Koulutukseen oppitakuu

KUVA: OPEKO

OPETUSHALLITUKSEN pääjohtaja Kirsi Lindroos on uransa aikana tehnyt muutamia koulutuspoliittisia avauksia, jotka eivät ole oikein edenneet. Näitä ovat olleet mm. ehdotus kesälomien siirtämisestä ja ns. seutukoulusta. Tämän päivän Hesarissa Lindroos tekee debatillaan "Suomi tarvitsee koulutukseen oppitakuun" avauksen, jolle toivoo hyvää.

LINDROOSIN mukaan Suomessa luotetaan siihen, että tiedon ja yhteisten tavoitteiden avulla kuntien päättäjät tekevät koulutuksen suhteen paikallisesti oikeita ratkaisuja. Tämä ylevä periaate ei aina toimi käytännössä.

PÄÄJOHTAJA ei ole liikkeellä mutu-tiedon pohjalta. Artikkelin tueksi on heittää Opetushallituksen hiljan julkaisema koulutuksen tasa-arvoa koskeva selvitys. Sen mukaan lakisääteisen tuki- ja erityisopetuksen saatavuudessa on kuntien välillä suuria eroja. Eräissä kunnissa tuki- ja erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu. Valtakunnallisia eroja on myös kouluterveydenhoidossa, koulukuraattorien saatavuudessa ja kouluavustajien määrässä. Jopa perusopetuksen vähimmäistuntimäärästä lipsutaan. Koulurakennusten terveellisyydessä ja toimivuudessa on eroja, eikä opetussuunnitelmien edellyttämää turvallista oppimisympäristöä ole kaikkialla, kuten homekoulujen määrästä voi päätellä. 10 prosenttia Suomen kunnista ei tarjoaa pienille koululaisilleen aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Paitsi oppilaat myös opettajat ovat eriarvoisessa asemassa. On kuntia, joissa opettajien täydennyskoulutukseen varatut rahat eivät riitä edes matkakustannuksiin. Kuntien on Lindroosin mukaan huolehdittava koulujen henkilökunnan osaamisesta, muuten koulujärjestelmämme perusta murtuu. Eräät kunnat lomauttavat opettajia. Lomautukset lukukauden aikana voivat johtaa ylisuuriin oppilasryhmiin tai jopa opetuksen puuttumiseen. Kuka on vastuussa siitä, että oppilaat oppivat?, pääjohtaja kysyy.

KUNTIEN EROT näkyvät Lindroosin mukaan jo oppimistuloksissa, vaikka suomalainen peruskoulu onkin kansainvälisten Pisa-vertailujen perusteella korkeatasoinen ja hyvin tasalaatuinen. Koulutuksen tasa-arvoa käsittelevässä raportissa todetaan kuitenkin, että kuntien ja koulujen välillä on eroja oppimistuloksissa. Esin, kaupungeissa oppimistulokset ovat jonkin verran paremmat kuin maaseudulla.

Suomessa kuutisen prosenttia ikäluokasta jää edelleen koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun jälkeen. Hinta kouluttamattomien syrjäytymisestä on myöhemmin kova. Siksi varhaisen vaikuttamisen tukitoimiin tarvitaan varoja, joista moni kunta säästää: erityisopetusta, tukiopetusta, kouluterveydenhuollon ja koulukuraattorin tukea sekä oppilaanohjausta.

Päättäjien on Lindroosin mukaan ymmärrettävä, miten tärkeää koulutus on yksilöille, alueille ja koko Suomelle. Kuntien on herättävä ottamaan enemmän vastuuta jokaisesta oppilaasta ja opiskelijasta ja osattava tehdä tarvittaessa yhteistyötä yli kuntarajojen, mikäli omat varat eivät riitä. Liian usein oppilaiden oikeuksien toteutuminen jää myös sen varaan, osaavatko ja uskaltavatko vanhemmat valittaa kunnan huonosti hoidetusta koulutuspalvelusta lääninhallitukselle. Vanhempien tulee voida luottaa kunnan haluun ylläpitää koulutuksen peruspalvelua.

NIINPÄ LINDROOS päätyy esittämään, että Suomeen tarvitaan hoitotakuuta vastaava oppitakuu. Tarvitaan tiukempaa lainsäädäntöä ja velvoittavat valtakunnalliset koulutuksen laatukriteerit, jotka on kirjoitettava seuraavan hallituksen ohjelmaan. Yhdessä tulee sopia siitä, miten jokaiselle oppilaalle – asuinkunnasta riippumatta – varmistetaan laatukriteerit, joiden avulla tämä oppii. Ennen tätä emme aidosti voi puhua koulutuksen tasa-arvosta Suomessa.

HYVIN KIRJOITETTU, arvoisa pääjohtaja. On tärkeää muistuttaa kuntapäättäjiä velvoitteistaan. Silti tekee tässä yhteydessä väkisinkin mieli palauttaa mieliin, kuinka päätösvallan siirtämisestä kunnille 1980-ja 1990-luvuilla puhuttiin. Kuinka kunnilla tulee olla oikeus tehdä omat virheensä. Tuolloinkin oli ihmisiä, jotka varoittivat, mihin suuntaus esim. koulun osalta tulee johtamaan. Eipäs meitä oikein kuultu edes omissa organisaatioissamme (esim. minua Luokanopettajaliitossa). Pelkillä laatukriteereillä ongelma ei myöskään ratkea. Valtion pitäisi yksinkertaisesti maksaa velkansa kunnille ja palauttaa opetuksen valtionosuudet lamaa edeltäneelle tasolle.

Ks. artikkeli osoitteesta http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=926100