Kirjoja

Kirjoja
Kirjoja

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 1



HUOMENTA, hyvä blogi. Nousin tänä aamuna klo 6.30 kokeilemaan uutta langatonta yhteyttä. Sai vaimo nukkua hieman pidempään.

Ensi viikosta näyttää tulevan juoksuviikko. Maanantai-iltana puhun kansanedustaja Johanna Karimäen (vihr,) kansalaisinfossa peruskoulusta. Tiistaina olemme professori Juhani Hytösen kanssa Opettaja-tv:ssa puhumassa lapsikeskeisyydestä. Torstain ja perjantain vedän rehtori Anneli Rautiaisen kanssa Espoon isännöimää Tulevaisuuskasvatuksen kouluttajakoulutusta.

TÄLLÄ kertaa päätin valmistautua edessä oleviin tilaisuuksiin käymällä läpi kaikki tämän blogin lastut noin 15 kuukauden ajalta. Oikein mielenkiintoinen ekskursio. Löysin sattumia. Eiköhän näistä aihioista hiomalla tule muutamaan luentoon ja alustukseen eväät? Julkaisen ne lastusarjana

YLEISKUVAA

1. PEDAGOGINEN INTERREGNUM

Elämme Auroran koulussa opetussuunnitelmauudistuste osalta osalta tämän opsin seitsemättä vuotta. Joten perälauta alkaa pian näkyä. Virheet tuntuvat, mutta korjausliikkeitä ei saa vielä tehdä. Taistelu lisätunneista on jo alkanut. Mikään ryhmä ei ole kuitenkaan ilmoittanut, että sen tuntimääriä voisi laskea.

2. KOULUTUSPOLITIIKAN PENETRAATIO

iso Gee tapaa kotona ja puutarhassa. Epidemia alkoi uusliberalistien piiristä. Suurin osa elää vielä taudin ensivaihetta, johon kuuluu innostava kiihoitustila. Oireet tulevat pian.. Tehtaat kiinni täällä. Ja auki siellä, missä ei tarvitse suojella luontoa. Kerjäläiset kaduille. Paremman tulevaisuuden etsijät salaa veneisiin tai auton rakenneosiin. Tautiin ei ole vastalääkettä. Vain pieniä vastarintapesäkkeitä, kuten Kemijärvellä ja Tiibetissä.

Ison Gee myötä koulutuspolitiikka on alkanut totella yhä kiltimmin talouspuhetta. Sen kielen maailmassa pyhänä kirjana on pankkikirja. Johtava arvo on kustanustehokkuus. New Public Management lietsoo vihaa julkista sektoria kohtaan. Verot alas! Sillä on ikävä asenne: kunnat kyykkyyn. Tai yhteen menemällä PARAS? . Kuinka kaksi köyhää kuntaa pystyisi oikeasti nostamaan palveluidensa laatua? Kuka huolii kaikkei köyhimmät kunnat? Syntyykö Suomeen vaivaiskuntien joukko. Ne tuhlaavat kuitenkin kaikki rahat, mitä niille annetaan. Tuhlaavat? Käyttävät.

Iso Ge vaikuttaa kaikkeen, jokaisen arkeen. Sanoa ei kai saisi, että siihen liittyisi ongelmia. Mutta liittyy. Myös koulussa. Emme halua maksaa seinistä. Onko jossain vielä puolityhjä luokka? Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kasvaa pian 100 000:lla.
He tarvitsevat räätälöityjä palveluita. 
Meillä ei kuitenkaan ole toimivaa ratkaisua maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Ei median kuumentamien murrosikäisten pedagogiikkaa. Meillä ei ole mitään ratkaisua väkivaltaisten, rikkimenneiden lasten koulunpitoon. Pitäisi olla.

3. PERHEET KRIISISSÄ

Yhä useampi perhe oireilee. Koko perheinstituutio elää transformaatiota. Ydinperhe kuolee, ja sen mukana katoaa lapselle tärkeä suojaverkko, eikä uutta ole vielä tilalle. Viranomaisista ei ole omaisiksi. Ihmislapset särkyvät. Väkivaltaisten lasten oireet pahenevat. Hoitopaikkoihin on pitkät jonot.

Kulissit eivät saa kaatua. Kodin ja koulun yhteistyötä hoitaa juristi. Ongelmat ratkaisee oikeuskansleri. Tai sitten isä tulee hakkaamaan lapsensa kiusaajat itse kouluun.

4. MILLOIN ALOIMME VIHATA LAPSIA?

Ikärakenteemme muuttuu. Lisääntyvä vanhusmäärä tarvitsee kalliimmat palvelurakenteet. Ja saa ne. Eläkeläisillä olisi halutessaan seuraavissa eduskuntavaaleissa enemmistö. Työelämä tarvitsee koulutettuja aikuisia. Aikuiskoulutust tarvitsee rahaa. Kuka muistaisi pieniä lapsia. Hehän eivät äänestä. Nyt on oikein laskettu, mitä lapsi tulee maksamaan.

Yhden suomalaisen kasvattaminen ja kouluttaminen aikuiseksi maksaa laman aikana tehdyn arvion mukaan 300 000- 350 000 euroa. Yksi lapsi maksaa elättäjilleen ennen 20. ikävuottaan vajaat 200 000 euroa (Suomalainen lapsi maksaa vanhemmilleen 105 600 euroa ennen täysi-ikäistymistään, laskee Iltalehti. Luku perustuu Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi 2007 -selvitykseen) .Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen kautta yhteiskunnan rahaa menee ainakin 150 000 euroa. Mukana ei ole vielä ne kulut, jotka aiheutuvat siitä, että vanhemmat vievät lapsiaan harrastuksiin. Yksi lapsi syö siis rahaa vuodessa 17.500 euroa. Se tekee 1458 euroa kuussa. 48 euroa päivässä.
Mitä kaikkea muuta mukavaa sillä rahalla saisikaan? .


5. MURROSIKÄ

Murrosikä totetuu Suomessa rajuna. Kouluissa oppilailla ei ole yhtä heistä välittävää aikuista. Varsinkin pojille ikäkausi on raskas.

Nuorisotutkimuseura selvitystyön mukaan noin 20 000-40 000.sta nuoresta ei tiedetä, mitä he tekevät ja millä elävät. Kymmeniä tuhansia alle 25-vuotiaita on työttömänä ja kymmeniä tuhansia tietymättömissä. Pääosa joukosta on keskeyttänyt ammattikoulun.

" Rexi on homo"- kirja. Olemmeko luopuneet varhaiskasvatuksen ja ala-asteen idyllien jälkeen kokonaan kasvatuksesta? Jätämmekö nuoremme toinen toistensa kasvatettaviksi? Kirja kertoo murrosikäisten käsittämättömältä näyttävästä koulunkäyntikulttuurista. Ja opettajien kummallisista tavoista selvitä päivä ja tunti kerrallaan annetuissa reunaehdoissa. " Yläasteen oppilas ajattelee joka kolmas sekuntti seksiä. Yritän keskittää opetukseni taukipaikkoihin", päähenkilö kirjoittaa.

Yhteiskunnasta putoaminen osataan jo ennustaa. Mm. koulukiusaaminen ja koulukiusattuna oleminen ovat vaaran signaaleja. Suomalaisen Lapsesta aikuiseksi - pitkittäistutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkäaikaistyöttömyyden todennäköisyys vaihtelee merkitsevästi lapsuusiäin käyttäytymisen ja koti-ilmapiirin perusteella.

8-vuotiaan aggressiivinen käyttäytyminen ennakoi 14-vuotiaan nuoren koulusopeutumisen vaikeuksia, mitkä puolestaan ovat varhaisaikuisuuden ammatillisten vaihtoehtojen vähyyden, alkoholin ongelmakäytrön ja myöhemmän pitkäaikaistyöttömyyden ennustajia. Jos lapsella ei ole sosiaalisia taitoja, jos hän ei saa kotoa tukea ja opastusta, hänen todennäköisyytensä kokea pitkäaikaistyöttömyyttä 27. ja 36. ikävuoden välillä oli lähes 50% (koko aineistossa todennäköisyys oli 8 %).

Jos aggressiivinen lapsi saa harjoitusta sosiaalisisiin taitoihin ja paljon tukea ja ohjausta vanhemmiltaan, todennäköisyys oli 9 %! 

SIKSI lasten epäsosiaaliseen käyttäytymiseen on jaksettava puuttua.

Ei kommentteja: