Koulupuhetta mediassa

PÄÄTTYVÄ viikko on ollut mediassa varsin vilkasta koulupuhetta.

ILTASANOMAT otti viikonvaihteen numerossa OAJ:n puheenjohtajan kynsiinsä A-talkissa käydystä edunvalvontakeskustelusta. Kangasniemi oli kuulema näyttänyt hoitajien edustajalla paikkaa mm. tytöttelemällä häntä. En nähnyt ohjelmaa. Eihän tytöttely hyvää käytöstä ole, mutta ikävä kyllä palkkaneuvottelut ovat sotaa, ja useimmiten vihollinen onkin toinen palkansaajaryhmä.

VIIKON ehkä tärkein uutinen koski OECD:n tekemää eri maiden koulujen vertailuraporttia. Mediassa esiin nostettiin mielenkiintoisesti ihan erilaisia asioita. YLE otsikoi, että "suomalaisopettajilla hyvät olot verrattuna ulkomaisiin kollegoihinsa". Suomalaisopettajilla on median mukaan ruusuiset olot verrattuna kollegoihin muissa maissa. Perusteluksi esitetään, että opettajien palkat ovat nousseet Suomessa selvästi enemmän kuin muissa kehittyneissä maissa. Kymmenen vuoden aikana suomalaisopettajat ovat kasvattaneet tienestejään jopa yli 40 prosenttia, mikä ylittää tuntuvasti vertailumaiden tason. Samaan aikaan jätetään - tarkoituksella- kertomatta, että aihetta palkankorotuksiin on ollutkin. Suomalaiset opettajat sijoittuvat yhä palkkavertailussa OECD-maiden keskitasolle loistavista tuloksistaan huolimatta. Suomalaisen luokanopettajan alkupalkka on ostovoimaan suhteutettuna reilusti alle puolet OECD-maiden parhaiten palkatun eli luxemburgilaisen opettajan palkasta.

Yle piikittelee myös opettajia, jotka valittavat uupumistaan. Uutisen mukaan OECD romuttaa myyttiä suomalaisopettajan raskaasta työtaakasta. Perusasteen opettajien tuntimäärät ovat viidenneksi alimmat 26 maan vertailussa. Järjestön raportti luonnehtii suomalaisopettajan työtaakkaa verraten vähäiseksi. Niin ikään opetusryhmät ovat Suomessa muita maita pienemmät. Perusasteella on yhtä opettajaa kohden 15,9 oppilasta kun määrä järjestön jäsenmaissa on keskimäärin 16,7.Eli marisijoita koko porukka, niinkö?

VERTAILUN vuoksi lienee aihetta kertoa, kuinka Opetusministeriö itse asiasta on medialle tiedottanut. Lehdistötiedotteen 18-09-2007 otsikko kuuluu: " OECD:n vertailuraportti: Nuorten suomalaisten koulutustaso lähestyy maailman kärkeä". Virallinen taho nostaa raportista esiin vaikka kuinka paljon myönteisiä asioita: (1) 15–19-vuotiaat suomalaiset nuoret osallistuvat aktiivisesti koulutukseen. Lähes 90 prosenttia ikäluokasta opiskelee pää- tai sivutoimisesti. (2) Suomalaisen työikäisen aikuisväestön koulutustaso lähestyy todennäköisesti maailman kärkeä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. (3) Suomessa koulutukseen käytetyt varat ovat OECD-maiden keskitasoa (Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna suomalaisten panostus koulutukseen on hieman alle OECD:n keskiarvon). (4) Vaikka koulutuksen rahoitus on Suomessa länsimaiden keskitasoa, sen tehokkuus on huippuluokkaa. (5) Perusasteella saavutetaan vähällä opetuksella huipputulokset.

MONESSA mediassa kiinnitettiin huomiota raportin tulokseen, jonka mukaan Suomessa 7–14-vuotiaat lapset viettävät järjestetyssä opetuksessa (opetussuunnitelmien mukaisilla pakollisilla oppitunneilla) vähemmän aikaa kuin muissa OECD-maissa. Suomalaislapset ovat ikävuosien 7–14 välillä koulussa yhteensä noin 5 400 tuntia, kun esimerkiksi Alankomaissa ja Italiassa koulutuntien määrä on yli 8 000 tuntia. Suomen jälkeen vähiten koulussa aikaansa viettävät slovenialaiset ja norjalaiset lapset. Vähäisestä oppituntien määrästä huolimatta suomalaiset saavat jatkuvasti huipputuloksia esimerkiksi PISA-vertailussa.

