Tarina on huikea. Ujosta, perässä vedettävästä pikkuveljestä kasvaa huikea näyttelijä ja perheenisä.
Matka ei ole ollut aivan vaivaton. Lapsuuden rakastavan perheen sosiaaliasema paranee ja kotipaikka vaihtuu. Kaverit jäivät- vaikka ei perään itketty. Opettajia osuu kohdalle montaa lajia myös päänkolauttajia. Koulu ei maistunut. Tunneillä lähinnä hihitytti. Ehtoja tuli vuosi vuoden perään. Luokalle jäätiin. Lukio jäi kesken. Eikun pätkätöihin.
Onneksi oli jalkapallo ja teatteriharrastus. Ja onneksi teatterikouluun ei tarvittu valkolakkia.
Sisään Suosalo pääsi kolmannella pyrkimyskerralla. Ja nimenomaan Jouko Turkan varsin radikaaliin teatterikouluun. Ja nimenomaan Turkan suosikkina. Suu oli sopivasti sopivassa kohdassa auki."Pidä tuo!". Lempinimeksi Turkka antoi Suosalolle "Mykkä". Teatterikoulun lopputyönä 1986-87 oli Turkan ohjaama 7 veljestä tv-sarja. Raakaa duunia.
Koulun jälkeen oma näyttelijäidentiteetti löytyy ja kukoistaa pikku hiljaa.
Keikkoja oli eri teattereissa, nurkissa asuttiin. Ja sitten löytyi teatterikoulu nro 2: Ryhmäteatteri. Uranousu. Vuonna 1994 löytyi suuri rakkaus: Virpi. Sitten nurkista omaan kotiin. Omat lapset. Hyväpalkkaisia elokuvarooleja. Menestyneitä kiertueita ja vierailuesityksiä. Kiviä Taskussa-esityksiä yli 2o vuotta. Yhteinen oma yritys. Koronakriisi. Ylösnousemus.
Ja nyt: Sirkus Suosalo; Paluu Shakespearen aikaisee kiertelevään näyttelijäseurueeseen, joka vie teatterin sinnekin, missä teatteritaloa ei ole, Ja hoitaa kaikki fyysisetkin hommat. Teltan roudaus ei ole mikään pikku juttu. Mutta teltassa on vapaus näytellä täysillä täynnä oleville katsomoille. Intoa yhä palaen. Kirjassa sirkus oli vielä unelma. Nyt se on täyttä totta.
Klassista faabeleistä Suosalon tarina on oikean elämän Tuhkimotarina. Ryysyistä elämän rikkauksiin
Teos herätti valtavasti ajatuksia ennen muuta taideyliopistojen pedagogiikasta ja näyttelijäntyön luonteesta. Niiden jäsentäminen vie aikaa. Siksi palaan näihin minulle antoisimpiin teemoihin vähän myöhemmin.
Kirjoittajasta
Johanna Venho (s. 1971) on kirjoittanut tätä ennen kirjat mm. Sylvi Kekkosesta ja Tove Janssonista. Kehuja on tullut.
Oletan, että Suosalon elämänkerta on toimitettu haastattelujen pohjalta. Siinä kuuluu selvästi Suosalon oma ääni, mutta mukaan on otettu myös monien lapsuuden ja nuoruuden. kavereiden, työtovereiden ja myös oman puolison kehuvia kuvauksia töstä mestarinäyttelijästä.
Kirjan rakenne on periaatteessa kronologinen, mutta tekstissä tehdään aikaloikkia niin eteen- kuin taaksepäinkin. En moiti. Toistokin voi olla lähes 500-sivuisessa kirjassa ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti