämän laajoille alueille. Opettajien työotetta Steiner kuvasi "tutkivaksi syventymiseksi jokaisen lapsen olemuksen yksilöllisyyteen". Opettajalla tuli olla vapaa ja yksilöllinen asenne  oppilaisiin. Opettajan tehtävä on luodata lapsen sielunolemusta.  
• Oppilaat. Lapsi oli Steinerin mukaan ainutkertainen. Pedagogiikan oli Steinerin mukaan  perustuttava ihmisen todelliseen tuntemukseen. Siihen kuului ikäkausien ja yksittäisten oppilaitten tuntemus.  Steinerin mukaan ihmisen oppiminen oli eri ikäkausina erilaista. Pieni lapsi oppi  vaistomaisesti matkimalla. Lapsen olemus kehittyi siis  aluksi matkimisvietistä käsin. "Kaikki, mitä lapsi näkee, kuulee, .. jne  herättää halun tehdä samaa. Lapsi tekee sieluaan ympäristön kuvaksi." 7-vuotiaana lapsi hyväksyi auktoriteetin ja halusi antautua hänen johdettavakseen.  Luontainen matkimisvietti muuntui omaksumiskyvyksi. Matkimisviestin tilalle tuli viettymys tehdä tai myös ajatella auktoriteetiksi kokemansa ihmisen tavoin. Vieras olemus painui nyt hänen olemukseensa tietyllä tietoisuudella. 
• Ryhmä. Vuonna 1919 Steiner ei vielä puhunut eri temperamenttityyppien pedagogisesta käyttämisestä.

MITÄS sanotte?