Oivamäki-Tähtinen, Kaija. 1986. Opettajan persoonallisuuteen kohdistuneita odotuksia 1900-luvulla Suomessa. 1900-luvulta poimittujen kasvatus- ja opetusoppien sisällönanalyyttinen tarkastelu. Helsingin yliopisto. OKL. Syventävien opintojen tutkielma.
PITKÄSTÄ aikaa löysin itseni eilen lukemasta tutkimusraporttia. 20 vuotta sitten tehty gradu oli minusta ansiokas sisällönerittely opettajan persoonaan kohdistuneista odotuksista 1900-luvun eri vuosikymmeniä kuvanneiden opetusoppien näytteen pohjalta.
1. Ensinnäkin löysin ihan uusia (siis vanhoja) opetusoppeja. Onneksi on kirjastolaitos, jonka varastoista niitä voi lainata.
2. Käytetty 13-kohtainen luokittelurunko jäi karkeaksi, ja siksi myös varsinaiset tulokset. Yhteenvetona tutkija kertoi, että 1900-luvun tärkeimmät opettajan ihannekuvan persoonan piirteet ovat:
1. demokraattinen asennoituminen (17.7 %) - läpi vuosikymmenten tärkeää
2. ystävällisyys (15.8 %) - erityisesti 1970-luvulla
3. esiintymiskyky (12,3 %)
4. velvollisuudentunne (9,2 %), erityisesti 1900-vuosikymmen ja
5. eläytymiskyky (9%), erityiset vuosikymmenet 1900 ja 1920.
Työtä lukiessa aivot poimivat tekstistä muitakin oivalluksia." Opettaja tuo opetustapahtumaan itsensä henkilönä eli persoonallisuutensa ja toimenpiteensä ja järjestelynsä." ; " ( Haavio): Koko kasvatus on sisimmältä olemukseltaan taidetta ja kasvattajan työ on taitelijan työtä. Kasvattajan otteen kohteeseensa tulee olla yhtä herkkä, intuitioon ja inspirtaatioon perustuva kuin taiteilijallakin."; "(Haavio): Pedagoginen rakkaus ilmenee kärsivällisyytenä, luottavaisuutena, anteeksiantavaisuutena, kohtuullisina vaatimuksina."
RAPORTISSA siteerattiin Peltosen ajatusta koulun kehitysvaiheista, ja se vasta kolahti. Peltonen nimittäin esittää koulun kehittyneen traditionaalisesta progressiivisen kautta sosiaaliseksi; opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeisyyden kautta yhteistyöhön; hallinnasta ja kurista vapauden kautta vastuuseen. Laadin tuosta oman mukaelman opettajuuden/opettajan roolin eri vaiheista:
OPETUKSEN ESIMUOTO:
Filosofi-opettajien aika
I opettajuus: oppilaassa olevan tiedon paljastaja (Sokrates, kätilö )
OPETTAJA KESKIÖSSA -VAIHE:
Muun työn ohessa opettavien aika. Opettajakeskeinen vaihe. Opettaja sijoitetaan opetuksen keskiöön valvojaksi, esikuvaksi, malliksi. Vanhan koulun aika alkaa, Haavion sanoin opettajan vanha ihannetyyppi: yksinvaltias, johtaja, esikuva.
II opettajuus: Lahdeksen sanoin: Opettaja tiedon lähde ja välittäjä (ei ollut kirjoja). Opettaja sanelee, lukee, toistaa. Hän on monitööri. Kaljusen termein opettaja on indifferentti kuin kone. Opettaminen on hallintaa ja kuria.
II opettajuus: Opettaja on oppilaan ja tiedon kohtaamiseen "controller". Opettaja eroaa aineksesta. Hän on drillaaja. Läksynkuulustelija. Harjoittaja. Hän on esimerkki (osaa itse), muttei välttämättä esikuva. Kaljusen termein opettaja on autoritatiivinen. Opettaminen on edelleen hallintaa ja kuria. (esim. lukkarin koulu).
III opettajuus: Opettaja saa uudelleen tiedon välittäjän roolin (Lahdeksen termi), mutta nyt hän ei ole monitööri vaan persoonallinen tulkitsija. Opettaja loistaa herbart-zillerilaisessä luokkaopetuksessa. Opettajan persoona nousee taas esiin ja sekoittuu varsinaiseen ainekseen. Tästä seuraa uudelleen esikuvallisuuden vaatimus. Opettajan on oltava siveellinen ja harrastunut. Hänen on osattava esiintyä. Opettaminen on korostuneesti kasvattavaa opetusta.
OPPILAS KESKIÖSSÄ -VAIHE
Oppilaskeskeisyyden vaihe. Huomio oppilaaseen. Opettaja sivustalle, kulisseihin auttamaan luontoa.
IV opettajuus: Opettaja palaa oppilaan ja tiedon järjestelijäksi, mutta nyt edetään lapsen ehdoilla. Ns. uuden koulun vaihe. Opettaja on kohtaamisen auttaja, avustaja, ohjaaja, fasilitaattori kuin kirjastonhoitaja. Johtava arvo on vapaus. Opettaminen on ohjaamista.
OPETTAJA JA OPPILAAT YHDESSÄ
Yhteistyön vaihe. Oppilaslähtöisyyden vaihe. Opettaja siirtyy oppilaitten pariin; Haavion sanoin opettajan uusi ihannetyyppi; opettaja antautuu oppilailleen, hän ei ole oppilaiden yläpuolella vaan heidän parissaan. Kateederit puretaan. Uuden ja vanhan koulun synteesi.
V opettajuus: Opettaja ottaa roolin luokkayhteisön johtajana. Hän auttaa oppilaita oppimaan, mutta kohtaamisen tapahtuvat pääosin opettajan suunnitelmien pohjalta. Opettaja vaikuttaa persoonallaan, opetuksellaan mutta myös koko koulun elämänpiirin kautta. Oppilaat opiskelevat. Opettaja auttaa. Kaljusen termein opettaja on yksilöllinen. Hänellä on persoonallinen linja. Hän ajattelee didaktisesti.
VI opettajuus: Heiluri heilahtaa jälleen. Nyt oppilaat ja oppilasyhteisö nousee vahvasti esiin. Luokasta tulee Joycen termein maailmaa tutkiva ja haltuunottava tutkijaryhmän, ja opettajasta ryhmän vanhempi työtoveri. Yhä vähemmän oppiaines on tekstinä, vaan se haetaan elämästä. Opettelu piilotetaan autenttiseen toimintaan. Kaljusen termein: opettaja on ehyt persoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti