MEILLÄ oli Marjutin kanssa mahdollisuus eilen päästä Sibelius-Akatemian kuoron Selkie-Hyljenainen esitykseen. Mukaan mahtui 50 katsojaa.
Sibelius-Akatemiahan on klassinen taideoppilaitos, joka aloitti kouluttamaan musiikin taitelijoita jo vuonna 1882. Enpä ole vanhassa rakennuksessa käynytkään. Siihen liittyy kuitenkin nostalgiaa. Oma isoisäni oli siellä aikanaan vararehtorima.
TÄNÄÄN Sibelius-Akatemia on osa Taideyliopistoa. Taideyliopisto syntyi vuonna 2013, kun Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistettiin.
Tänään taidealan tutkintojärjestelmä noudattaa Bolognan sopimusta kandeineen ja maistereineen. Gradukin tehdään. Sibelius-Akatemia järjestää myös nuorisokoulutusta ja avointa opetusta.
Selkie-esityksen toteutti Sibelius-Akatemian kuoro. Kuoron toiminta on vaapaehtoista ja avointa kaikkien aineryhmien opiskelijoille. Kuorossa on akatemian opiskelijoita, mutta myös aikuisia osaajia.
Selkie-Hyljenainen
Selkie – Hyljenainen pohjautuu pohjoisten merten rannoilla kerrottuun vanhaan satuun. Yksinäinen kalastaja näkee yöllä kalliolla tanssivia hyljenaisia. Mies varastaa yhden nahkoista ja kiristää yhden hyljenaisista puolisokseen. Hän lupaa antaa nahan takaisin seitsemän kesän kuluttua. Parille syntyy poika, Ooruk. Poika auttaa äitinsä pakenemaan takaisin mereen.
Tämän sadun juonen sisään ja rinnalle on rakennettu tarina erään naisen tuskallisesta avioerosta ja kamppailusta vakavan aivosairauden keskellä nykyajassa,
Sävellyksenä Selkiessä on 9 osaa. Teoksen on säveltänyt MuM Tellu Turkka. Sen on ohjannut ja koreografian on laatinut Tanssit.Maist. Päivi Järvinen.
Musiikki oli huikean komeaa, kaikkea muuta kuin perinteistä laulua. Musiikki ei ollut vain säveliä. Siihen mahtui koko äänimaailman kirjo kuiskauksista jyristyksiin.
Päivi Järvinen on tehnyt ns. liikkuvia kuoroteoksia vuodesta 1997. Tässäkin esityksessä kuoro laulaa, liikkuu ja toimii yleisön joukossa, sen ympärillä, sisällä, jaloissa ja tilan seinillä.
Valo, pimeys, joka puolelta tulviva ääni; puhe, itku, laulu, melu loivat huikean lumoavan elämysmaailman.
Komea juttu. Tosi taitava kuoro. Kiitos, Uma, kutsusta. Miten ihmeessä näin sävelletyn teoksen voikaan oppia? Harmi, että esityksiä oli vain kaksi ja ne menivät jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti