KUVA: Dosentti Jari Salmisen laatiman yksityiskoulujen digitaalisen arkiston mukaan Suomen ensimmäinen yksityinen oppikoulu oli Fruntimmers-skolan i Nyslott. Se sai toimintaluvan vuonna 1853. Koulu jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1950 saakka myös nimellä Savonlinnan yksityinen tyttölyseo. Kuva on Museoviraston omaisuutta. YKSITYISILLÄ kouluilla on ollut Suomen historiassa kiistaton ja kunniakas rooli. Kun 1800-luvulla kansallisuusaate sytytti suomalaiset, oppikoulut olivat yksi sen tykeistä. Ja kun valtio ei niitä riittävästi perustanut, yksityiset ihmiset perustivat, omille ja kaupunkinsa lapsille. Huomattava osa oppikouluista oli yksityisiä.
PERUSKOULUUN siirryttäessä päättyi pääosin yksityisten koulujen historia. Pieni osa jatkoi ns korvaavina kouluina. Näistä tunnetuimpia ovat mm. hienot perinteet omaavat SYK, englantilainen koulu, ranskalainen koulu ja saksalainen koulu. Yhteiskunta otti 1970-luvulla perusopetuksen vastuullisesti hoitaakseen ja tarjosi kaikille oppilaille mahdollisuuden suorittaa entistä keskikoulua vastavan oppimäärän. PISA-tulokset kertovat, kuinka viisas tämä ratkaisu on ollut.
YKSITYISKOULUJA on silti yhä haluttu perustaa. Aidosti pedagogisia vaihtoehtokouluja niistä ovat ennen muuta Steinerkoulut. Niissä ja freinet-kouluissa käy kuitenkin vain 11 % yksityiskoulujen oppilaista. 1990-luvulla syntyi niiden lisäksi useita kristillisiä kouluja. Näyttää siltä, että yhä useampi yksityinen koulu on nimenomaan kristillinen koulu. Tällä hetkellä kristillisissä kouluissa käy 8 % yksityiskoulujen oppilaista.
TÄMÄN aamun Hesarissa on uutinen: " Hallitus aikoo vakinaistaa viisi yksityiskoulua." Marjukka Liiteenin kirjoittaman jutun mukaan hallitus on aikeissa vakinaistaa viiden määräaikaisen yksityiskoulun toimiluvat: Espoon, Keravan, Kuopion ja Jyväskylän kristilliset koulut sekä Rauman freinetkoulu ovat saamassa vakiluvat torstaina, kun valtioneuvosto käsittelee hakemuksia. Mahdollisesti kokonaan uusia toimilupa myönnetään vielä neljä. Kaikkiaan yksityiskouluhakemuksia tuli opetusministeriöön 16.
ERITYISESTI kysymys kristilllisistä yksityskouluista on vaikea, ainakin kahdesta syystä. Yksityisissäkin kouluissa on noudatettava perusopetusta koskevaa ohjeistoa. Siihen kuuluu, että edes uskonnon opetus ei saa olla tunnustuksellista. Kuinka opetus voi rakentua näissä raameissa nimenomaan kristillisyyden ympärille? Toiseksi olen sitä mieltä, että ylipäätään monikulttuuristuvassa Suomessa ei ole viisasta rakentaa yhden uskonnon kouluja. Ne eivät voi edistää suvaitsevaisuutta. Kasvu yhteiskunnan jäsenyyteen edellyttää erilaisten arvojen kohtaamista. Kristillisten koulujen aseman vakinaistaminen tulee johtamaan myös paineisiin perustaa muiden uskontojen piiriin omia kouluihin. Minua sellaiset kammoksuttavat.
OPETUSMINSTERI Sari Sarkomaan mukaan on huonoa hallintoa roikottaa lain tiukat ehdot täyttäviä kouluja vuodesta toiseen määräaikaisten lupien varassa. Ratkaisu takaisi näillekin kouluille mahdollisuudet pitkäjännitteiselle kehittämiselle. Samalla päästäisiin eroon perusteettomista opettajien pätkätöistä ja koulujen tilaratkaisut saataisiin vakaalle pohjalle. Hyviä argumentteja, mutta tuskin todellisia syitä.
