Suomalaisen perusopetuksen pedagogiikka

JOKIN AIKA sitten huomattiin ongelmaksi se, että Opetushallitus arvioi opetuksen onnistumista. Se kun vastaa pitkälti opetuksen suunnittelusta. Niin perustettiin erillinen Koulutuksen arviointineuvosto, jonka sihteeristö on Jyväskylässä.

KOULUTUKSEN ARVIOINTINEUVOSTO on juuri julkaissut arviointiraportin "Tavoitteista vuorovaikutukseen" perusopetuksen pedagogiikasta, suomalaisten perusopetuksen koulujen opetuksen tasosta ja onnistumisesta. Arviointiryhmän puheenjohtajana oli professori Päivi Atjonen Joensuun yliopistosta ja käytännön johtajana perusopetuksen pääsuunnittelija Esko Korkeakoski kansallisesta arviointisihteeristöstä.

Arviointiaineisto hankittiin rehtorikyselyllä (N = 410) ja opettajakyselyllä (N = 2310). Saatuja tietoja täydennettiin aikaisemmalla arviointi-, tutkimus- ja tilastotiedolla. Ryhmän käytössä oli lisäksi 12 kouluvierailun haastattelu- ja havainnointiaineistot sekä näiden vierailujen yhteydessä pidettyjen kuulemistilaisuuksien tiedot (Olen kirjoittanut Espoossa olleesta kuulemistilasuudesta lastussa 21.9.2007)

Millainen on perusopetuksen taso?
Oppimistuloksia ei tässä arvioinnissa tutkittu, vaan opettajien pedagogiikkaa. Hyvää työtä tehdään kaikissa kouluissa tasalaatuisesti kautta maan joskus hankalissakin oloissa.

Millaisia ovat suomalaiset opettajat?
Opettajien ammattitaito ja professionaalinen asenne on kokonaisuutena hyvä ja varsin tasalaatuinen, kiittää arviointiryhmä. Opettajat tiedostavat aiempaa paremmin oman käyttöteoriansa ja sen pohjalla olevat arvot. Yhdeksän kymmenestä opettajasta kuvasi toimintaperiaatteensa ja osasi kiteyttää itselleen tärkeimmät periaatteet. Tämä kertoo opettajien jäsentyneestä pedagogisesta ajattelusta ja kyvystä tietoiseen pedagogiseen päätöksentekoon, mitä pidetään yhtenä hyvän opettajuuden tunnuspiirteenä.

Opettajien tavoitetietoisuus opetussuunnitelman ja oppiainekohtaisten tavoitteiden kannalta näyttää  olevan hyvä.

Perusopetuksen opettajat kiinnittävät tietoista huomiota opetuksen ja oppimistilanteiden monipuolisuuteen.

Suomalainen opettaja työskentelee edelleen varsin yksin.

Pääasiallisesti opettajat suhtautuvat myönteisesti koulumaailmassa tapahtuneeseen kehitykseen ja ovat valmiita itsensä kehittämiseen ammatillisesti, mutta kaikissa opettajissa tämä suhtautumistapa ei näy.

Millaista on suomalaisen perusopetuksen pedagogiikka?
Valtaosa opettajista arvostaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta tärkeimpinä pedagogisina periaatteinaan. Opettajat liittävät onnistuneeseen opetukseen tavallisesti hyvän työrauhan, selkeät tavoitteet, sisältöjen motivoivuuden, oppilaiden aktiviteettien hyödyntämisen sekä opetusmenetelmien ja työtapojen monipuolisuuden. Opettajien pedagogiset toimintaperiaatteet ovat päälinjoiltaan perusopetusta koskevien säädösten, opetussuunnitelman perusteiden sekä oppimista ja sen ohjaamista koskevan tutkimustiedon perusteella laadittujen suositusten mukaisia tai ainakin niiden suuntaisia.

Opetussuunnitelma, oppiaineen ominaisluonne ja oppikirjat ovat käytännössä opetuksen sisällöllisen suunnittelun perusta. Opetus on ulkonaisesti järjestetty tavallisesti opettajakeskeisen opetuksen tapaan, mutta opettajat tavoittelevat opetuksessaan myös vaihtelua ja monipuolisuutta. Oppikirjalla on yhä vahva rooli opetuksessa, joskin opetusmenetelmät ovat rikastuneet. Toiminnallisia, yksilöllisiä ja sosiaalisia työmuotoja käytetään melko paljon, tutkivia ja kokeileviakin aikaisempaa enemmän.

Opettajat pyrkivät tekemään oppilaan hyväksi voitavansa. He haluavat ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet ja kyvyt. Opetus on aiempiin tutkimus- ja arviointitietoihin nähden oppilaskeskeisempää, rikkaampaa ja oppilaan ajattelua voimistavampaa.

Opetus on kannustavaa, oppilasta arvostavaa ja yhdenvertaista. Oppilas otetaan huomioon myös menetelmällisin keinoin.

Opetusmenetelmien ja oppimateriaalien monipuolistuvaa käyttöä on nähtävissä, mutta innovatiivisia käytäntöjä ei kuvattu kovin paljon.

Miten opetus on muuttunut?
Opettajilta kysyttiin, mitä he ovat muuttaneet viiden vuoden aikana pedagogiikassaan. Isot muutokset olivat kuulema harvassa. Muutokset olivat yksittäisten opettajien kokeiluja, ajatuksia, tekoja. Muutosvirtaa, mikä koskisi valtaosaa opettajia, ei ollut näkyvissä. Päällisin puolin luokkatyöskentely näyttää ulkopuolisen tarkkailijan silmin vanhalta tutulta: opettaja opettaa, oppilaat omaksuvat.