KUVA: Auroran upeita koulunkäyntiavustajia

Siirrytään sitten seuraavaan puheenaiheeseen. YLEN uutiset oli 17.9. huolissaan siitä, että pätevistä koulunkäyntiavustajista on pula. Kunnilla ja kouluilla on usein vaikeuksia saada riittävästi päteviä koulunkäyntiavustajia erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Näin on. Uutisen mukaan vain runsaalla 40 prosentilla kaikista koulunkäyntiavustajista on tehtävään soveltuva koulutus. Syynä on todella kehno palkka ja pätkätyöluonne. Tosi on, tekee mieli sanoa.

Koulunkäyntiavustajat ovat varsin uusi ammattiryhmä. Heitä on kuitenkin paljon ja määrä lisääntyy koko ajan. Tuen tarve on jatkuvassa kasvussa ja siihen vastaaminen yhä vaikeampaa. Kuntien palveluksesa työskentelee tällä hetkellä 8600 koulunkäyntiavustajaa. Esim. luokanopettajia on hieman yli 20 000.

SAMANA päivänä YLN Uutisista näkyi otsikko: "Äidille sakot oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä". Jämsän käräjäoikeus oli tuominnut äidin sakkoihin ( 15 päiväsaakoa- höh) tyttärensä oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyönnistä. Tytär jätti peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan kokonaan käymättä ja kävi seitsemännen luokan vain osittain. Oikeus katsoi, ettei äiti ollut riittävän sinnikkäästi yhteydessä kouluviranomaisiin poissaolojen selvittämiseksi.

Oppivelvollisen valvontaa koskevat oikeusjutut ovat harvinaisia. Tämäkin äiti aikoo valittaa päätöksestä, joten asia jää vielä auki.

AAMULEHTI paljasti 18.9, että Opetushallitusta odottaa raju saneeraus. Lehden saamien tietojen mukaan yksi selvitysmies Timo Lanksen tutkima vaihtoehto on koko opetushallituksen toiminnan lakkauttaminen itsenäisenä virastona. Mielenkiintoinen ehdotus mieheltä, joka hakee itse opetushallituksen pääjohtajaksi. Selvitys valmistuu lokakuun puolivälissä.
Edessä on joka tapauksessa kovia leikkauksia. Opetusministeriön kanssa tehdyn tulossopimuksen mukaan viraston 350 työntekijästä reilu 60 pitäisi vähentää vuoteen 2011 mennessä. Opetushallituksen lakkauttaminen ei kuitenkaan poistaisi niitä kymmeniä tehtäviä, joita virasto nyt hoitaa.

USEISSA lehdissä jatkettiin viikon aikana keskustelua MLL:n tekemästä opettajakyselystä. Sen mukaan kiusaamiseen puuttuminen vaatii rohkeutta. Lentokentällä käydessäni selasin Kaleva-lehteä. Pohjois-Suomessa näytettiin olevan sitä mieltä, että Opm:n Kiusamisen vastaisen KiVa-hanke ei ole tuottanut odotettuja tuloksia.

YHTTENVETONA voi todeta, että pääosin tämän viikon koulupuhe on ollut ikäviä asioita ikävään savyyn. Mukavan poikkeuksen teki Hesari 20.7 Siinä oli pitkästä aika pieni pedagoginen uutinen: "Koululaiset keräävät taas kasveja herbaarioon tai digitaalisesti". Kasvien tunnistaminen on lähes neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen palautettu peruskoulujen opetusohjelmiin (yläasteelle). Kasvien pakkokeruu lopetettiin vuonna 1969. Minä olen niitä vielä keskikoulusa kerännyt. Kasveja voi kerätä vanhaan malliin kuivattuina, paperille liimattuina ja laputettuina herbaarioon tai kameralla kuvaten digitaalisesti, jutussa kerrotaan. Koululaisten luonnontuntemus on heikentynyt. Tavallisimpiakaan lajeja ei enää tunnisteta nimeltä.