Vaihtoehtoja tenteille

JATKAN näin lauantain kunniaksi yliopistopedagogiikan parissa. Nyt on esittelyvuorossa kolmas (ja tällä kertaa viimeinen) teos, jonka Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaaliprojekti julkaisi 1990-luvun alussa.

Karjalainen, A. ja Kemppainen, T. (1993) Vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä. Ohjeita ja ideoita yliopistotenttien kehittämiseen.   Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaaliprojekti. Perusmateriaali 1. Joensuun ja Oulun yliopistot.

RAPORTIN keskeinen tehtävä on esitellä kokeiltuja ja toimiviksi havaittuja vaihtoehtoja perinteiselle ulkomuistitentille.

KIRJAN alussa on  hauska kuva, joka jäsentää hyvin kirjan rakennetta ja sen perusideaa. Kurottautua ns. keinotekoisista (= perinteisistä) tenteistä  koht todellisen elämän suoritustilanteiden käyttöä tenttinä.

Rikon järjestystä ja sekoitan johdantoa ja  lukua  IV. Näin selviää heti alkuun, miksi tenteille tarvitaan vaihtoehtoja.

Perinteiset tentit

Tenttin alkujuuret ulottuvat muinaisten aikojen miehuuskokeisiin. Se läpäisemällä saavutettiin heimon aikuisjäsenen oikeudet.  Kiinassa tenteistä tuli jo 500-luvulla ehto julkiseen virkaan pääsyyn. Keskiajan kouluissa tenttejä vastasivat kovakouraisesti toteutetut läksynkuulustelut.
Noihin aikoihin muistivaraisuus oli  toimintaperiaate. Kirjoja ei ollut jokaiselle. Tilanne on nyt toinen, mutta ulkomuistiin perustuvia  tenttejä pidetään sitkeästi.

Kirjoittajien mukaan yliopistojen tenttimallit ovat olleet 1940-luvulta alkaen ulkomuistipainotteisia. Perinteinen tentti on luennosta ja opiskelutilaneesta irrallinen muistivarainen kuulustelutilanne, jonka tavoittena on määrällinen kontrollointi.  Edelleenkin tentit ovat keskeinen keino edetä kohti  akateemisen yhteisön täysjäsenyyttä, ja ne ohjaavat voimakkaasti opiskelua, niin että opiskelussa päätavoitteksi nousee tentistä selviämisen taitojen opettelu.

Tieto ymmärretään kun sen merkitys löydetään omalla pohdinnalla ja toiminnalla. Muistamiseen tähtäävä toiminta ei aina johda ymmärtämiseen. Tenttiä varten muistiinpainettu unohtuu. Puhutaan ”poissuorittamisesta”

Kurjinta on, että perinteisellä tentillä opettaja opettaa tahtomattaan opiskelijoille vääriä, luonnottomia työtapoja ja -käytäntöjä: kuinka oppii näennäisosaamista, suoriutumaan ilman oppimista ja selviämään tentistä ilman että tarvitsee osata.  Opiskelijat opettelevat lunttausta, vilppiä ja muita kepulikonstit. He keskittyvät tärppeihin.

Vaihtoehtoja perinteisille tenteille 

Tekijät haluavat siis kehittää tentistä oppimisen kannalta mielekkään ja toimintarakenteeltaan avoimen ja luontevan tilanteen.  Tentin idea  pitää sitoa  yliopiston tiedonkäsitykseen; Tentin avulla opetetaan tiedettä, tieteellistä, kriittistä ajattelua.  Oppimisen tulee olla  keskustelemalla ja kyseenalaistamalla oppimista.  Oppiminen on aina uudelleen keksimistä. Otetaan ”vilppikeinot” käyttöön

Tentti on heille syntyneen tiedon arviointia ei opiskelija  arvostelua. Arvioinnin tulisi  tukea  opiskelijan itsenäistä ajattelua, opiskelua ja oppimista. Arviointia tulisi kehittää  heidän mielestään sisällöllisen palautteen annon suuntaan.  Pelkkä numero 1-3 ei kerro riittävästi. Tähän tarvitaan enemmän sanallista ohjausta  opiskelijalle.

Opetusta tulee kehittää ja se kehittäminen tarkoittaa oppimisen helpottumista. On otetava käytöön todellisessa elämässä tarvittavaa itse-arviointia,  vertais- ja ryhmäarviointia jopa ulkopuolisten  suorittamaa arviointia

Kirjassa esitellän noin 50 konkreettista ja kokeiltua mallia.  Mallit  perustuvat konstruktivistiseen ja systeemiseen näkemykseen oppimisesta. Tavoite on edistää oppimista: ymmärtämistä ei  ulkoamuistamista tentissä.

Aakkosjärjestyksessä tällaiseen pyrkiviä- osa radikaalisti-  ovat (olen hieman oikonut nimiä)mm,

Aidon kokeen tosinto (Suzuki-metodi), aineistotentti, erilaiset mallintavat tentit, joissa jäljitellään luonnollista tilannetta esim. ongelmakeskeinen tentti, potilascase, tietokoneohjelma),  etukäteen annettavat tenttitehtävät, havainnoimalla arviointi ( havainnointlomake, jossa on kriteerit - opiskelijakeskeinen muunnos: parihavainnointi), hyperteksti-pohjainen loppukoemalli, ideakortit (korteilla asiantuntijoiden laatimia kysymyksiä, joilla muutetaan näkökulmaa), kotitentti ( muunnelma: kotiesseetentti- laajahko tutkielma ja itsearvioinnilla täytetty kirjatentti alkutenttinä, kotiessee), käsitekarttatentit (avoimet tai strukturoidut), luentoa korvaava tentti, luentoa tukeva tentti (eräänlainen formatiivinen testi), lunttilapputentti, luonnollisen tilanteeseen liittyvä tentti (paras), lähtötasotentti, monivalintatentti, jossa vastaus pitää perustella tai joissa on analysoitavaa oheismateriaalia,  nauhtitentti, ongelmanratkaisutentti (muunnelmia:  avoimen, provosoivan ongelman tentti ja toveriarviointi),  opintopiiritentit, opintopäiväkirjatentti,  pikaraportit harjoituksista, pikktehtävät luennon aikana,  osallistuminen laitoksen tutkimuskeskusteluihin,  projekteihinportfolio (kootaan todistusaineistoa, dokumenoimaan osaamista), posteritentti, projektiin liittyvä tentti/ projektityöskentelyn arviointi (jatkuvaa seurantaa eri vaiheissa valmistelusta raporttiin), projektimainen ryhmätentti, ryhmissä tehtävä tentti, simulaatiot (esim. käydään läpi tietty prosessi, draama, simuloidut potilaat: näyttelijä - opiskelija on olevinaan lääkäri),  struktroitu klinikkatentti (lääketieteellisessä: 15 työasemaa, kussakin oma ongelma), suullinen tentti (muunnelmassa  opiskelijat itse tekevät kysymyksiä ja vastaavat ryhmissä), tietokoneavusteiset tenti (arpoo kysymykset, saa tehdä missä haluaa), tulevaisuusverstas-tentti 

Erityisen innostuneita tekijät ovat ns. dialogisista tenteistä.

Dialogitentit

Dialogitentit  - siis tentit, joissa opettaja ja oppilas käyvät keskustelua, arvioivat tuotosta tai prosessia yhdessä ja antavat toisilleen kasvokkain palautetta - valmentavat aitoon tieteellisen elämän kommunikaatiotilanteisiin. Myös arvosana sovitaan yhdessä. Arvioidaan tietoa (kuinka syvää tieoa on? referointia? ymmäräyksen tavoittelua? Omaa ajattelua? Kriittisyyttä os.Niissä opetetaan kriittistä ja asiallista tieteellistä ajattelua.

• Dialogitentti  on seminaarityyppinen tentti. Kirjallinen ja suullinen osa (opetuskeskustelu tai tieteellinen keskustelu  
• Integroivassa dialogissa on 2-osaa: 1.Kirjallinen osuus. Opiskelija saa tehtävät. Aikaa koko päivä.Saa tehdä missä vaan. Palauttaa paperin. 2. Suullinen osuus. Käydään ohjaava keskustelu. Saadaan molemminpuolista palautetta. Yhdessä päätetään arvosana
• Kirjadialogitentissä opiskelija laatii kirjasta esseen (2-5 sivua) itse valitsemastaan näkökulmasta  ja keskustelee sen pohjalta opettajan kanssa. Arvosana kiteytetään yhdessä.
• Kysymyksin ohjattu dialogi,Jaetaan tehtäväluettelo (paljon tehtäviä), josta saa valita tehtäviä. Vain yksi opiskelija kustakin kysymyksestä. 
• Luentodialogitentissä opiskelija kirjoittaa luennon jälkeen siitä  kommentin, kritiikin tai pohtivan kysymksen (1-2 s). Kukin saa 5 min aikaa esitellä oman esseensä  sisällöt ja ongelma-alueet. Muut opiskelijat ja tentattori kommentoivat.
• Ryhmäessee on dialogitentti suurille ryhmille. Suuri ryhmä jaetaan ensin pienempiin esseeryhmiin. Jokainen yksilö laatii oman esseensa ja kokoontuu sitten esittämään suullisesti ryhmän yhteisen ”kirjallisen kannanotot”:  ryhmäesseen 

Muutoksen esteitä

Monet opettajat ja opiskelijat eivät heti innostu uusista tenttimalleista. Opiskelijoiden mukaan
vanhoista tenteistä selviää helpommalla - mutta uudesta hyötyy enemmän. Erityisesti ryhmätenteissä pelätään siipeilyn vaara? Siihen on lääkkeenä pelisäännöt. Tiedeyhteisöön tulevan on kuitenkin opittava  yhteistyötä. Ryhmätentti vastaa paremmin luonnollisia tilanteita ja aiheutta  vähemmän stressiä.