Toteutuuko opetuksen tasa-arvo?
Merkittäviä opetuksen tasa-arvoa vaarantavia tekijöitä ei ilmene, jos verrataan opettajaryhmien eroja ala- ja yläkoulun, kunnan taajama-asteen, maan eri alueiden tai opetuskielten (suomi-ruotsi) välillä.

Koulujen taloudellisissa toimintaedellytyksissä on kuitenkin eroja. Opetustilat ovat opiskelun näkökulmasta kokonaisuutena kohtuulliset tai hyvät. Monien koulujen opetustiloissa on silti edelleen puutteita. Varustelu näyttää olevan vähintään tyydyttävä, vaikka mitä ilmeisimmin yksittäisissä kouluissa ja joissakin oppiaineissa (esimerkiksi musiikki, tekninen työ) on puutteita.

Opettajien osaamisen eroja saattaa syntyä erilaisten täydennyskoulutuksen resurssien tai erilaisen oman osaamisen kehittämishalun perusteella.

Millaisia ongelma opetuksessa havaittiin?
Summaan omat havaintoni raportin tiedotteesta seuraavasti:

(1) Opettajien mukaan suuret ryhmäkoot vaikeuttavat heidän työtään.
Opetuksen onnistumista vaikeuttavia tekijöitä ovat yleisimmin opetusryhmän liian suuri koko ja sen heterogeenisuus. Oppilaiden erilaisuus ei ole pedagoginen ongelma, mutta 25 oppilasta suuremmat opetusryhmät ovat sitä, arvioijat korostavat.

Opettaja-lehden haastattelun mukaan opettajat tunnistavat erilaisuutta, tahtovat ottaa oppilaiden tarpeita huomioon ja eriyttää opetusta, mutta kokevat usein riittämättömyyttä haastavissa suurissa opetusryhmissä. Päättäjien pitää pysähtyä miettimään lasten ja nuorten etua ja sitä, missä kulkee opettajien jaksamisen raja, Atjonen patistaa.

(2) Opetuksen eriyttäminen rasittaa
Työssään haasteellisina asioina opettajat pitävät oppilaiden häiritsevää käyttäytymistä, motivoinnin ongelmia ja monentyyppisiä oppimisvaikeuksia. Useat näistä pulmista liittyvät opetuksen eriyttämisen tarpeisiin. Siihen kaivataan lisää täydennyskoulutusta.

(3) Ns toisen asteen työ vie voimia
Myös opetukseen liittymättömien tehtävien kasvava määrä ja kiire vaikeuttavat usein opetuksen onnistumista. Kiireen kokemusta kasvattaa lisäksi projektien ja kokousten tulva.

(4) Koulujen taloudellisten toimintaedellytysten erot

(5) Opetussuunnitelma on liian vaikea toteuttaa
Päosalle opettajia opetussuunnitelma näyttäisi olevan entistä tärkeämpi. Toisaalta vaativuudessaan ja sitovuudessaan ops myös ahdistaa opettajia. Opettajat kokevat, että tunnit eivät riitä! Opetussuunnitelmien kehittämiskohteina mainittiin muun muassa oppisisältöjen ylimitoitus, tuntijaon pulmat, kouluarvosanalle kahdeksan asetetut liialliset vaatimukset ja arviointiohjeiden selkiytys.

(6) Pedagogiikkaa on kehitettävä
Perusopetuksessa tarvitaan lisää oppilaskeskeistä pedagogista otetta ja näkemystä oppimisesta yhteisöllisenä tiedon rakentamisena. Tarvitaan myös koululuokan ulkopuolelle laajenevia ja harkitusti teknologiavälitteisiä opiskeluympäristöjä.

Opettaja-lehden haastattelussa raportin laatijat korostivat, että koulu ei ole saari merellä. Pedagogiikassa ovia tulisi avata rohkeammin ympäristöön. Koulunkin pitää muuttua, haistaa, mitä ajassa liikkuu, Atjonen kannusti.

(7) Koulukiusaaminen ei ole vähentynyt
Kiusaamisen kitkeminen on suuri haaste perusopetukselle. Viisastenkiveä aineistosta ei löytynyt. Kouluissa, joissa kiusaaminen on saatu kuriin, siihen puututaan Opettaja-lehden haastattelun mukaan heti ja yhdessä rintamassa.

(8) Opettajapula uhkaa
Päättäjien tulisi vahvistaa tekijöitä, jotka lisäävät opettajien ammatin vetovoimaisuutta ja työhön sitoutumista. Näitä asioita ovat esimerkiksi erityispedagogisella ja psykologisella osaamisella vahvennettu opettajien peruskoulutus, oppimista tukevien itsearviointitaitojen edistäminen tai opettajien tarpeet huomioon ottava täydennyskoulutus.

(9) Täydennyskoulutusta tarvitaan
Mahdollisuudet täydennyskoulutukseen vaihtelevat kunnittain. Opettajan pedagoginen ajattelu on opetuksen voimanlähde ja kaipaa säännöllisesti täydennystä, kerrotaan Opettaja-lehden haastattelussa. Opettajat kaipasivat täydennyskoulutusta juuri menetelmiin, jotta osaisivat paremmin auttaa erilaisia oppilaita.

Raportin (Tavoitteista vuorovaikutukseen) voi lukea verkosta osoitteesta: www.edev.fi/portal/julkaisu
OPETTAJA-lehden artikkeli raportista löytyy osoitteesta: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_12/120864.htm