SUOMESSA on nyt 75 yksityiskoulua. Niissä käy alle kolme prosenttia kaikista perusopetuksen oppilaista. "Mitään lupa-automaattia ei ole. Hakemukset on katsottu hyvin tarkkaan, ja enemmän niitä hylätään kuin hyväksytään", Sarkomaa vakuuttaa Hesarissa.
Kyse ei siis ole mittakaavaltaan massiivisesta muutoksesta. Mutta periaatteellisella tasolla suunnanvaihdos on merkittävä. Perusopetusta koskevat tutkimustulokset eivät anna mitään aihetta rakentaa peruskoulun rinnalle rinnakkaista yksityiskoulujen linjaa. Kyse on ideologisesta tahdosta. Kaikkialla maailmassa konservatiiviset puolueet haluavat edistää yksityistä koululaitosta. Jos Kokoomuksella tämä asia ei olekaan sen koulutuspolitiikassa aivan kärkitavoite, ei sillä myöskään ole ideologisia esteitä yksityiskoulujen määrän kasvattamiselle. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että ministerin tärkein avustaja, valtiosihteeri Heljä Misukka siirtyi tehtävään yksityiskoulujen liitosta. Tässä suhteessa edellisen hallituksen sosialidemokraattinen opetusministeri edusti aivan erilaista arvomaailmaa. Peruskoulu on kaikkialla pohjoismaissa nimenomaan sosialidemokraattien työn tulos. Demareilla oli kaikki syy suojella sitä.
PANNAAN kalentereihin ylös torstai 27.3.2008. Seurataan kiihtyykö tuon päivämäärän jälkeen Suomessa koulutuspoliittinen arvojen sota.
Ks. http://www.yksityiskoulut.fi/
2 kommenttia:
Suomessa on kaikkiaan ihan hyvä peruskoulujärjestelmä, joskin koulujen tiloissa ym. on jo nyt isoja eroja. Oma lähikoulumme (alakoulu) on 500 oppilaan homekoulu, jossa yli puolet oppilaista (ja opettajista) oireilee sisäilman takia, opettajia on sairaslomilla jne. Koulu on lisäksi rakennettu aikanaan pienemmälle oppilasmäärälle, joten esim. piha-alueita on vain yksi ja tilanpuutteen takia liikuntatunteja pidetään käytävillä. Koulun oppilasmäärää on kasvattanut paitsi alueen paisuminen myös samanaikainen pienten alakoulujen lakkauttaminen kunnassamme.
Emme halunneet laittaa lastamme tähän kouluun. Kun selvitimme muita vaihtoehtoja, ainoiksi jäivät käytännössä yksityiskoulut: Steiner tai kristillinen koulu. Oma kristillinen taustani ja kr. koulussa noudatettava normaali opetussuunnitelma johtivat valitsemaan kristillisen koulun. Valinta oli hyvä: kohtuulliset luokkakoot, yhteisöllisyys, kiusaamisen nollatoleranssi ja lisäksi kristillisen arvopohjan näkyminen ovat tuntuneet hyvältä niin lapsesta kuin vanhemmistakin. Keneltä se on pois, jos koulunsa voi halutessaan valita? Kyse kun ei ole maksullisista eliittikouluista UK:n tai USA:n tyyliin. Opetuksen tasossa ei ei myöskään ole moitteen sijaa: päinvastoin, pienemmässä luokassa opetus on yksilöllisempää ja opettajat jaksavat paremmin. Samoin opettajat tekevät keskenään paljon yhteistyötä, mikä auttaa lisäämään yhteisöllisyyttä - tunteehan koulun jokainen opettaja jokaisen oppilaan nimeltä.
Teitte varmasti ihan oikein.
Lähetä kommentti