Opettajat ovat huolissaan myös ajankäytöstään. Kokeilussa mukana olleet totesivat, että ajankäyttö muuttuu mielekkäämmäksi. Opettajina voi käyttää vanhempia opiskelijoita.  Isot ryhmät voidaan jakaa pienempiin osaryhmiin.

Opiskelijoita täytyy ohjata itsearviointiin. Kun arvioidaan heidän tuotostaan,  voidaan kysyä:

• Mitkä ovat työn ansiot
• Miten työtä voisi parantaa
• Minka arvosanan antaisit
• Mistä alueista työssäsi olet vakuuttunein
• Mistä olet vähiten vakuuttunut
• Mitä ongelmia kohtaisit esseetä laatiessasi 

Tekijöiden loppusanat

Lopuksi tekijät  muistuttavat, että mikään tenttimalli ei ole ainoa oikea. "Ota avuksi pedagoginen mielikuvitus ja kokeile." Ennen muuta he suositteleva lisäämään puolisuullisia tenttejä. Opiskelijan saatava sisällöllistä palautetta. Arvioinnin kriteetit on  kerrottava etukäteen ja kurssin ydinasiat suunniteltava.

" Opeta jokaista opiskelijaa kuin olisit kasvattamassa  hänestä jatkajaa omalle tutkimus- ja opetustyöllesi."

KIRJAN lopussa on mainioita liitteitä mm. alla oleva kirjallisten töiden arviointilomake.

Kriittistäkin pohdintaa

OPIN paljon. Siksi uskallan tehdä myös muutaman kriittisen kommentin en itse perusideaa vastaan vaan sekavasta tavasta, jolla vaihtoehtoiset mallit esitetään. Olisin kaivannut syvempää analyysia kuin vain kuinka keinotekoinen vs. luonnollinen esitetty malli. Niinpä löysin elementtejä, joilla voi ryhmitellä malleja

Tentin varioinnin elementteja ovat:

• ajoitus ja tarkoitus suhteessa kurssiin. Klassinen jaottelu diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen /prognostiseen arviointiin toisi selkeyttä. Näillä arvioinnin muodoilla on kaikilla oma tehtävä. Tässä kirjassa termi tentti  aihettaa yleisterminä sekavuutta. Ei kaikkea  palautettaa tarvitse käyttää arvioinnin pohjana. Ohjauskeskustelu kuuluu prosessin aikaiseen arviointiin. Kuulustelu summatiiviseen. Näin ajattelen
• kuka laatii kysymykset : luennoitsija, opiskelija, sovitaanko ja laaditaanko ne  yhdessä 
• onko kaikilla samat tehtävät vai jokaiselle omat
• annetaanko kysymykset etukäteen vai vasta tentissä
• kohde: arvioidaanko oppimista vai oppimaan oppimista /työskentelytaitoja
• näytteen kohde: luennot, kirjallisuus vai aito toiminta
• annetaanko näyttö yksin vain yhdessä
• annetaanko näyttö ja palaute kirjallisesti vai suullisesti
• jos näyttö on kirjallinen, mikä on tehtävän muoto: essee, monivalinta vai jokin muu tuotos.
• onko kyseessä ulkomuisti- vai aineistotentti (itselaadittujen/valmiiden) avulla
• arvioidaanko ryhmää vai  jokaista erikseen vai sekaisin.
• kuka antaa arvioinnin: opettaja, itse, vertaiset vai ulkopuolinen taho.
• annetaanko arviointi sanallisesti, suullisesti vai numeroilla
• annetaanko näyttä kerralla - vai onko sitä mahdollisuus täydentää.

KIRJOITTAJISTA

KIRJALLA on kaksi kirjoittajaa: Asko Karjalainen ja  Tiina Kemppainen.

KT Karjalainen on tänään titteliltään johtaja. Hän toimii Ammatillisen opettajakorkeakoulun Koulutus- ja tki-johtajana. Hänen asiantuntijuusalueensa ovat korkeakoulupedagogiikka, ammattipedagogiikka ja videopedagogiikka.

Tiina Kemppaisia on useita, mutta juuri tästä Kemppaisesta  en ole aivan varma. Yksi Tiina toimii Oulun yliopisotolla ohjauksen asiantuntijana, hankevastavana ja kouluttajana. Toinen on Forssassa kasvatus- ja opetuspäällikkö. Kolmas on taitelija. Neljäs on kenkäkauppias. Viides on psykologi. Kuudes projekti-insinööri. Seitsemäs osastonhoitaja. Kahdeksas luokanopettaja...


KIRJA muuten löytyy netistä tästä linkistä:
https://www.oulu.fi/koulutuspalvelut/julkaisut_ja_materiaalit/korkeakoulupedagogiikan_perusmateriaali/nro1_vaihtoehtoisia_tenttikaytantoja_1994.pdf